Euroopan parlamentin jäsen Esko Seppänen uuden kirjansa "Perustuslakikysymys"
julkistamistilaisuudessa perjantaina 16.1.2004 kello 10.00

EU:n sotilaallinen ydin on rakenneyhteistyö.

Erkki Tuomioja ja muut EU:n ulkoministerit hyväksyivät EU:n perustuslakiin jo ennen Brysselin huippukokousta sotilasartiklat, jotka ovat Nato-yhteensopivat.
Niitä on kahta laatua.

Yhdet koskevat EU:n puolustusta eli keskinäisiä turvatakuita ja toiset rakenteellista yhteistyötä, joka voi olla myös hyökkäystä (tarvittaessa ilman YK:n mandaatttia).

Mitä puolustukseen tulee, EU:n perustuslakikonventin esityksessä turvatakuut oli kirjattu erilliseen julistukseen, jota kaikkien jäsenmaiden ei tarvinnut hyväksyä. Saksa, Ranska ja Englanti sopivat kuitenkin kolmisin siitä, että ne kirjataan julistuksen sijasta itse artiklaan. Siinä yhteydessä tilanne muuttui liittoutumattoman maan näkökulmasta ongelmalliseksi: jos hyväksyi perustuslain, oli pakko hyväksyä myös turvatakuut. Perustuslakiin kirjattiin myös Nato: "Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on edelleen oltava Naton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Nato on edelleen jäseninään oleville valtioille niiden yhteisen puolustuksen perusta."

Kun Suomen aloitteesta artiklaan lisättiin, että "tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen", tällainen pehmomuotoilu oli vain kosmetiikkaa. EU:sta ei tehdä puolustusasioissa Nato-vapaata vaan Nato-yhteensopivaa.
Tämä puolustuksesta, joka tapahtuu EU:n rajojen sisällä.

Ihan eri asia on rakenneyhteistyö, joka pitää sisällään kriisinhallinnan "vaativammat tehtävät". Ne ovat varautumista myös rauhaanpakottamiseen eli hyökkäyksiin ja sotiin. YK:n mandaattia ei saatu kirjatuksi perustuslakiin.

Rakenneyhteistyö on EU:n sotilaallinen ydin.

Siitä ovat artiklat valmiina. Ne hyväksyttiin Brysselin joulukuisessa ulkoministerikokouksessa samoin kuin perustuslakiin liitettävä lisäpöytäkirja, joka on liitoutumattomalle maalle paljon ongelmallisempi asia kuin pehmoturvatakuut. Ne ovat pelkkää paperia, kun taas rakenneyhteistyö on asevarustelun lisäämistä ja valmistautumista sotimiseen.

Jos lähetetään taistelujoukkoja oman maan rajojen ulkopuolelle, se ei ole puolustusta vaan hyökkäystä. Sillä tavalla EU:n puolustus on myös hyökkäystä.

Sitä varten pitää Suomen rauhanturvalaista poistaa pakollinen YK:n mandaatti suomalaisten osallistumisesta EU:n operaatoihin vain YK:n luvalla. Sitä varten aloitetaan Utissa palkka-armeijan alkion eli "sopimussotilaiden" koulutus. Sitä varten Suomi hankkii suuren joukkojenkuljetuskoneen, jota ei tarvita oman maan puolustukseen.

Kirja on näillä sivuilla elektronisessa muodossa ja löytyy klikkaamalla etusivun valikoista Katsopa näitä tai Kirjat. Siellä on myös osoite, josta saa maksuttoman paperiversion.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]