Konventtijohtopäätökset
10.7.2003
EU:n perustuslain luonnos on nyt valmis. Se on lähetetty
hallitusten väliseen konferenssiin (HVK), joka pyritään
päättämään joulukuussa Roomassa.
Sen jälkeen voidaan sille sanoa puolen miljardin EU-kansalaisen
puolesta vain kyllä tai ei.
Jaan käsityksen, jonka mukaan perustuslakiin ei enää
HVK:ssa tehtäne suuria muutoksia. Jos konventissa kääritty
paketti revitään auki, se hajoaa.
Perustuslaki laadittiin ja sen luonnos hyväksyttiin konventissa
epädemokraattisesti. Konventtilaiset tekivät noin
6 000 muutosesitystä 13-jäsenisen puhemiehistön
luonnoksiin, mutta yhdestäkään niistä
ei äänestetty. Presidium, jossa ei ollut Suomen
edustajaa, muistutti entisaikojen politbyroota, jossa kaikki
olivat samanmielisiä, eli tässä tapauksessa
federalisteja. Vain ne artiklat tulivat perustuslakiin, jotka
presidium hyväksyi.
Suomi kannatti yhteisömetodia, joka on vahvan komission
valtaa sekä liittovaltiohenkisyyttä. Siihen liittyi
harhaanjohtavaa informaatiota. Suomalaisille myytiin EU:n
presidenttiä ikään kuin kysymys olisi ollut
omaa presidenttiämme muistuttavasta instituutiosta. Kyseessä
on kuitenkin valtionpäämiesten Eurooppa-neuvoston
puheenjohtaja. Sitä tarvitaan, sillä EU:n yhteistä
ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ei anneta komission
johdettavaksi. Vaikka Suomi vastusti presidentin valintaa,
sitä ei ole kansallisvaltioiden asian ajajien syytä
vastustaa. EU on vähemmän liittovaltio, jos ei ole
vain keskusvallan (lue: komission) valtaa.
Pienten maiden edustajat puolustivat periaatetta, jonka mukaan
kaikilla jäsenmailla pitää olla äänivaltainen
komissaari. Suomi ei kuitenkaan vastustanut komissaarien valintatapaa,
jonka mukaan Suomi ei enää vuonna 2009 saa valita
itse omaa komissaariaan. Komissaarien pitää olla
samanmielisiä.
Sitä, että Suomi vastustaa perustuslain sotilaallisia
osia, ei tuotu konventissa selkeästi esille.
Kun hyväksyttiin perustuslain alkuosat, pääministerin
edustaja Teija Tiilikainen yritti saada puheenvuoron, jossa
hän olisi esittänyt Suomen varauman instituutioihin
ja sotilaallisiin artikloihin. Sitä ei hänelle myönnetty.
Eduskunnan edustaja Kimmo Kiljunen sai puhua, mutta hän
vain onnitteli itseään syntymäpäivänsä
johdosta. Näin ollen konventissa ei käynyt ilmi,
että Suomella oli varauksia, ja niin Suomesta tuli äänetön
kumppani Suureen Konsensukseen, jolla perustuslaki hyväksyttiin.
EU:n militarisoimisen näkökulmasta tärkeitä
ovat III osan artiklat 208 (rakenteellinen yhteistyö)
ja 209 (julistus kollektiivisesta turvalausekkeesta).
Suomen kolme edustajaa olivat yhdessä tehneet esityksen
näiden pykälien poistamisesta. Se kai oli Suomen
virallinen kanta. Käyttämissään puheenvuoroissa
kukaan suomalaisedustajista (Tiilikainen, Kiljunen, Vilen)
ei kuitenkaan puolustanut poistoa. Niin ollen konventin puhemiehistölle
ei viestitetty, että se oli Suomen linja.
Jos Suomi hyväksyy artiklan 209 mukaisen julistuksen
keskinäisistä turvatakuista, Suomi ei ole enää
liittoutumaton maa. Itse asiassa liittoutumattomat maat yritetään
tällä julistuksella kuljettaa sotilasyhteistyöhön
Naton kanssa? EU:n Nato-maillahan on jo ilman tätä
julistustakin keskinäiset turvatakuut.
Kotimaassa SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on ehdottanut
Suomen sotilaallista liittoutumista EU:n kautta. Jos EU:lle
syntyy puolustus- (ja hyökkäys)ydin, hänen
mukaansa on Suomen oltava siinä mukana. Nyt tiedetään,
että se syntyy ja että se ei ole EU:n oma puolustus
vaan Nato-yhteensopiva puolustus. EU:n turvatakuut lunastetaan
Naton ja USA:n resursseilla. EU:n kautta meitä viedään
Natoon.
Suomen ei ole pakko allekirjoittaa julistusta. Jos halutaan,
on mahdollista säilyttää Suomen liittoutumattomuus.
Tosin se on jo vähän hyllyvällä pohjalla,
kun Suomen edustajat kannattivat perustuslakiin artikloita,
joiden mukaan päätöksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta
tulee tehdä määräenemmistöillä
ilman jäsenmaiden veto-oikeutta.
Suomen hallitus on virallisesti torjunut EU:n suljetun sotilaallisen
yhteistyön, johon voidaan ajatella kuuluvan kaksi osaa:
ns. rakenteellinen yhteistyö niiden maiden kesken, jotka
haluavat tehdä tiiviimpää sotilaallista yhteistyötä,
sekä edellä mainittu julistus.
Jäätteenmäen hallitus ilmoitti Suomen vastustavan
suljettua yhteistyötä, mutta siitä ei näissä
asioissa ole ollut lainkaan kysymys. Jos tämä avoin
sotilaallinen yhteistyö kelpaa Vanhasen hallitukselle,
Suomesta tulee sotilaallisesti liittoutunut maa.
Puolustusministerinä Matti Vanhanen vaati perustuslain
hyväksymisestä kansanäänestyksen, jota
hän pääministerinä vastustaa. Jälkimmäistä
kantaa hän perusteli sillä, että muutokset
eivät ole tarpeeksi suuria.
Muutokset ovat suuria, vai mitä on sanottava siitä,
että EU:n perustuslaki on ylempi kuin kansallinen lainsäädäntö,
että päätöksiä aletaan tehdä
pääsääntöisesti määräenemmistöillä
(ilman jäsenmaiden veto-oikeutta) ja että lakien
harmonisointi yritetään ulottaa myös rikoslakeihin,
joihin kiinnittyvät kunkin kansan historia ja moraali.
Perustuslailla vanha EU, johon Suomi liittyi kansanäänestyksellä,
lopetetaan ja sen tilalle perustetaan uusi, jolla on (liitto)valtiomuoto.
Niin voidaan sanoa, kun konventin viimeisenä päivänä
onnistui federalistinen tehoisku ja perustuslakiin kirjattiin
"teknisinä" muutoksina EU:lle perustuslaillinen
lippu, kansallislaulu, tunnuslause ("yhdistynyt erilaisuudessa"),
raha ja kansallispäivä.
Tarvitaan kansanäänestys tällaiseen uuteen
EU:hun liittymisestä.
Esko Seppänen
eseppanen@europarl.eu.int
|