Kommentti Lipposen haastatteluun HS 25.2.2002

Paavo Lipponen haluaa Helsingin Sanomien mukaan poistaa suurten maiden etuoikeudet EU:ssa.

Se on kummallista myöhäisherännäisyyttä. Joulukuussa 2000 hän itse hyväksyi Suomen puolesta suurten maiden etuoikeuksien lisäämisen Nizzan sopimuksella. Käyttöön otettiin erityinen asukaslukuun perustuva veto-oikeus, joka antaa kolmelle suurelle maalle veto-oikeuden kaikkiin neuvostojen määräenemmistöpäätöksiin. Myytiin Suomen etu.

Nyt Lipponen sanoo sopimuksen syntyneen mielivallan tuloksena Haastattelussa Lipponen ei hyväksy suurten maiden etuoikeuksia, mutta hän hyväksyy maiden väkilukuun ja maksuosuuksiin perustuvat etuoikeudet. Herää kysymys, mitä etuoikeuksia hän ei hyväksy.

Lipponen on lehden mukaan yhteisömetodin miehiä, joka haluaa EU:lle vahvan komission. On vain Lipposen sana siitä, että vahva komissio on pienen maan etu. Hänen sanansa ei paljon paina silloin, kun asioista äänestetään yhteisömetodin mukaan (ja asukasluvun perusteella) EU:n elimissä. Komissio ei äänestä.

Demokratian vuoksi pitäisi puolustaa hallitusten välistä yhteistyötä, jota Lipponen kammoksuu.

Lipponen haluaa EU:lle perustuslain, jossa "ei ole kysymys samantyyppisestä asiasta kuin Suomen perustuslaki". Hänen mielestään EU:n perustuslailla ei pidä päättää kurkun käyryydestä. Mutta eihän Suomenkaan perustuslaissa ole siitä määräyksiä! Perustyslaeilla jaetaan valtaa, ja tässä tapauksessa sitä valtaa jaetaan suurille maille.

Lipponen on - muiden mukana - ehdottanut, että EU:n perustuslaki valmistellaan konventtimetodilla. Se valmistellaan konventtimetodilla.

Nyt Lipponen on ruvennut pelkäämään konventin lopputulosta, vaikka hänen piti tietää, mitä siitä seuraa, kun muut päättävät meidän perustuslaista. Hän on hoitanut Suomen edustuksen asiassa tavalla, jonka perusteella Suomi on ajautunut valmistelun ulkokehälle.

Konventin työjärjestysluonnoksen mukaan puheenjohtajalla (Giscard d´Estaing) on täysi yksinvalta jakaa puheenvuorot, päättää asiakirjojen käänättämisestä sekä kutsua kuultavat asiantuntijat. Suomen hallituksen edustajan Teija Tiilikaisen harteille on asetettu valtava taakka tilanteen kääntämiseksi joksikin muuksi. Pitäisi olla poliittisemmat hartiat.

Mutta tämä kaikkihan oli tiedossa alusta lähtien!

Epätoivoisesta purkauksesta puuttui vielä Helsingin Sanomien pääkirjoitus, jossa asetutaan Lipposen tueksi. Se tullee tiistaina. Helsingin Sanomien tuella ei kuitenkaan ole näissä meidän Brysselin kuvioissa mitään merkitystä. Nyt korjataan satoa siitä, miten on pantu siemenet itämään. Olisi alun alkaen kannattanut olla enemmän Suomen puolella eikä luottaa Saksan apuun.