Suomen idea

(KU 27.4.2001)

Olen seurannut Mauno Koiviston julkista toimintaa yli 30 vuotta. Kun on ollut kritiikin aihetta, olen arvostellut, mutta kehuja en ole tainnut liiemmälti jakaa.
Teen poikkeuksen ja kehun estottomasti Koiviston uutta kirjaa Venäjän idea. Koivistohan on lähes intellektuelli! Kirja on johdatusta historiaan tavalla, josta löytyy ideaa myös Suomelle.
Venäjän historiaa ei  ammeneta tyhjiin yhdellä kirjalla, mutta Koivisto on kirjoittanut kattavan kehyskertomuksen. Se pitäisi näinä EU-ankeina aikoina saada lukioiden oppikirjaksi Koivisto nimittäin löytää asioille ja tapahtumille sisältöjä, joita ei yleisesti tunneta. Kun olen elänyt yli puoli vuosisataa tietämättä oman ajatteluni juuria, se on häpeäksi paitsi minulle myös suomalaiselle koululaitokselle ja kulttuurille.
Kirjan suurimmat ansiot liittyvät Venäjän idean syntyyn ennen kommunistien tekemää vuoden 1917 vallankaappausta. Keisarin valtahan oli jo kumottu, kun bolshevikit kaappasivat vallankumouksen sosiaalivallankumouksellisilta (eserriltä).
Taistelua Venäjän ideasta ovat käyneet länsimieliset zapadnikit, jotka ovat uskoneet Venäjän kehitykseen yleiseurooppalaista tietä, sekä slavofiilit, jotka ovat kunnioittaneet
Venäjän perinteitä ja yhteisöllisiä arvoja. Taistelu jatkuu.
Arvioni on, että nykyinen hallitsija Putin on patrioottinen slavofiili, joka on sisäistänytenemmän "kansanhengen" idean kuin kansalaisten tarpeen suojautua valtaa ja yksinvaltiutta vastaan. Nykyzapadnikit ovat häntä aktiivisemmin sivistymättömyyttä, raakuutta ja laiskuutta vastaan sekä kyseenalaistavat perinteisen yhteisöllisyyden ja vapauttavat kauppaa ja pääomaliikkeitä omaksi edukseen.
Koivistolla ei ole arviota Putinista, eikä itse asiassa demareiden nykyisestä puoluejohtajasta Gorbatshovistakaan. Kirjan suurin puute on se, että se loppuu aikaan ennen Gorbatshovia, vaikka vasta sen jälkeen on ollut tilaisuus testata Venäjän ideaa uudessa käytännössä. Koiviston suuren tietomäärän perusteella olisi ollut kiinnostava lukea hänen arvionsa nyky-Venäjästä, mutta miehen tuntien hän ei halunne tehdä vääriä arvioita olevasta tai tulevasta vaan oikeita arvioita menneisyydestä.
Koivisto pohtii perusteellisesti kysymystä siitä, miksi Neuvostoliitto vuonna 1941 Saksan hyökätessä kärsi jatkuvia tappioita, vaikka sillä oli materiaalinen ylivoima. Oliko Stalin ryhmittänyt neuvostojoukot puolustuksen sijasta hyökkäykseen Saksaa vastaan? Millainen olisikaan maailmamme, jos Neuvostoliitto olisi ehtinyt hyökätä ensin?
Koivisto miettinee loppuelämänsä puna-armeijan hyökkäysryhmitystä Saksaa vastaan, kun taas minua pohdituttaa Saksan rooli bolshevikkien vallankaappauksen yhteydessä. Rahoittiko Venäjää vastaan sodassa ollut Saksa kommunistien toiminnan (sen ohella että saksalaiset maksoivat Leninin ja hänen seuralaistensa matkan vallankumouksen tapahtumapaikalle)? Kun reaalisosialismi syntyi, tapahtuiko se - sananmukaisesti - Saksan kustannuksella?
Koiviston kirjan sivujuoni, joka on saanut eniten huomiota, on hänen käsityksensä Suomen zapadnikeista, niistä jotka ovat pettämässä Suomen idean siihen tapaan kuin eliittimme petti Ruotsin kuninkaan Porvoon valtiopäivillä pari sataa vuotta sitten.
Suomen ideaa ovat sotien jälkeen ansiokkaasti kehittäneet presidenttimme Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto. Siihen on kuulunut hyvä naapuruus Venäjän kanssa. Niiltä taas, jotka ovat eri yhteyksissä liittoutuneet Saksan kanssa (muun muassa perustamalla Suomeen kokoomuspuolueen saksalaisen kuninkaan maahantuomiseksi tai menemällä sotaliittoon Hitlerin kanssa), on ollut oma idea hukassa.
Koivisto puhuu rehellisyysvajeesta.
Se, että nykyinen poliittinen eliittimme tekee Suomesta poliittista läänitystä Saksalle, tapahtuu EU:n kautta. Kun EU liittovaltioituu ja militarisoituu, Suomi osavaltioituu ja natottuu. Lipponen on näiden asioiden zapadnikki, joka - hallituskumppaneineen - on median erityisessä suojeluksessa. Ei liene toista EU-maata, jossa media on niin yksiulotteisesti zapadnikkien käsissä.
Meidän ei tule suostua siihen, että federalistit vaikenevat Koiviston kirjan. On murrettava rehellisyys-, demokratia- ja julkisuusvaje.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]