Kansallista sosiAAlismia
Kansan Uutiset 17.12.2004
Vasemmistoliiton
puheenjohtaja pitää europarlamenttiryhmämme
vasemmistopuolueita "vain ein-huutajina". Näkökulma
on vasemmistorajoitteinen.
Vasemmiston
identiteettiin ja sitä kautta sen itsetuntemukseen on
kuulunut EI. Se alkoi EI:llä aateliston ja papiston
vallalle. Se jatkui EI:nä maaorjanpitäjien vallalle.
Se on tänään EI kapitalismille, militarismille ja työllä
orjuuttajille.
Puheenjohtajaltamme
on hukassa tämä EI, joka on myös KYLLÄ monille
asioille kuten tasa-arvolle, sivistykselle, luonnon
monimuotoisuudelle, terveelliselle ruualle ja
demokratialle. Suomessa on kaukaa viisasta - näinä
revansismin aikoina - sanoa KYLLÄ myös hyville Venäjä-suhteille,
vaikka maata hallitseekin kokoomuksen veljespuolueen
mies Vladimir Putin.
Kun vasemmistoliitto
on hyvän sosiaaliturvan puolella, tässä sosiaalismin
merkityksessä se on osa eurooppalaista vasemmistoa.
Samaa ei voi sanoa sen suhteesta sosialismiin, joka
voidaan tänään määrittää ennen muuta
KAPITALismi-kritiikiksi. Ilman sitä vasemmiston
historialliset juuret näivettyvät.
Kun puheenjohtaja
arvostelee europarlamenttiryhmämme kielteistä
suhtautumista kapitalismiin ja militarismiin, mitä
ilmentää EU:n uusi perustuslaki, hän liputtaa
kansainvälisyyden valepuvussa kansallisen sosiaalismin
puolesta.
Se ei ole ideologia
eikä riitä puolueen identiteetiksi. Pitää olla osa
jotakin joukkoa, meidän tapauksessamme
vasemmistojoukkoa, jolla on yhteinen unelma.
Jos ei ole omaa
identiteettiä, voiko sen ottaa lainaksi muilta?
Luonnollisin
vaihtoehto olisi lainata vanhan kunnon
sosialidemokratian identiteetti, mutta ongelma on, että
sellainen joukko on jo olemassa: sosiaalidemokraatit.
Halutaanko vasemmistoliitto liittää demareihin?
On esimerkkejä siitä,
miten käy puolueensa hylkääville johtajille.
Italiassa
kommunistien johtajat liittivät 1990-luvun alussa
puolueen sosialidemokraattiseen internationaaliin.
Politiikan vasemmalle laidalle sen tilalle perustettiin
uusi puolue Rifondazione. Se on ehtinyt jo hajotakin,
kun sen kansanedustajien enemmistö halusi hallitukseen,
mutta kaksi kertaa se on lähes tyhjästä noussut
merkittävimmäksi vasemmistovoimaksi. Loikkareita ei
kukaan muista.
Hollannissa
sosialistisen puolueen johto perusti 1990-luvun alussa
uuden vihreän puolueen. Heillekin on käynyt huonosti,
kun jäljelle jääneiden vasemmistolaisten puolue on
ohittanut kannatuksessa vanhojen johtajiensa punavihreät.
Ranskassa
kommunistinen ministerismi johti siihen, että puolueen
vasen laita jäi auki ja poliittisen voiton ovat
korjanneet "100 % vasemmalla" olevat
trotskilaisen vallankumouksen puolueet. Puolueessa
syntyi monia poliittisia ruumiita.
Vain Irlannissa
on vasemmiston puoluejohto loikannut menestyksellisesti,
siellä demareihin.
Minua kiinnostaa,
mihin europarlamentin ryhmään vasemmistolaisen
identiteetin vähentämisen kanssa puuhasteleva
puheenjohtajamme haluaa minun siirtyvän. Kysymys on
vasemmistoliikkeen historiallisista juurista ja meidän
yhteisestä unelmastamme, ei vain jonkun omasta, ja pitäisi
vastata eikä vain kysyä.
Identiteettiin
kuuluu myös puolueemme suhde EU:hun, jonka luonteen määrittää
uusi perustuslaki.
Europarlamentissa näemme
EU:n KAPITALismin (liitto)valtiollisena ulottuvuutena
Euroopassa, ja sota-artiklojen osalta unionin omaamme
ylempi perustuslaki määrittää sen Naton jatkeeksi
Euroopassa.
Vasemmistoliiton
kanta EU:n perustuslakiin pitäisi kysyä jäseniltä. Määrittäköön
jäsenistö puolueen itsetuntemuksen: ollaanko Euroopan
porvareiden (ja demareiden) rintamassa perustuslain ja
militarismin puolella vai muun eurovasemmiston ja monien
kansalaisliikkeiden joukoissa kapitalismin yleistä hyväksyttävyyttä
vastaan.
Kun puheenjohtaja
puhuu Brysälä-kortista, sillä pelaavat ihan muut kuin
me vastarintaliikkeen ihmiset. Vastarinta, siis EI,
erottaa meidät niistä, jotka ovat valmiita alistumaan
sellaiseen rahan ja ylikansallisen enemmistön
EU-valtaan joka ei ole demokratiaa.
Demokratiaa on jäsenäänestys
EU:n perustuslaista. Siinä selviäisi
vasemmistoihmisten kanta myös EU:n taistelu- eli hyökkäysjoukkoihin,
eikä sitä kantaa pidä pelätä.
|