Kansanrintaman kuolema
(KU 4.2.2000)
Minulla on ollut unelma: kansanrintama.
Presidentinvaalin tuloksesta riippumatta sille on nyt
sanottava muistosanat? Vaalien alla on tapahtunut
poliittisten voimien uudelleenryhmitys.
Kun Kekkosen aikaan kepun Kekkonen oli myös muun muassa
meidän Kekkosemme, voidaan sanoa, että koskaan ennen
ei ole kepun ehdokas saanut vapaissa vaaleissa niin
paljon ääniä kuin hän nyt saa. Puolue saavuttaa
suuria voittoja etelän kaupungeissa. Voitto ei silti
ole menestystarina: sitä on vaikea hyödyntää. Kepu
on nyt yksin ja niin oikealla, että siellä ei kukaan
kilpaile sen kanssa. Paitsi tietysti kokoomus, jonka on
pakko.
Politiikassa ei voi niittää kahden terän
viikatteella. Ahon oli ensimmäisen kierroksen jälkeen
pakko valita oikean ja vasemman välillä, ja hän
valitsi oikean. Siellä oli tarjolla 20 prosenttia äärioikeiston
(Uosukaisen ja Rehnin) ääniä. Vasemmalla ei ollut
tarjolla mitään.
Kokoomuksesta oikealla on tilaa, sillä kokoomushan on
nykyisin demaripuolue, joka ei edustaa oikeistolaisen
ryhtiliikkeen kotirintamaa. Demarit ja kokoomus ovat
samaa euromössöä.
Vasemmistoliitto on yksi osa lipposlaista
suurvasemmistoa. Teoriassa me olemme luomuhevonen, jolla
kansalaiset kyntävät demokratian ja hyvän sosiaalisen
voinnin sarkaa, mutta käytännössä me olemme sisäsiisti
palatsikoira lyhyessä narussa. Missä on se valta, joka
puuttuu kansalta?
Kansanrintama edustaisi kansanvaltaa. Jotta olisi
kansanvalta, pitää olla kansa. /El pueblo/ unido/
jamas sera vencido/. Kansanrintama on vasemmiston ja
keskustan poliittista yhteistyötä. Se on hyvää
sosiaaliturvaa mutta ei markkinoiden poliittista
monopolia.
Pääomilla on logiikka. Niille on aina saatava korkein
mahdollinen tuotto. Ihmisillä ei ole niiden systeemissä
arvoa. Vain pääomalla on arvo. Sähköisessä
kapitalismissa se on virtuaaliarvo: arvo, jolla ei ole
yhteyttä työhön vaan ainoastaan pörssikursseihin.
Maailma on täynnä virtuaalista hötörahaa, joka on
syntynyt tyhjästä. Hötörahalla on tuhottu pääomiin
esineellistyneen työn arvo, ja niin on aikaisempien
sukupolvien työstä tehty arvotonta.
Kun markkinamiehet ja -naiset saavat ihmiset käyttäytymään
haluamallaan tavalla rahan voimalla ja markkinapakoilla,
politiikassa tuotetaan myös fyysisiä pakkoja ja väkivallan
uhkaa. Poliittinen päättäjä on väkivaltakoneiston
herra. Ihmisoikeuksien polkemisessa, valtion pakkovallan
hyväksikäytössä, demokratian väärinkäytössä ja
salatuissa tarkoituksissa politiikot saattavat olla
vaarallisempia kuin kapitalistit. Kapitalistin logiikka
tunnetaan, eikä se muutu. Politiikan toimitsijoilla
taas ei ole logiikkaa, paitsi tietysti integraation
logiikka: EU liittovaltioituu ja Suomi natottuu.
Luopumalla omasta presidenttiehdokkaasta me
vasemmistoliittolaiset toimimme kuin se entinen mies,
jolta väkivaltakoneisto uhkasi katkaista molemmat kädet.
Asiasta ruvettiiin kuitenkin neuvottelemaan. Sovittiin,
että vain toinen käsi leikataan pois. Neuvottelujen
lopputulos oli siis myönteinen, kun vain toinen käsi
poistettiin, mutta se ei muuta tosiasiaa, että miehestä
tuli yksikätinen. Puoluetta sosialidemokratisoitaessa
on vasemmistoliitolta leikattu pois vasen käsi, eikä
puolue enää edusta pohjoismaisen tai eurooppalaisen
vasemmiston valtavirtaa.
Pitää olla unelmia. Kansanrintama on kuollut, eikä se
nouse kuolleista kolmantena päivänä tai edes vuotena
vaalien jälkeen. Pitää löytää uusi unelma.
Menestystä Tarja Haloselle vaalivoiton johdosta?
|
