Kenkää Heinoselle!
(Metallin ammattios. 7 lehti)
Olen huomannut, että kommunistien vanha etujoukkoteoria
on kestänyt ajan rajun riennon.
Jos on joku tai joitakin, jotka tietävät, mitä tehdä, muut
lähtevät helposti mukaan, jos he omasta puolestaan eivät tiedä,
mitä tehdä seuraavaksi. Etujoukon ei tarvitse olla kovin iso.
Venäjälläkin vallan kaappasi vuonna 1917 hyvin pieni joukko
kommunisteja. He lopettivat neuvostojen vallan sulkemalla
kokoussalin ovet ja käskemällä perustuslakia säätävään neuvostoon
valitut edustajat menemään koteihinsa. Valta oli siitä eteenpäin
Puolueella eikä millään neuvostoilla.
Liike-elämässä vallankumouksellisen etujoukon teoriaa edusti
hyvällä menestyksellä SKOP:in Juhani Riikonen, joka keksi
ruveta tuomaan Suomeen rahaa ulkomailta. Kun pankin johtokuntaa
vietiin eikä se vikissyt, rahaa jaettiin tarkoituksiin, joissa
se ei tuottanut vientituloja valuuttavelkojen maksuun. Siitä
sikisi pankkikriisi. Se maksoi meille lähes 50 000 000 000
markkaa.
Kaj-Erik Relander oli Soneran Juhani Riikonen. Hän uskoi,
että maailma oli vapaa vallattavaksi Soneran puhelunvälitystoimen
käyttöön. Teknologia ja pörssi veivät miestä, ja vähän myös
päinvastoin. Viime kädessä Sonera kaatui virhearvioon tulevien
kolmannen sukupolven umts-taajuuksien arvosta. Relander erosi
yhtiöstä kunniattomasti - ja vei optiot mukanaan.
Sonera osti Saksasta ilmatilaa uuden sukupolven kännyköiden
käyttöön. Se maksoi omasta osuudestaan yli 20 000 000 000
markkaa. Taajuudet ostettiin velaksi.
Ilmatila itsessään ei tuota mitään, vaan sen lisäksi pitää
vielä investoida mastoihin, verkkoihin ja laitteisiin; kännyköitäkään
ei vielä ole massamyynnissä. Hyvällä onnella investoinnit
saadaan joskus tuottamaan, mutta siihen kuluu aikaa, ja koko
sen ajan Soneran on maksettava korkoja taajuuksien hankinnasta
ja verkkoinvestoinneista.
Tehtiin virhe, kun ostettiin Saksan demarihallitukselta
taajuuksia. Virhe tuli maksuun, kun Soneralta loppuivat rahat
velkojen maksuun.
Siinä tilanteessa huudettiin Suomen valtiota apuun. Jos minä
olisin ollut valtio, en olisi antanut Soneralle rahaa ilman
ehtoja niin kuin antoi Lipposen hallitus. Minä olisin ollut
Suvi-Anne Siimeksen linjalla: olisin selvityttänyt, mitä kaikkea
vielä tulee maksuun, ja olisinpa vaatinut myös pankkeja maksajien
rooliin. Nyt ne saavat korkonsa täysimääräisinä Suomen veronmaksajien
rahoista.
Kun Kvaerneria (ja Masa-Yardsia) pelastettiin Norjassa,
maksutalkoisiin vedettiin mukaan myös rahoittajapankit. Masa-Yardsin
tulevaisuuden näkymiin en suhtaudu mainitun operaation jälkeen
yhtä optimistisesti kuin yhtiön johto; laivatilausten takuissa
muhivat vielä uuden ongelman siemenet.
Kun kävi ilmi, että Suomen valtio ottaa päävastuun Soneran
pelastamisesta, pörssikurssit kääntyivät nousuun. Se johtui
siitä, että Lipposen hallitus pelasti Soneran samassa hengessä
kuin Suomen Pankki SKOP:in ja Ahon hallitus muut pankit. Pankkeja
ei jätetä!
Valtiolla toki on rahaa Soneran pelastamiseen. Ei tässä siitä
ole kysymys. Valtio on myynyt puolet Soneran osakkeista ja
saanut niistä 40 miljardia markkaa. Omat on saatu takaisin,
ja niistä riittää kyllä 3 tuoretta miljardia Soneralle. On
periaatteessa väärin pelastaa pankit ja keinottelijat. Eletään
markkinataloudessa, paitsi että taas tuli todistetuksi, että
suurpääoma ei elä.
Jos Sonera haluttiin pelastaa kunnolla, siinä yhteydessä
piti päästä eroon sen Saksan sitoumuksista.
Jos olisi kysytty, minun neuvoni olisi ollut, että Lipposen
hallituksen piti toimia niin kuin teki Swissair Sabenan suhteen.
Sveitsiläinen lentoyhtiö Swissair omisti puolet belgialaisesta
Sabenasta. Sabena tuotti tappioita. Niitä Swissair oli sitoutunut
pääomittamaan rahalla, jota sillä ei ollut. Kun Sveitsin hallituskaan
ei ollut halukas lähettämään rahaa Belgiaan, se pani Swissairin
konkurssiin ja siirsi sen lentotoimintoja tytäryhtiö Crossairille.
Jos Crossair vaihtaa jossakin vaiheessa nimensä Swissairiksi,
ei tarvitse edes lentokoneita uudelleen maalata.
Tässä operaatiossa pankit pantiin osallistumaan kustannuksiin.
Niiden intressissä oli pelastaa se, mitä pelastettavissa oli.
Sonerastakin olisi aivan hyvin voitu pelastaa valtion rahalla
kotimaan toiminnot. Saksalaiset tulkoot toimeen omillaan.
| 