Isänmaa vaarassa?
15.12.2001
Nuorena miehenä olin kerran Oulun Ynnillä partiopoikien kokouksessa.
Siellä lippukunnanjohtaja Eero Lattula, josta myöhemmin tuli
kokoomuksen kansanedustaja, veti verhot ikkunoiden eteen ja
kertoi kuiskaten, että elettiin kriittisiä aikoja. Isänmaa
oli vaarassa. Kommunistit suunnittelivat jotain pahaa, kapinaa
kai.
Jutussa ei ollut mitään perää.
Näitä juttuja, joissa meidän hyvä asetetaan heidän pahaa
vastaan, monistetaan laajemmassakin mitassa.
New Yorkin syyskuun tapahtumien jälkeen englantilainen The
Sunday Telegraph-lehti laski liikkeelle huhun siitä, että
Euroopan parlamenttia vastaan oli ollut suunnitteilla terroristien
sariinikaasuhyökkäys.
Jutussa ei ollut mitään perää. Yksikään poliisi tai salainen
poliisi ei tiennyt asiasta mitään. Sylttytehdasta ei tiedetä.
Se saattoi olla Englannin salainen palvelu MI6, joka halusi
levittää joukkohysteriaa Eurooppaan ja saada kansalaiset hyväksymään
sellaisia viranomaisten toimia, joilla rajoitetaan kansalaisvapauksia
ja -oikeuksia. Englannissakin hallitus ehdottaa nyt luopumista
siitä vuodesta 1215 saakka voimassa olleesta periaatteesta,
jonka mukaan syytetyllä on aina oikeus oikeudenkäyntiin. Blairin
hallitus haluaa jouluun mennessä parlamentin hyväksyvän lain,
jonka mukaan ulkomaalaisia voidaan pitää pidätettyinä ilman
aikarajaa.
Toinen mahdollinen sylttytehdas väärälle huhulle ovat vakuutusyhtiöt.
Ainakin europarlamentin vakuutusmaksut nousivat niin, että
omaisuusvakuutuksia terroritekoja (ja työtaisteluja!) vastaan
ei enää kannata ottaa.
Siitä, että isänmaa on vaarassa, piti 1960-luvulla kuiskia
ikkunaverhojen takana.
Sen sijaan siitä, että EU liittovaltioituu, puhutaan nyt
avoimesti. Lipponen tosin on kotimaassa matalan profiilin
federalisti ja siinä merkityksessä liittovaltiomiehiä, mutta
ulkomailla hän on niin aktiivinen asiassa, että Suomea pidetään
EU:n liittovaltiohenkisimpänä maana. Kokoomuksenkin europuolue
(EPP) suorastaan vaatii Euroopan liittovaltion perustamista,
ja kokoomus muiden mukana.
Vaikka Suomi on koko Lipposen hallituksen voimalla mukana
EU:n liittovaltioimisessa ja militarisoimisessa, tänään ei
sanota ääneen, että isänmaa on vaarassa. Kuitenkin isänmaa
on nyt todella vaarassa: menetämme täysivaltaisuutemme. Uhkana
eivät ole kommunistit vaan ne, jotka minun nuoruudessani Oulussa
pitivät eniten esillä itsenäisyyden asiaa. Heille ei kysymys
ollutkaan itsenäisyydestä vaan halusta olla osa jotain toista
imperiumia.
Pian meillä ei ole edes omaa rahaa, vaan sen tilalle tulee
liittovaltioraha. Jos liitytään Natoon, me emme silloin päätä
itse edes sodasta ja rauhasta. Meitä varten on jo kirjoitettu
yli 80 000 sivua EU-direktiivejä ja muita määräyksiä. Silakkaakin
saadaan syödä vapaasti vain vuoteen 2006 saakka.
Kritiikki Suomessa vaiennetaan. Esimerkiksi käyköön se,
että olin ostanut itsenäisyyspäivän lehteen Helsingin Sanomista
mainostilaa kertoakseni laajalti asioista, joista lehti ei
itse kerro. Kun toimitus huomasi, että ilmoitus ei vastannut
lehden linjaa, se sensuroitiin lehden viimeisestä painoksesta,
joka jaettiin pääkaupunkiseudulle. Kaleva olisi varmasti tehnyt
saman, koska siinäkin on vain virallinen totuus.
EU:n huippukokouksessa Belgian Laekenissa liittovaltiokehitys
etenee pitkin harppauksin. Päätetään EU:n perustuslain valmistelun
aloittamisesta. Suomessa sellaiset asiat jäävät Suomen Pankin
johtokunnan joutavapäiväisten nimityskiireiden varjoon.
Tällaisia aikoja eletään.
| 