Komission kannanotto konventin työhön 22.5 ja konventin kokous 23-25.5.2002

Toukokuun kokouksen aluspäivänä EU:n komissio esitti näkemyksensä siitä, millaista lopputulosta se toivoi konventilta. Se oli komission kirje joulupukille.

Komissio edustaa EU:ssa yhteisöllisyyden ja sen myötä yhteisön liittovaltioimisen linjaa. Euroskeptikkojen ja -realistien, jotka haluavat säilyttää jäsenvaltioiden itsenäisyyden, on mahdollista lukea teksti niin, että komission linjauksia pidetään "vastapuolen" kannanottona.

Komission perusasennoituminen on, että EU:sta pitää tehdä maailmanvalta, joka - Tony Blairin mukaan - olisi supervalta muttei kuitenkaan supervaltio. Kansalaismielipide ei Englannissa ole EU:n liittovaltioitumisen (tai EU:n perustuslain) puolella.

Maailmanvallalla on "velvollisuuksia", joita sen pitää pystyä täyttämään ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Siihen komissio haluaa itselleen lisää resursseja: rahaa ja ulkomaan edustustoja.

Komission perusongelma on, etteivät jäsenvaltiot halua yhteisöllistää ulkoasioita. Komissiokaan ei voi haluta sitä ihan viimeisen päälle, sillä se johtaisi ristiriitaan jäsenmaiden Nato-jäsenyyden ja EU:n tulollaan olevan uuden puolustusulottuvuuden (euroarmeija) kanssa.

Komissio haluaa EU:n puhuvan maailmanpolitiikassa yhdellä äänellä, mikä on myös isojen jäsenmaiden kanta. Komission mielestä sen pitäisi olla komission ääni. Jäsenvaltiot sen sijaan ovat nimittäneet neuvostossa EU:n ulkopoliittiseksi korkeaksi edustajaksi oman luottohenkilönsä (Javier Solana). Hänen virkansa komissio haluaa yhdistää ulkoasiankomissaarin virkaan.

Komissio tietää, ettei neuvosto siihen suostu vaan toimii pikemminkin neuvoston rakenteiden vahvistamiseksi.

Sen sijaan se vaatimus, että veto-oikeus poistetaan jäsenmailta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa, saanee neuvoston tuen, koska se tietää, että sitä valtaa käyttää sitten neuvosto yksin.

Komissio kannattaa kaikessa tulevassa päätöksenteossa yhteisömetodia (sitä, että päätökset EU:n tulevaisuudesta tehdään sen omissa elimissä). EU:sta pitäisi sen mukaan tehdä itsenäinen oikeushenkilö, joka voisi tehdä kansainvälisiä sopimuksia omissa nimissään (eikä EY:n tai jäsenvaltioiden nimissä). Kysymys EU:n oikeushenkilöllisyydestä pitää sisällään kannanoton myös EU:n toimivaltakysymyksiin: se rikkoisi Maastrichtissa sovitun ns. pilarirakenteen, joka estää ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (II pilari) ja oikeusasioissa (III pilari) vallansiirron jäsenvaltioilta komissiolle.

Yhteisömetodiin kuuluvat komission mukaan 1) monopolioikeus lainsäädäntöaloitteisiin, 2) yhteispäätösmenettely kaikkeen lainsäädäntöön, 3) määräenemmistöpäätökset kaikissa asioissa ja 4) EY:n tuomioistuimen valvonta- ja tulkintavalta. Yhteisömetodin kanssa täysin ristiriidassa on jäsenmaiden veto-oikeus lainsäädäntöön ja tärkeisiin päätöksiin. Se halutaan poistaa kaikesta päätöksenteosta.

Veto-oikeus jäisi silloin - Nizzan sopimuksen mukaan - vain kolmen suuren jäsenmaan (tai Saksan ja kahden muun maan) edustajille, jotka voisivat yhdessä estää minkä tahansa määräenemmistöpäätöksen. Käytännössä veto-oikeus siis jäisi, mutta vain suurten maiden edustajille.

Komissio haluaa konventin valmistavan perustuslain luonnoksen. Nykyisellä kapulakielellä perustuslaista käytetään muotoilua perustuslaillinen teksti. Halutaan, että EU:n lait ovat aina ylempiä kuin kansalliset lait, ja halutaan niiden viimekätiseksi tulkitsijaksi yhteisöllinen elin: EY-tuomioistuin.

Komissio haluaa vahvistettavan omaa asemaansa. Se sanoo sen avoimesti.

Jos komissio saisi lisää valtaa, se olisi pois neuvostolta ja kansallisilta parlamenteilta.

Ne tietävät sen. Siksi komission ehdotusta tukevat ideologisista syistä federalistit, jotka haluavat liittovaltion, mutta he eivät päätä EU:ssa sen tulevaisuudesta. Siitä päätetään hallitusten välisen konferenssin (HVK) jälkeen jäsenmaiden parlamenteissa, ja niihin ei komissiolla ole valtaa.

Yksikin (iso) jäsenmaa pystyy estämään liittovaltion perustuslain voimaantulon - ja EU:n demokratiavajeen poistamisen. Siksi perustuslaki kirjoitetaan muotoon, joka suosii isoja maita. Nizzan sopimuksen vallanjakoa isojen maiden hyväksi ei aseteta kyseenalaiseksi laajentuneessakaan EU:ssa.

Yhteisöllistä päätöksentekoa edustaa myös komission vaatimus euro-alueen oman päätöksentekoelimien luomisesta. Se olisi askel ns. vahvistetun yhteistyön (enhanced cooperation) suuntaan. Sellainen tekisi mahdolliseksi EU:n tekemisen liittovaltioksi ilman, että kaikki jäsenmaat ovat mukana. Liittovaltion rahan (euro) käyttöönoton jälkeen seuraava yhteisöllisen vyörytyksen ala olisi puolustuspolitiikka (kriisinhallinta rauhaanpakottamisineen) ja ehkä myös Nato-yhteensopiva kollektiivinen puolustus (keskinäisine turvatakuineen).

Yhteisöllistä päätöksentekoa edustaisi niin ikään Tampereen huippukokouksessa ilmaistu tavoite "eurooppalaisesta" vapaus-, turvallisuus- ja oikeusalueesta. Komissio haluaa yhteiset lait (jotka säädettäisiin yhteisömetodilla: määräenemmistöllä, ilman jäsenmaiden veto-oikeutta). Kun komissio puhuu "Euroopan kansalaisten ja yhteisön budjetin suoremmasta ja avoimemmasta yhteydestä", se haluaa rahoittaa toimintansa jonkinlaisilla sen itsenäisyyttä lisäävillä euroveroilla; toistaiseksihan EU:lla ei ole verotusoikeutta vaan se on riippuvainen jäsenmaiden rahalähetyksistä.

Komission ehdotuksella ei ole jäsenvaltioiden johtopaikoilla paljon ystäviä, eikä se voi lukea tukijoikseen juuri muita kuin Benefinluxin (ja siinä Suomen puolesta Lipposen).

Paavo Lipponen kannattaa vahvan komission vahvaa valtaa. Se lisää EU:n yhteisöllisyyttä, sen liittovaltioitumista. Tämä lähestymistapa saattaa tietyissä oloissa suosia pieniä maita, mutta sen kanssa täysin ristiriidassa on Lipposen valmius yhteisöllistää kaikki päätöksenteko EU:lle ja sitä kautta komissiolle. Se on jyrkässä ristiriidassa pienen maan edun kanssa. Kaiken kaikkiaan Lipponen näyttäisi nykylinjauksillaan jäävän - komission peesissä - häviäjien puolelle.

Vaihtoehto komission yhteisölliselle vallalle on hallitusten välinen metodi. Konventissa on käymässä ilmeiseksi, että EU:sta ollaan rakentamassa liittovaltiota myös sillä metodilla. Siitä halutaan tehdä laajentumisen jälkeen suurten maiden hallitsema maailmanpoliittinen supervalta, eikä vallankäytön suhteen tehdä kompromisseja: konventista voi tulla vain sellainen esitys, joka säilyttää suurten maiden Nizzassa kaappaaman lisävallan.

Pienen maan kansalaisilla ei näytä olevan tarjolla yhtään hyvää vaihtoehtoa.

Konventti keskittyi kokouksessaan 24-25.5 nuorisokonventin käytännön ongelmiin (heinäkuun kokoukseen liittyen), oman työnsä järjestämiseen työryhmissä sekä kesäkuun kokouksen kansalaisjärjestöfoorumiin.

Euroopan parlamentin konventtiryhmä nimitti omat edustajansa nuorisokonventtiin vastoin kaikkia sovittuja pelisääntöjä. Kokoukseen tuotiin lista, jossa oli 32 nimeä ja joka äänestettiin sopijoiden poliittisella väkivallalla europarlamentin kannaksi ilman suhteellisuusperiaatteen toteutumista. Mukaan ei mahtunut mukaan yhtään GUE/NGL-ryhmän (tai ruotsalaista) edustajaa. Internetissa oli nuorisokonevnttiedustajien muodollinen hakuprosessi, jossa tuli 76 hakemusta. Prosessin epädemokraattisuutta kuvaa tämä hakemusten määrä. Vain tietyt nuoret saivat tiedon hausta. Avoimemmallla haulla, jossa hakuaikaa olisi ollut muutaman päivän sijasta pari viikkoa, hakemuksia olisi varmaankin tullut tuhansia.

Internehaun perusteella europarlamentin delegaatio valitsi nuorisokonventtiiin 7 nuorta. Se tapahtui sovittujen pelisääntöjen mukaan. Puolet paikoista täytettiin kuitenkin täysin poliittisin perustein isojen ryhmien sulle mulle-periaatteen mukaan.

Konventin sisäisiä työryhmiä nimettiin kuusi (subsidiariteetista, EU:n perusoikeuskirjasta, EU:n oikeushenkilöllisyydestä, kansallisten parlamenttien asemasta, unionin uusista toimivalloista sekä EMU:sta). Presidium valitsi työryhmien puheenjohtajat keskuudestaan, ja sitä vastaan protestoitiin yleisesti. Konventti ei ole tyytyväinen presidium-johtoiseen työtapaan. Huolimatta kansallisten parlamenttien valtuuskunnan yksimielisestä kannasta ei presidium ollut valmis täsmentämään työryhmien työtapaa tai niiden tavoitteita. "Suuri suunnitelma" ei vielä avaudu ulkopuolisille.

Konventin eurokriittiset Demokratiafoorumin edustajat nostivat esille kysymyksen myös sen pohtimisesta työryhmissä, miten unionin valtaa voitaisiin tietyissä ylibyrokratisoituneissa asioissa palauttaa jäsenmaille tai miten sen demokratiaa voitaisiin lisätä. Niistä asioista ei tule työryhmää, eikä myöskään selvitetä GUE/NGL-ryhmän vaatimaa EU:n sosiaalista ulottuvuutta. Myöhemmin perustetaan työryhmät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä oikeusasioihin. Ne ovat ns. kovia asioita, joiden pohdintaa ei tässä vaiheessa "Suurta suunnitelmaa" anneta epämääräisille työryhmille (ainakaan ennen konservatiivien ja demareiden europuolueiden elokuisia suurseminaareja).

Monet konventin jäsenet nostivat esille kysymyksen Suuresta suunnitelmasta. Kaikki tietävät, että jossain on sellainen valmistelussa. Sen sisältö paljastetaan konventin jäsenille pienissä osissa, eikä tulevan perustuslain kokonaisuutta ole niin ollen vielä mahdollista hahmottaa. Liittovaltion tiedetään kuitenkin olevan tulollaan, ja isojen maiden tiedetään säilyttävän valtansa valmisteilla olevassa perustuslakiluonnoksessa.

Millainen isojen maiden valta on tulevaisuudessa, sitä ei tiedetä, mutta on kuunneltava niiden johtajien puheenvuoroja. Monet konventin edustajat olivat kiinnittäneet huomion Tony Blairin kannanottoon, jonka mukaan kiertävän neuvostopuheenjohtajuuden sijasta EU:lle pitäisi valita viiden vuoden toimikaudeksi europresidentti.

Tämän esityksen ristiriita komission kannanoton kanssa on ilmeinen: komissio haluaisi itsestään hallituksen ja puheenjohtajastaan EU-presidentin. Sitä ovat avoimestikin esittäneet yhteisömetodiin uskovat Benelux-maat.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]