EU:n hyökkäyksestä Venäjälle

Kolumni Lapin radiossa 27.1.2005

Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja Henrik Lax vaatii Hufvudstadbladetin (22.1) mukaan EU:ta hyökkäämään Tshetsheniaan.

Tshetshenia on Venäjän aluetta, eikä yksikään maa ole tunnustanut sen itsenäisyyttä. Se on siis osa Venäjää, ja EU:n hyökkäys Tshetsheniaan merkitsisi EU:n hyökkäystä Venäjälle.

Näin ollen vakavasti otettavan suomalaisen porvariston piirissä puuhastellaan EU:n nimiin revanssia sodista, joissa ensiksi Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja sen jälkeen Suomi natsien kanssa liitossa Neuvostoliittoon. EU:n täytyy haastaa Venäjä, sanoo meppi Henrik Lax, ja EU:n täytyy ryhtyä rauhaanpakottamiseen Venäjän rajojen sisällä. Toinenkin meppi, vihreiden Satu Hassi, on Hufvudstadbladetin mukaan ollut vähän samalla EU-linjalla, mutta täysipäisen ihmisenä hän ei kuitenkaan suoraa hyökkäystä liene kannattanut.

Rauhaanpakottamista - eli sotaa - varten Suomi on aloittamassa taistelujoukkojen koulutuksen. Nämä palkkasoturit, eräänlainen Suomen muukalaislegioona, on vuonna 2007 Suomen panos sellaisiin EU:n sotilaallisiin operaatioihin, joista voisi olla kysymys esimerkiksi hyökkäyksessä Venäjälle.

Kun tähän lisätään, että vain Kosovon albaanit koko maailmassa suhtautuvat kielteisemmin Venäjään kuin suomalaiset, naapurilla on syytä huolestua.

Minä olen kuitenkin tänään Irlannissa, joka on entinen Englannin alusmaa ja jonka suhde Englantiin on vähän kuin Suomen suhde ikiaikojen Venäjään. Olen kutsuttuna vieraana maan parlamentissa puhumassa EU:n uudesta perustuslaista. Meille on irlantilaisten kanssa tulossa sama perustuslaki, ja Irlannissa siitä halutaan puhua; onhan se ylempi kuin maan oma - tai Suomen oma - perustuslaki eli ensisijainen meidän molempien perustuslakeihin verrattuna.

Maamme ovat sotilaallisesti liittoutumattomia. EU:n viidentoista vanhan jäsenmaan joukossa me olemme yhdessä Irlannin kanssa nuorimmat itsenäiset valtiot. Meillä on omat perustuslait, joihin on kirjattu kansalliset ja historialliset erityispiirteemme, ja jos me emme pidä niistä kiinni, kukaan ei pidä.

Täällä Irlannissa järjestävät EU:n perustuslaista eli vallansiirrosta EU:n hyväksi kansanäänestyksen.

Irlantilaisilla on ollut vara kutsua vieraaksi asiasta puhumaan myös perustuslain vastustaja; minähän en ole niitä, jotka ovat ensimmäisten joukossa valmiita hyväksymään EU:n liittovaltioimisen ja militarisoimisen niin kuin europarlamentin pohjoisin edustaja Hannu Takkula, kepu. Suomessa ei järjestetetä asiasta kansanäänestystä, kun Vanhanen ja Lipponen ovat kahteen mieheen niin päättäneet, mutta jos järjestettäisiin, epäilen, että se ei olisi reilu. Markkinoitaisiin vain KYLLÄ-mielipidettä. Vaikka maamme on alueellisesti iso, Suomeen mahtuu vain yksi mielipide, ja tänään se on semmoinen, että annetaan muiden säätää meidän noudatettavaksi lakeja.

Suomalaisten ei ole ollut mahdollista selvittää itse, mistä EU:n perustuslaissa on kysymys. Suomessa on puolen vuoden ajan levitetty väärää, vanhentunutta tekstiä, josta puuttuvat kokonaan esimerkiksi hyökkäysartiklat, ne, joiden takia Suomi aloittaa EU:n taistelujoukkoihin lähetettävien palkkasotilaiden koulutuksen.

Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Tarvitaan valtioiden välisiä sopimuksia. Ne tulee neuvotella yhdessä ja hyväksyä kansallisissa parlamenteissa. EU:n perustuslaki on kuitenkin enemmän kuin pelkkä sopimus. Se on meille laki, omaamme ylempi.

Kyllä sellaisesta rististä pitäisi kuulla tulevia ristin kantajia. Näin kirkollisesti merkitsen: Esko Seppänen, Dublin