Kommentti Lipposen haastatteluun HS 25.2.2002
Paavo Lipponen haluaa Helsingin Sanomien mukaan poistaa suurten
maiden etuoikeudet EU:ssa.
Se on kummallista myöhäisherännäisyyttä. Joulukuussa 2000
hän itse hyväksyi Suomen puolesta suurten maiden etuoikeuksien
lisäämisen Nizzan sopimuksella. Käyttöön otettiin erityinen
asukaslukuun perustuva veto-oikeus, joka antaa kolmelle suurelle
maalle veto-oikeuden kaikkiin neuvostojen määräenemmistöpäätöksiin.
Myytiin Suomen etu.
Nyt Lipponen sanoo sopimuksen syntyneen mielivallan tuloksena
Haastattelussa Lipponen ei hyväksy suurten maiden etuoikeuksia,
mutta hän hyväksyy maiden väkilukuun ja maksuosuuksiin perustuvat
etuoikeudet. Herää kysymys, mitä etuoikeuksia hän ei hyväksy.
Lipponen on lehden mukaan yhteisömetodin miehiä, joka haluaa
EU:lle vahvan komission. On vain Lipposen sana siitä, että
vahva komissio on pienen maan etu. Hänen sanansa ei paljon
paina silloin, kun asioista äänestetään yhteisömetodin mukaan
(ja asukasluvun perusteella) EU:n elimissä. Komissio ei äänestä.
Demokratian vuoksi pitäisi puolustaa hallitusten välistä
yhteistyötä, jota Lipponen kammoksuu.
Lipponen haluaa EU:lle perustuslain, jossa "ei ole kysymys
samantyyppisestä asiasta kuin Suomen perustuslaki". Hänen
mielestään EU:n perustuslailla ei pidä päättää kurkun käyryydestä.
Mutta eihän Suomenkaan perustuslaissa ole siitä määräyksiä!
Perustyslaeilla jaetaan valtaa, ja tässä tapauksessa sitä
valtaa jaetaan suurille maille.
Lipponen on - muiden mukana - ehdottanut, että EU:n perustuslaki
valmistellaan konventtimetodilla. Se valmistellaan konventtimetodilla.
Nyt Lipponen on ruvennut pelkäämään konventin lopputulosta,
vaikka hänen piti tietää, mitä siitä seuraa, kun muut päättävät
meidän perustuslaista. Hän on hoitanut Suomen edustuksen asiassa
tavalla, jonka perusteella Suomi on ajautunut valmistelun
ulkokehälle.
Konventin työjärjestysluonnoksen mukaan puheenjohtajalla
(Giscard d´Estaing) on täysi yksinvalta jakaa puheenvuorot,
päättää asiakirjojen käänättämisestä sekä kutsua kuultavat
asiantuntijat. Suomen hallituksen edustajan Teija Tiilikaisen
harteille on asetettu valtava taakka tilanteen kääntämiseksi
joksikin muuksi. Pitäisi olla poliittisemmat hartiat.
Mutta tämä kaikkihan oli tiedossa alusta lähtien!
Epätoivoisesta purkauksesta puuttui vielä Helsingin Sanomien
pääkirjoitus, jossa asetutaan Lipposen tueksi. Se tullee tiistaina.
Helsingin Sanomien tuella ei kuitenkaan ole näissä meidän
Brysselin kuvioissa mitään merkitystä. Nyt korjataan satoa
siitä, miten on pantu siemenet itämään. Olisi alun alkaen
kannattanut olla enemmän Suomen puolella eikä luottaa Saksan
apuun.
|