Perustuslailla EU:sta liittovaltio

Meppi Esko Seppänen Kauppatieteiden kandidaattiyhdistyksen vuosijuhlassa 8.2.2003

Euroopassa on käynnissä merkittävin vallan uusjako sitten toisen maailmansodan. Sitä tehdään EU:n perustuslailla.

Järjestöillä ja yhteisöillä on säännöt. Valtioilla on perustuslaki. Perustuslailla Euroopan unionia valtioidaan liittovaltioksi.

Perustuslakia valmistelee sitä varten koolle kutsuttu konventti, jossa sangen suppea otos poliittisista eliiteistä tuottaa - ylhäältä alas - perustuslakiluonnoksen puolelle miljardille muulle eurooppalaiselle. Konventissa on jäseniä ja varajäseniä yhteensä 207.

Kun konventin puhemiehistö esitteli kuluneella viikolla luonnoksen perustuslain 16 ensimmäiseksi pykäläksi, teksti alkoi näin: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, perustetaan unioni (jota kutsutaan...), jossa jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia."

Ollaan siis perustamassa uusi unioni, joka toimii sille siirretyissä tehtävissä liittovaltion tavoin. Nimikysymys jäi auki. Arvovaltaiselta taholta on ehdotettu, että uusi olisi Euroopan Yhdysvallat tai Yhtynyt Eurooppa.

Liittovaltioille on luonteenomaista se, että niissä on vahva keskusvalta ja ylikansallinen päätöksenteko. Pienet maat jäävät aina vallankäytön ulkokehälle. Jos ei ole voimaa, muiden voiman edessä on pakko taipua.

Minä vastustan liittovaltiota ja sen laillistavaa EU:n perustuslakia siitä syystä, että se tuottaa ylikansallisen päätöksenteon. Sillä tavalla se murentaa kansallisen täysivaltaisuutemme ja itsenäisyytemme perusteet. Suurin häviäjä on demokratia, sillä EU on - maailman toiseksi suurimpana liittovaltiona - liian suuri hallittavaksi demokraattisesti. Itse asiassa pitää kysyä, onko demokratia ylipäätään mahdollista vain valtioissa, joissa ei ole ylikansallista päätöksentekoa?

Yhteisömetodi

Federalistit ovat niitä, jotka haluavat liittovaltion. He ovat pääsääntöisesti yhteisömetodin kannattajia. Perinteisesti on uskottu, että EU:sta tulee liittovaltio yhteisömetodilla.

Perustuslakikonventissa on federalistien eli liittovaltiolaisten eli yhteisömetodilaisten täyshegemonia.

Yhteisömetodin olennaisin piirre on se, että päätökset EU:n laeista tehdään EU:n omissa elimissä. Vähemmistön on sellaisessa päätöksenteossa tyydyttävä enemmistön tahtoon ja pantava toimeen yhteiset päätökset, vaikka olisi oltu eri mieltä. Tätä kautta syntyvät rajat itsenäiselle päätöksenteolle. Pannaan toimeen keskusvallan tahto.

Yhteisömetodiin kuuluu vahva komissio, ja siinä merkityksessä yhteisömetodi on virkamiesvaltaa, eurokratiaa. Federalistit kutsuvat demokratiaksi sitä, että komissaareista tehdään uuden liittovaltion parlamentaarinen hallitus, jonka tulee nauttia ylikansallisen Euroopan parlamentin luottamusta. Siihen liittyen federalistit haluavat valita EU:lle presidentiksi komission puheenjohtajan, joka valittaisiin Euroopan parlamentissa . Komissiosta tulisi sitä kautta liittovaltiohallitus, jossa jokaisen kansallisen komissaarin olisi nautittava ylikansallista luottamusta. Ei riittäisi enää oman maan luottamus.

Yhteisömetodia haluavat EU:ssa puolueiden puolueet eli europuolueet. Kun unioni liittovaltioituu, puolueetkin ylikansallistuvat. Europuolueista selkeimmin liittovaltion kannalla on ollut Euroopan Kansanpuolue, johon kokoomus kuuluu. Kotimaassa kokoomus vaikenee sen, että ulkomailla se murentaa Suomen täysivaltaisuutta ja puuhaa EU:sta liittovaltiota.

Hallitusten välinen metodi

Siirtyminen puhtaaseen yhteisömetodiin merkitsisi, että ajettaisiin alas nykyinen hallitusten välinen metodi.

Siihen kuuluu, että päätökset tehdään EU:n elimissä, mutta hallitusten edustajien kesken. Siihen kuuluu päätöksenteko neuvostoissa eikä ylikansallisessa europarlamentissa tai sen luottamusta nauttivassa komissiossa. Mitä suurempi osa EU:n päätöksistä tehdään yksimielisyydellä, sitä suurempi on yksittäisen valtion vaikutusmahdollisuus; sillehän syntyy tätä kautta veto-oikeus itsensä näkökulmasta kielteisiin päätöksiin.

Konventissa meitä valtioliittolaisia, jotka haluamme säilyttää EU:n itsenäisten valtioiden yhteenliitymänä ja jotka pääsääntöisesti olemme kansallisten parlamenttien luottamusta nauttivien hallitusten välisen metodin puolustajia, on , vain toistakymmentä. Meitä on vähän, mutta meitä on eri maista ja erilaisista puolueista. Me edustamme koko kirjoa oikealta vasemmalle.

Mitä pienempi on edustuksellisessa päätöksenteossa päättäjien määrä, sitä epäedustavampi on lopputulos: erilaisuus ja monenlaisuus leikkautuvat pois. Jos valitaan vähän edustajia, vain pääsuunnat saavat äänensä kuuluville, ja politiikan pääsuunta EU:ssa on federalismi. Tässä mielessä perustuslakikonventti on epäedustava.

Vallan uusjaossa Euroopassa eivät asiat jakaudu oikeaan ja vasempaan.Vaan vastakkain ovat liittovaltiolaiset ja valtioliittolaiset, ja liittovaltiolaisilla on konventissa suhteeton yliedustus.

Federalistit haluavat säätää ylikansalliset lait määräenemmistöllä. Se merkitsee pienten maiden veto-oikeuden heittämistä romukoppaan. Veto-oikeus jää vain suurille maille.

Määräenemmistö nimittäin lisää isojen maiden valtaa. Viime viikolla voimaan tulleen Nizzan sopimuksen mukaan määräenemmistöpäätöksiin on veto-oikeus kolmella sellaisella isolla maalla yhdessä, joissa asuu 38 % EU:n asukkaista.

Isoilla mailla on iso edustus europarlamentissa, ja niiden valtaa kasvattaisi sekin, että neuvostojen kaikki määräenemmistöpäätökset johtaisivat automaattisesti yhteispäätösmenettelyyn europarlamentin kanssa.

Jos valtaa siirretään määräenemmistö- ja yhteispäätösmenettelyjen kautta keskusvallalle se on pois kansallisilta päätöksentekoelimiltä.

Federalistit haluavat yhteisöllistää lisää kansakunnan täysivaltaisuuden määrittäviä aloja myös EY-tuomioistuimen valtaan. Sitä kautta isojen maiden poliittinen tahto saa ylleen federalistisenlaillisuuden valekaavun. EY:n yhteisten oikeusistuimien tuomiot heijastelevat federalistista lainsäädäntöä.

Uuden perustuslakiluonnoksen mukaan EU:n perustuslaki on ylempi kuin kansakuntien perustuslait ja muut lait: "Perustuslaki ja lainsäädäntö, jonka unionin toimielimet hyväksyvät käyttäessään unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden." Tätä ei ole uutisoitu yhdessäkään suomalaisessa lehdessä.

Tulossa on yhteinen oikeusalue, eurokuri ja -järjestys.

Kun Saksa ja Ranska totesivat konventin muuttuvan hallitusten välisen konferenssin luonteiseksi, ne nimesivät konventtiin ulkoministerinsä. Kreikka ja monet hakijamaat ovat seuranneet niiden perässä. Suomella ei ole konventissa Suomen kansalle poliittisesti vastuunalaista edustajaa. Me olemme pahasti ulkona pohjapapereiden valmistelusta, jonka suorittavat puhemiehistä ja sihteeristö. Suomella ei ole edustajaa kummassakaan. Valtaa on saada kirjoittaa pohjapaperi.

Uutta EU:n tulevaisuuskeskustelussa on se, että EU:sta ei tehdä liittovaltiota vain yhteisömetodilla vaan myös hallitusten välisellä metodilla. Saksa ja Ranska haluavat sille itsensä näköisen keskusvallan. Perustuslakikonventti kulkee tänään niiden yhteisessä narussa. uusi liittovaltio olisi kuin sekarotuinen koira: sekoitus Ranskan valtioliittolaisuutta ja Saksan federalismia.

Saksa ja Ranska haluavat neuvostolle puheenjohtajan, jota kutsuttaisiin presidentiksi. Tällainen neuvoston valitsema presidentti ei olisi kansojen valitsema vaan eliitin keskuudestaan nimeämä. Toisaalta hän olisi myös EU:n hallitusten välisen luonteen takuuhenkilö. Hän edustaisi ranskalaista käsitystä EU:n luonteesta. Ranska ei halua lisätä kasvottomien, hajuttomien ja mauttomien eurokraattien valtaa komissiossa, vaan se haluaa neuvoston valitseman presidentin samoin kuin neuvoston alaisuuteen EU:lle oman ulkoministerin ja oman diplomaattihallinnon. Ranska ei halua antaa maailmanpolitiikkaa komission toimivaltaan, ja tässä asiassa Saksa tukee sitä. Komission parlamentarismisoinnissa taas Ranska tukee Saksaa.

EU:ta militarisoidaan

Vaikka Saksa ja Ranska haluavat yhteistä - mutta neuvoston johtamaa - ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, EU:sta ei ole tulossa sotaliitto. Mutta tätä taustaa vasten on ymmärrettävä Saksan ja Ranskan vaatimus sellaisen neuvoston puheenjohtajan valinnasta, jota kutsutaan presidentiksi. Ne haluavat itsensä johtamaan ulkopolitiikkaa.

EU:n jäsenmaat hoitavat aluepuolustuksen ja valtioiden välisten konfliktien puolustuksen Naton kautta. Ne ovat alistaneet osan armeijoistaan suoraan Naton komentoon. Kallein osa sotilasmenoista ovat vakoilu ja tiedustelu, viestintä ja kommunikaatio sekä sodanjohtojärjestelmät luolastoineen. Kun ne ovat jo Natolla ja on sovittu Naton antavan ne myös EU:n kriisinhallintaoperaatioiden käyttöön, niitä ei olla valmiita tuplaamaan.

Euroarmeijaa ei puuhata aluepuolustusta vaan hyökkäystä varten. Liittovaltioluonteisen supervallan luominen edellyttää, että EU:lla on omat kriisinhallinnan iskujoukot. Kriisinhallinta ei ole rintamasotaa vaan rajoitettuja sotatoimia.

EU:n alueella on 2 miljoonaa sotilasta armeijoissa. Helsingin huippukokouksessa päätettiin perustaa erityiset kriisinhallintajoukot, joita puhekielellä kutsutaan euroarmeijaksi. Niitä varten on varattu 200 000 sotilasta, eli kaikki EU-armeijoiden yhteistoimintakelpoiset joukot. Niistä olisi kerrallaan taistelutoimissa 60 000 sotilasta. Useat maat lähettäisivät sotiin palkka-armeijan sotilaita, Suomi varusmiehistä koulutettuja vapaaehtoisia.

Valtioiden välisyys EU:n päätöksenteossa on sitä, että Suomi voi päättää itse osallistumisesta EU:n operaatioihin. Liittovaltiossa sotilastoimista päättää keskusvalta määräenemmistöllä.

Suomen osallistumista EU:n sotatoimiin rajoittaa se, että Suomen lain mukaan operaatioilla pitää olla YK:n lupa. Vain Irlannin ja Suomen laki vaativat operaatioihin osallistumiselle YK:n mandaatin. Suomelle on syntymässä kovia paineita muuttaa kansallista lakia niin että myös meidän pojat voivat hyökätä ilman YK:n lupaa.

Pidän tätä vaatimusta YK:n mandaatista Suomen edun mukaisena asiana. Se antaa meille paljon pelivaraa alkavan öljysodan ja uusien öljysotien ja hupenevista luonnonvaroista käytävien tulevien terrorismin vastaisten sotien sekä USA:n markkinoimien ennaltaehkäisevien sotien oloissa. Meille ei ole turvallista mennä mukaan sellaisten konfliktien osapuoleksi, joihin muut voivat meidät viedä mutta joihin me emme itse halua mennä.

Aikataulutus

Konventti on asettanut itselleen tavoitteen, jonka mukaan perustuslain luonnos on valmis Tessalonikin huippukokouksessa juhannuksen aikaan.

Kun federalisteilla on konventissa hegemonia, heidän tavoitteensa on, että Tessalonikissa perustuslaki hyväksytään konventin - eli heidän itsensä - esittämässä muodossa. He haluavat, että syksyksi koolle kutsuttavassa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) asia olisi läpihuutojuttu.

Perustuslaki halutaan hyväksyä lopullisesti Rooman huippukokouksessa joulukuussa 2003.

Ensimmäiset maat saattavat yrittää saada perustuslain kansanäänestykseen seuraavien eurovaalien yhteydessä kesäkuussa 2004.

Perustuslailla syntyy uusi Euroopan unioni. Perustuslain säätäminen on prosessi, jossa juridiikka väistyy politiikan tieltä. Kävellään vanhojen sopimusten ja niiden tuomien juridisten ongelmien ylitse.

Sitä, mitä tapahtuu vanhalle EU:lle, ei ole vielä päätetty. Niiltä mailta, jotka eivät liity uuteen unioniin, katoaa unioni alta; sanotaanhan perustuslakiluonnoksen ensimmäisessä pykälässä, että "perustuslailla perustetaan unioni".

Kun tulee uusi unioni, vanha unioni heitetään historian romukoppaan. On jo alettu vaatia niiden maiden erottamista unionista, jotka eivät hyväksy perustuslakia ja siihen kirjoitettavaa liittovaltiota. Vaihtoehdoiksi tulevat "ota tai jätä".

Muiden maiden tapaan Suomessakin on valinta tehtävä kansanäänestyksellä. Muutoin ei uudelle unionille synny legitimiteettiä eli yleistä hyväksyttävyyttä. Alas ajettavaankin unioniin liityttiin kansanäänestyksellä.

Vaihtoehto liittovaltiolle ja ylikansalliselle päätöksenteolle on nykyinen hallitusten välinen metodi, sen demokratisoiminen.

Parasta demokratiaa on se, että hallitukset joiden on nautittava kansallisten parlamenttien luottamusta, tekevät yhteistoimintaa. Demokratian paras toimintayksikkö on kansallisvaltio. Ei pidä mennä liittovaltioon toivossa, että siitä tulee demokraattinen. Sen on ensin oltava demokraattinen.

Mihin on Suomesta kadonnut kansallismielinen porvaristo?

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]