Hyvää "itsenäisyys"päivää, Suomi!

Tämä maksettu ilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 6.12. muissa kuin pääkaupunkiseudulle jaetuissa lehdissä. Pääkaupunkiseudun lehdistä se oli otettu pois.

Monissa maissa vietetään kansallispäivää, meillä kuitenkin itsenäisyyspäivää, vaikka Suomi ei enää olekaan täysivaltainen maa.

EU:sta tehdään liittovaltiota. Sen merkiksi meillä on kaksoiskansalaisuus: EU-kansalaisuus ja omamme. Käytössä ovat enää vain EU-passit.

Oma raha meillä on, mutta ei enää kauan. Markan tilalle tulee liittovaltioraha.

Liittovaltiota tekevät europuolueet, joille EU alkaa maksaa europuoluetukea. Euroopan parlamentissa valta on niillä ja isojen maiden mepeillä.

Liittovaltion kannattajat haluavat tehdä päätöksiä yhteisömetodilla. Se tarkoittaa, että päätöksiä tehdään EU:n elimissä, ei jäsenvaltioissa. Se on huonoa demokratiaa. Paavo Lipponen on yhteisömetodin miehiä.

Suomen eduskunta hyväksyy lähipäivinä Nizzan sopimuksen, joka vähentää äänivaltaamme. Vain kourallinen kansanedustajia uskaltaa äänestää samalla tavalla kuin Irlannin kansan enemmistö: sitä vastaan.

EU:ssa keskusvaltaa symboloi tähtikuvio. Eräässä entisessä liittovaltiossa työkalut olivat sirppi ja vasara. EU:lla on oma tähtilippu, jolle on Suomessa määrätty yleinen liputuspäivä. Euroopan hymniä soitettaessa federalistit nousevat seisomaan ikään kuin kyseessä olisi liittovaltion kansallislaulu.

EU on jo liittovaltio maataloudessa, kalastuksessa, aluepolitiikassa ja vapaassa kilpailussa. Ne on annettu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Iso myönnytys oli, kun EU sallii meidän syödä silakoita vuoteen 2006 saakka. Itse emme voi siitä päättää.

Tampereella päätettiin yhteisestä "oikeus- ja turvallisuusalueesta", ja lakejamme on nyt alettu yhteisöllistää - eli sovittaa liittovaltioon. Brysselissä yrittävät tänään päättää tänään "terrorismin" torjunnasta tavalla, joka riistää Suomen kansalaisilta oikeuksia isänmaan, synnyinmaan ja kotimaan kansalaisuuden perusteella.

EY-tuomioistuin on yhteisöasioissa ylempi kuin Suomen korkein oikeus, ja se tulkitsee direktiivejä liittovaltion suuntaan. Tarvitaan säädökset EU:n valtaoikeuksista, mutta ei perustuslakia.

EU:lla on perusoikeuskirja, joka valmisteltiin konventtimetodilla. Se oli epäparlamentaarinen, epädemokraattinen asioiden valmistelutapa, kun jäsenvaltiot eivät saaneet muuttaa asiakirjassa pilkunkaan paikkaa.

Liittovaltion tavoitteekseen asettanut kokoomuksen europuolue (EPP) ja muut federalistit haluavat EU:lle perustuslain. Ensi viikolla Laekenin huippukokouksessa päätetään aloittaa sen valmistelu mainitulla epädemokraattisella konventtimetodilla.

Helsingin huippukokouksessa perustettiin EU:lle pysyvät sotilaselimet ja alettiin varustaa euroarmeijaa. Suomea salakuljetetaan Natoon EU:n rakenteiden kautta. On järjestettävä kansanäänestys Natosta!

Tarvitaan demokratiaa. On vain kansallisvaltion demokratiaa, ei ylikansallista.

Demokratiaa on julkinen keskustelu. Suomi ei ole siinä merkityksessä demokraattinen maa. Mediakin on eliitin ja vallanpitäjien puolella. Kun Suomelle kelpaa kaikki, federalistitkin pitävät Suomea EU:n liittovaltiohenkisimpänä maana.

Tasavallan presidentin vastaanotolla tänä iltana kantavat suurimpia kunniamerkkejä ne, jotka ovat eniten vastuussa Suomen täysivaltaisuuden murentamisesta. Että näin.

Selitysosa:

Tämä kirjoitus on lähetetty maksettuna ilmoituksena Helsingin Sanomiin, jonka toimituspolitiikkaan ei kuulu julkaista EU:n militarisoimiseen ja yhteisön liittovaltioittamiseen liittyvää kritiikkiä. Maksettujen mainosten sarja piti aloittaa, kun lehti ei julkaise sille lähetettyjä kriittisiä kirjoituksia. Edellisen kerran oli vastaava ilmoitus Helsingin Sanomissa 3.11.2001. Lehti ei edes vastannut kirjoitustarjoukseen saati että se olisi perustellut julkaisemarra jättämisrä esimerkiksi kirjoitusten ylitarjonnalla niin kuin se on aikaisemmin tehnyt Nato-kriittisten kirjoitusten osalta. Tuolloin kirjoitus oli seuraavanlainen:

Pääministeri Paavo Lipponen valmisteli yksin toisen hallituksensa ohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikan osuuden ja saneli sen hallituspuolueiden hyväksyttäväksi.

Erotukseksi edellisen hallituksen ohjelmasta siitä oli poistettu kohta, jonka mukaan Euroopan unionia pitää kehittää itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä. Sillä tavalla avattiin Suomen puolesta ovi EU:n liittovaltioitumiselle. Se taas, että itsenäinen puolustus vaihtui uskottavaksi puolustuskyvyksi, oli Nato-optio.

Näitä linjauksia on Lipponen sittemmin puolustanut teeseillä, joiden mukaan "me lähdemme siitä, että yhteisöllisyys on pienen jäsenmaan etu" ja että "Suomi ei lähde mukaan yhteistyöhön, joka pönkittää hallitustenvälistä suuntausta EU:ssa".

Kun pääministeri käyttää itsestään me-muotoa ja puhuu mielipiteistään Suomen suulla, hänen viiteryhmänsä ovat unionin federalistit, jotka haluavat tehdä EU:sta liittovaltion. He omasta puolestaan käyttävät EU:sta nimitystä Eurooppa.

Lipponen ei puhu avoimesti liittovaltiosta, mutta ei pidäkään tuijottaa sanaan vaan tärkeää on pääministerimme puheiden sisältö. Lipponen nimittäin liputtaa selvästi sellaisen yhteisöllisyyden puolesta, jota muualla pidetään federalismina, liittovaltiohenkisyytenä. Samassa joukossa ovat eurodemarit ja -vihreät sekä ne oikeistolaiset, jotka - kokoomuslaisten tapaan - ovat julkisesti asettaneet europuolueensa (PPE) tavoitteeksi EU:n liittovaltioittamisen. EU:ssa on federalistinen hegemonia. Euroopan parlamentin jäsenistäkin yli kaksi kolmasosaa äänestää aina federalististen esitysten puolesta.

Lipposen edustama yhteisöllisyys on EU:n toimivaltaa ohi kansallisten lainsäädäntöelinten (ja tuomioistuinten); sitä että päätökset pitää tehdä EU:ssa eikä kansallisissa elimissä. Se on EU:n komission monopolitoimivaltaa yhteisöllistetyissä asioissa, ja Lipposen Suomi on ollut aktiivisesti lisäämässä EU:ssa sellaisten asioiden määrää. Yhteisöllisyys on ylikansallista päätöksentekoa, sitä että päätöksiä tehdään maiden väkilukujen suhteessa. Se on ennen pitkää europuolueita ja -puoluetukea.

Lipposen ei ole tarvinnut selvittää suomalaisille, miten tämä kaikki voi olla pienen maan etu.

Hänen ei ole myöskään tarvinnut perustella julkisesti sitä, millä tavalla on Suomen etu se, että Nizzassa suurten äänimäärää lisättiin ja miksi - Saksan johdolla - kolmelle suurelle maalle (tai kahdelle suurelle ja yhdelle keskikokoiselle) piti antaa veto-oikeus kaikissa määräenemmistöasioissa. Tämä tehtiin laajenemisen varjolla, mutta miten perustelee Lipponen sen, että näin käy, vaikka EU ei laajenekaan?

Kun EU:n toimintojen lisäyhteisöllistämistä on kysytty kansoilta, vastaus on viime aikoina ollut EI.

Irlantilaiset äänestivät ei Nizzan sopimukselle, koska se lisäsi suurten maiden valtaa ja merkitsi EU:n militarisoimista. Tanskalaiset taas eivät halunneet maataan EMU:un, koska se veisi heiltä oman rahan. Samasta syystä Ruotsi ja Englanti (jonka EU-jäsenmaksusta Suomi maksaa yli 600 miljoonaa) eivät ota käyttöön euroa, uutta liittovaltiorahaa.

Lipposen mukaan "meidän on otettava oppia Benelux-maista". Ne ovat EU-maista liittovaltiohenkisimpiä. Sen opin mukaan Suomen ei pidä erottua EU:n päätöksenteossa omaksi itsekseen.

Suomi onkin kaikista jäsenmaista vähiten äänestänyt määräenemmistöasioissa voittanutta esitystä vastaan tai pidättynyt äänestämästä, eikä Suomi ole kertaakaan käyttänyt hyväksi ns. Luxembourgin kompromissia. Sen perusteella maa voi jättää yhteisen päätöksen toteuttamatta, jos se on vastoin sen elintärkeää kansallista etua.

Liittoutumaton Suomi ei ole pannut kapuloita rattaisiin silloinkaan, kun EU:ta on yhteensovitettu Naton rakenteiden kanssa.

Lipposen mukaan me "olemme liittoutuneet liittyessämme EU:n jäseneksi". Sitä kautta Suomen sotilaallinen ja poliittinen Nato-yhteensovittaminen johtaa - kenraali Gustav Hägglundin arvion mukaan - siihen, että Nato-jäsenyys on tästä hetkestä kolmen vuoden kuluttua kuin Martta-yhdistykseen menisi. Välivaiheena Suomi valmistelee osallistumista euroarmeijaan julkisuudelta salaa, kun EU on antanut Natolle oikeuden julistaa yhteisöllisen valmistelun asiakirjat salaisiksi.

Amsterdamin sopimuksen mukaan kriisinhallinta voi olla myös rauhaanpakottamista eli sotaa, eikä EU vaadi euroarmeijan hyökkäykselle YK:n mandaattia. Yhteisöllisyys vaatii Suomea muuttamaan rauhanturvalakia tältä osin?

Nato-maiden varusmiehet ovat harjoitelleet Suomessa sotaa ja suomalaiset Nato-maissa. Suomalaiset hävittäjät osallistuvat tänä vuonna sotaharjoituksiin Nato-maissa ja Naton hävittäjät Lapin ilmatilassa. Suomalaisille lentäjille opetetaan ilmatankkausta ja vaijerilaskeutumista lentotukialusten kannelle sekä Naton taktisia merkkejä ja komentokieltä; uudessa perustuslaissammehan armeijamme komentokieli ei ole enää suomen kieli.

Marraskuussa selviää, mikä on Suomelle tuleva lasku euroarmeijan puutelistan korjaamisesta.

Lipponen on vaatinut EU:lle perustuslakia, joka ilman muuta olisi liittovaltion perustuslaki. Askel siihen suuntaan oli EU:n perusoikeuskirja, joka valmisteltiin epäparlamentaarisella konventtimetodilla. Perustuslain valmistelun Lipponen haluaisi tehdä samalla metodilla, joka sitoisi Suomen kädet. Halutaankin sitoa Suomen kädet?

Yhteisöllinen päätöksenteko on juuri sitä.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]