Näin syntyvät tuloerot!

Hymy, toukokuu 2002

Suomalaiset suuryhtiöt näyttävät tänä vuonna maksavan ennätysosingot. Koskaan aikaisemmin eivät niiden omistajat ole ottaneet ulos näin paljon. Verottomasti.

Kansainvälisen kapitalismin eetos on tänään se, ettei maksimoida yritysten voittoa vaan otettavaa ja myytävää niiden osakkeenomistajille. Yrityksiä tyhjennetään vanhoista voitoista. Ulos otetaan se raha, jonka yhtiöt käyttivät ennen investointeihin tulevaisuutensa turvaamiseksi.

Sitä, miten rahoja kierrätetään osakkeenomistajilta osakkeenomistajille, kuvaa hyvin tapaus Pohjola.

Ruotsalainen vakuutusyhtiö Skandia näytteli ensin suomalaisyhtiön ystävää ja sai siltä sopuhintaan sen osakkeita. Vuonna 1999 se pani tuulemaan ostamalla Meritan Pohjola-osakkeet, rahastamalla Pohjolasta muutaman sadan miljoonan markan osingot ja myymällä lopuksi kaikki osakkeensa Vakuutus-Sammolle (lue: Pohjolan viholliselle) lähes miljardin markan voitolla.

Ulkomaalaisomistajaan ei siis voi luottaa - eikä oikein kotimaiseenkaan.

Pohjola oli rikas. Se oli ollut Nokian osakkeiden suuromistaja jo aikana, jolloin niitä sai halvalla. Kun pörssikurssit nousivat, Pohjolan nykyomistajilla ei ole ollut siihen osaa eikä arpaa, mutta silti he ottivat siitä kaiken hyödyn itselleen. Pohjola pantiin myymään Nokian osakkeensa miljardivoitoilla, ja siitä syntyi osingonjakokelpoista voittoa.

Nokian osakkeiden myyntivoitoista Pohjolan omistajat panivat vuonna 200 yhtiönsä maksamaan heille 11 000 miljoonan markan osingot (5500 %). Pörssiyhtiöiden osingot ovat Suomessa tunnetusti saajilleen verovapaita.

Viime vuonna verotonta rahaa jaettiin osinkoina lähes 4 000 miljoonalla markalla (yli 2000 %).

Poisheitetyn rahan seurauksena Pohjolan substanssiarvo - eli yhtiön omaisuuden arvo - aleni parissa vuodessa neljännekseen entisestä. Niinpä osinkoja ei enää tänä vuonna riittänyt jakoon kuin 1 200 miljoonaa (joka kuitenkin prosenteissa mitattuna sentään on 400 prosentin osinko). Osingonjako oli myyntivoittoja; se oli lähes kolminkertainen toiminnalliseen tulokseen verrattuna.

Näin on Pohjolan sadan vuoden voitot jaettu parissa-kolmessa vuodessa yhtiön nykyomistajille verottomina osinkoina. Asiakkaille ei ole riittänyt vakuutusmaksujen alennuksia.

Osingon- ja myyntivoittojen suurhyötyjiin on myös kuulunut nykyinen Sampo, entinen Sampo-Leonia-Mandatum. Ostettuaan Skandialta Pohjolan osakkeet se sai niille miljardiosingot. Sitten se möi osakkeet uudella miljardivoitolla Pohjolalle itselleen: Ilmariselle.

Sampo omasta puolestaan jakoi ne miljardit, jotka se sai Pohjolan osakkeista (ja jotka Pohjola sai myymistään Nokian osakkeista), osinkoina omille osakkeenomistajilleen.

Yhtiön suuromistajaksi oli juuri ennen osingonjakoa tullut - Sauli Niinistön myötävaikutuksella - Björn Wahlroos, joka sai Mandatumin fuusioimisesta Sampoon nykyarvoltaan runsaan 700 miljoonan arvoiset Sampo-osakkeet. Niiden perusteella hän sai viime vuonna Sammosta omaan työhönsä perustumattomia verottomia osinkoja 112 miljoonaa markkaa ja tänä vuonna 52 miljoonaa.

Veroakin Wahlroos maksoi, mutta vain 390 000 markan kuukausipalkastaan.

Jotta Sampo voi maksaa Wahlroosille osingot ja palkan myös sen jälkeen, kun Pohjolan ryöstön rahat oli loppu, se on käynnistänyt kustannusjahdin: kulut alas, osingot ylös. Lopettamalla henkilökunnalta kirjaston ja leikkaamalla lehtitilauksia säästetään vuodessa Wahlroosin kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa.

Pohjolan tyhjentäjiin ennätti viimeisessä lähdössä mukaan myös Kansallis-Osake-Pankin (KOP) tuhoamiseen osallistunut Peter Fagernäs. Hän sai KOP:in johtokunnasta pehmeän laskun sijoituspankki Conventumin omistajaksi samaan tapaan kuin SYP:in kustannuksella keinotellut Björn Wahlroos sai kultaisen kädenpuristuksen Mandatumin omistajaksi ja sitä kautta miljardööriksi.

Fagernäs sai mitä ilmeisimmin satojen miljoonien tappiokierteeseen joutuneen Conventumin fuusioitumaan Pohjolan kanssa. Fuusioon suostuminen ei osoita Pohjolan johtajilta erityistä täysipäisyyttä. Fuusiossa Fagernäs nimittäin sai Conventumin osakkeita runsaalla 200 miljoonalla markalla ja pääsi osallistumaan Pohjolan tänä vuonna omistajilleen jakamiin omaisuuden myyntivoittoihin eli osinkoihin. Niitä hän sai 32 miljoonaa markkaa puhtaana käteen.

Pohjolasta on viety tuhkatkin pesästä.

Jotta Suomessa ovat voineet syntyä nykyhistorian suurimmat tuloerot, siihen on vaadittu pidättäytymistä kaikenlaisista palkankorotuksista, mutta ahneudelle ei ole saanut olla mitään pidäkkeitä.

Yhtiöiden tyhjentäminen irtonaisesta rahasta eli myytävän ja otettavan maksimoiminen on ajan henki. Se haisee.