Informaatio on vain tiedon raaka-aine
(HS 26.3.2000)
Euroopan unionissa on viime kuukausina nostettu
esille eEurooppa-aloite sekä siihen liittyvä tavoite
"informaatioyhteiskunta kaikille". Ne olivat
esillä myös Lissabonin huippukokouksessa.
Haluan kiinnittää huomion siihen systemaattiseen
virheeseen, jonka tuottavat EU:n käännöspalvelut ja
jota monistaa suomalainen media: informaatio käännetään
suomen kielellä sanaksi tieto. Informaatio ja tieto
ovat kaksi aivan eri asiaa.
Kun yhteiskuntajärjestystä kuvataan teknologisten
muutosten kautta ja niiden ilmiasun mukaan, on aivan eri
asia tavoitella informaatio- kuin tietoyhteiskuntaa.
EU:n komission tavoite on informaatioyhteiskunta, joka
on tietotekniikkaa ja -tuotteita kaikille. Parempi
tavoite olisi tietoyhteiskunta, joka olisi sivistystä,
kulttuurista monimuotoisuutta, demokratiaa ja parempaa
oman elämän hallintaa kaikille.
Informaatio on vain tiedon raaka-aine: kaoottisia
signaaleja luonnosta ja ihmisiltä toisille ihmisille.
Sen sijaan tieto voi olla järjestystä kaaokseen. Tieto
on sitä, että sillä on subjekti, joka antaa
signaaleille tietoisuudessaan merkityksen ja tuottaa sitä
kautta entrooppiseen maailmaan uutta järjestystä,
negentropiaa.
Informaatioyhteiskunta on kaaosyhteiskunta.
Tietoyhteiskunta voi olla - ja sen pitää olla - enemmän.
Sen takia informaation kääntäminen tiedoksi on
anteeksiantamaton asiavirhe ja antaa EU:n tavoitteesta
suomen kielellä liian hyvän kuvan.
Informaatioyhteiskunta, jonka kohdussa ovat kypsyneet
aivan uudet tuotantovoimat ja -suhteet, on tähän
mennessä näyttäytynyt kansalaisille kaoottisina pörssikursseina.
Teknologia- eli IT-osakkeiden hinnat ovat nousseet
tavalla, jolle ei ole taloudellisia perusteita. Rahat
eivät ole useinkaan menneet yritysten uusiin
investointeihin vaan niiden omistajille, joista on
tullut miljonäärejä ja miljardöörejä. He ovat
tehneet pörssikurssien kautta sosiaalisen
vallankumouksen tuhoamalla innovatiivisesti vanhan
yhteiskunnan rakenteet. Niinpä informaatioyhteiskunta näyttäytyy
kansalaisille tänään kuplataloutena sekä lisääntyvänä
sosiaalisena eriarvoisuutena ja epätasa-arvona.
Informaatioyhteiskunta on myös ollut pääomamarkkinoiden
inflaatiota. On synnytetty hötörahaa tyhjästä, eikä
pörsseissä pelata nollasummapeliä. Pörssikurssien ylösvedättämiseen
on keksitty uusia pörssituotteita, velkaannutettu
kehitysmaita ja privatisoitu valtioiden yhtiöitä. Kun
rahan tyhjästä synnyttämisen viimeisin ihme eli
IT-osakkeiden ylihinnoittelu tasaantuu, on entistä
vaikeampi keksiä uutta tapaa systeemin pitämiseksi käynnissä.
Kutsuuko EU nyt jäsenvaltioita talkoisiin ostattamalla
niillä kännyköitä, tietokoneita ja uusia ohjelmia
kaikille? Onko se sähköisen kapitalismin uusi
sosiaalinen ulottuvuus?
Tieto ei lisää demokratiaa eikä ole siihen yhteydessä.
Tiedekin on usein elitististä, eikä se laajenna
demokratiaa. Demokratiaan kuuluu kaikkien tietojen
arviointi ja korjailu julkisen keskustelun kautta. Siinä
mielessä Suomessa ei toimi demokratia: tiedeyhteisö on
siihen liian opportunistinen.
Kansantaloustiedekin on sähköisen pörssikapitalismin
teologia.
EU:n tavoite "informaatioyhteiskunta kaikille"
on pelkkä teknologinen puuhamaa. Sen sijaan tavoite
"tietoyhteiskunta kaikille" olisi pyrkimystä
ihmisen jatkuvaan koulutukseen, kouluttautumiseen ja
oppimiseen sekä yhteistä halua tuottaa hyvin
perusteltua tietoa, jossa julkisen keskustelun ja
kritiikin kautta korjattaisiin omia ja muiden tietoja
luonnosta ja yhteiskunnasta. Tietoyhteiskunta olisi
tiedon jatkuvan laadullisen parantamisen prosessi.
Suomen kielessä ja EU-käännöksissä ei saisi
sekottaa toisiinsa kaoottista informaatiota ja
merkityksellistä tietoa.
|
