Karhukopla
Hymy 2/2004
Roope Ankalla oli Suomessa pitkään 20 perheen kasvot.
Tänään on karhukoplasta tullut Roope Ankka.
Sillä on valtion pankin pääjohtajan Björn
Wahlroosin kasvot.
TAUSTALLA KOURI-KAUPAT
Oireilua Suomen talouselämän syvästä moraalisesta
rappiosta olivat ns. Kouri-kaupat.
Pahimpina kasinotalousvuosina 1980-luvun lopussa silloiset
suurpankit SYP ja KOP nurkkasivat toinen toistaan sytyttelemällä
osakkeidenostovalkeita ja -vastavalkeita ja polttamalla toinen
toisiinsa rahaa miljardeja markkoja.
Asialla oli karhukopla, jossa kauppoja junailivat SYP:in puolelta
pankinjohtaja Björn Wahlroos ja KOP:in puolelta
pankinjohtajat Peter Fagernäs ja Jukka Härmälä.
Yksi päätekijöistä oli Hannes Kulvik,
joka asioidensa poliisitutkinnan aikana muutti Sveitsiin
mutta joka sai toimistaan syyttömän paperit.
Miljarditappiosyyllisistä Wahlroos ajettiin SYP:istä
maanpakoon pankkiiriliike Mandatumiin ja Fagernäs
KOP:ista Conventumiin. Härmälästä
puolestaan tuli metsäjätti Enso-Gutzeitin pääjohtaja.
Mandatumissa ja Conventumissa herrat keskittyivät rahan
monistamiseen omaksi hyväkseen. Voittojen realisoimiseksi
yhtiöille tarvittiin ostajat, ja herrojen ammattitaitoa
kuvaa se, että molemmat löysivät markkina-arvoihin
verrattuna suureen ylihintaan omat ottajansa.
Kun valtion pankin edellinen pääjohtaja Jouko
Leskinen töppäili epäiltyjen sisäpiirikauppojensa
kanssa, Leonian hallituksen puheenjohtajaksi noussut
Jukka Härmälä löysi pankin uudeksi pääjohtajaksi
Mandatumista kolmanneksen omistaneen Wahlroosin.
Wahlroosin mukana Leonialle tuli maksuun myös Mandatum,
joka fuusioitiin ylikurssiin Leoniaan. Wahlroos sai Leoniasta
(joka oli sitä ennen fuusioitunut vakuutusyhtiö
Sammon kanssa), 11 839 890 osaketta silloiselta markkina-arvoltaan
yli 700 miljoonaa markkaa (lähes 120 miljoonaa euroa).
Osakkeet ovat pääosin edelleen hänen hallussaan,
ja niiden arvo on tämän päivän pörssikursseihin
lähes 100 miljoonaa euroa. Viimeisessä varallisuusverotuksessa
valtio oli arvioinut niiden arvoksi vain 66 miljoonaa euroa,
mutta aika paljon oli sekin; olihan kartanonomistaja Wahlroos
silläkin aliarvostetulla varallisuudella Suomen toiseksi
rikkain ihminen (Aatos Erkon jälkeen).
SATOJEN MILJOONIEN OSINGOT
Valtion Postipankki, joka kärsi demareiden kasinotaloussyyllisiin
kuuluneen pääjohtajansa Seppo Lindblomin
aikana keinottelutappiota, ristittiin Leoniaksi, fuusioitiin
vakuutusyhtiö Sammon kanssa ja ristittiin uudelleen Sammoksi.
Kun suunniteltiin fuusioida Leonia-pankki, Vakuutus-Sampo
ja Vakuutus-Pohjola, Suomen valtion omistajien neuvonantajina
toimivat miljoonapalkkioilla pankkiiriliikkeet Mandatum ja
Conventum. Niiden omistajat vuolivat tässä kolmiodraamassa
kultaa.
Vakuutusyhtiö Sampo oli suurin voittaja siinä
osakepelissä, jossa Merita (entinen SYP, nykyinen Nordea)
möi ensin ystävällismielistä kumppania
näytelleelle ruotsalaiselle Skandialle ison paketin vakuutusyhtiö
Pohjolan osakkeita ja jossa Skandia sitten möi nämä
samat osakkeet Pohjolan vihamielistä kaappausta suunnitelleelle
Sammolle.
Niillä osakkeilla Sampo otti ensin Pohjolasta vuodelta
2000 runsaan 5 000 prosentin ja vielä seuraavaltakin
vuodelta 2 000 prosentin miljardiosingot. Sitten se möi
osakkeet Pohjolan alkuperäisille omistajille. Kaiken
kaikkiaan se hyötyi Pohjola-omistuksistaan arviolta 3
miljardia markkaa. Euroissa summa tuntuu pienemmältä:
500 miljoonaa euroa.
Näitä nurkkaus- ja kaappausvoittoja riitti jakoon
miljardööriksi tulleelle Björn Wahlroosille
heti hänen ensimmäisenä pääjohtajakeväänään
vuonna 2001 runsaat 112 miljoonaa verotonta markkaa (eli lähes
20 miljoonaa euroa). Suomessahan osingot ovat olleet saajilleen
verottomia.
Samansuuruisten verottomien pääomatulojen keräämiseen
oli Wahlroosilta kulunut Mandatumissa puolenkymmentä
vuotta. Näin ollen hänelle osoittautui edullisemmaksi
omistaa enemmästä (Leonia) vähemmän kuin
vähemmästä (Mandatum) enemmän. Isossa
pankissa on enemmän ulosotettavaa kuin pienessä.
Vuodelta 2002 Sampo maksoi Wahlroosille uusia osinkoja 12,2
miljoonaa euroa, ja viime vuodelta sen odotetaan maksavan
edelleen yli puolet tästä.
Sen lisäksi Wahlroos saa 65 000 euron kuukausipalkkaa.
Se ei ole verotonta, mutta suurituloisten palkansaajien valtion
tuloveroa on alennettu Wahlroosin ystävän Erkki
Liikasen valtiovarainministerikaudelta lähtien 51 prosentista
36 prosenttiin. Sen jaksaa jokainen miljoonatuloinen maksaa
palkastaan; ovathan heidän saamansa osingot olleet verottomia
ja myyntivoitot tanakasti aliverotettuja. Nokian optiorälssi
on tosin ollut tyytymätön veroihin, kun sen optioita
on verotettu niin kuin Wahlroosin palkkaa mutta ei niin kuin
hänen osinkojaan.
SUURET SANAT, PIENET TEOT
Wahlroos puhuu paljon, mutta ajattelee vähemmän
(muuta kuin rahaa).
Hän ei ymmärrä ay-liikettä, joka puolustaa
palkansaajien etua, eikä niin ollen kuulu suomalaisen
korporatismin takuuhenkilöihin. Populismia hän kyllä
ymmärtää.
Hän muun muassa ehdotti Demarissa, että kaikille
suomalaisille ruvettaisiin maksamaan kansalaispalkkaa: tuhatkunta
euroa kuussa puhtaana käteen. Sen palkan maksuun Wahlroos
itse olisi osallistunut vain vähän; onhan suurin
osa hänen tuloistaan verottomia osinkoja.
Viime syksynä Wahlroos syytti - Suomen suurimman eläkevakuutusyhtiön
Varman hallituksen jäsenenä - työeläkevakuutusyhtiöitä
korruptiosta: ne ostelivat asiakkailtaan kiinteistöjä
ylihintaan. Väitettä on tutkittu, mutta se ei johda
hutkintaan.
Hymy-lehdessä kerrottiin joulukuussa, miten työeläkelaitosten
sijoitustoiminta tuotti vuosina 2001-2002 tappiota lähes
yhtä paljon kuin mitä maksoi Suomen valtiolle pankkikriisi:
6-7 miljardia euroa. Siitä Wahlroosinkin hallinnoiman
Varman osuus oli 1,2 miljardia euroa. Ei ollut pantu täytäntöön
Wahlroosin neuvoa työeläkelaitosten sijoituspolitiikasta:
"Ainoa tapa ratkaista tämä ongelma on sijoittaa
nämä varat järkevällä tavalla, joka
huomattavasti kasvattaa niiden tuottotasoa."
Kun kyseisenä kahtena vuonna Wahlroos sai itselleen yli
30 miljoonan euron verottomat osingot, hän valvoi ainakin
niinä vuosina omia bisneksiään paremmin kuin
yhteisten eläkevarojen sijoitustoimintaa.
Miksi muuten suomalainen media vaikenee työeläkeyhtiöiden
sijoitustoiminnan miljardien eurojen menetykset Villin Lännen
markkinoilla?
Jotta se vaikenisi ne myös tulevaisuudessa, on perustettu
- hyvien ehrnroothilaisten ja wallenbergilaisten oppien mukaan
- Saara ja Björn Wahlroosin säätiö rahoittamaan
taloustoimittajien anglosaksista vaikenemista myös tulevaisuudessa.
SUOMALAINEN KARHUKOPLA
Suomalaisen elinkeinoelämän karhukopla koostuu niistä
yritysten tyhjentäjistä, jotka ovat siirtäneet
vanhoista yrityksistä monen sukupolven aikana syntyneet
voittovarat itselleen tai antaneet ne ulkomaiseen omistukseen.
Sammossa Wahlroosin adjutantteina toimivat Mika Ihamuotila,
josta niin ikään tuli euromiljonääri Mandatum-fuusiossa,
sekä Kari Stadigh, jonka lähdöstä
Jaakko Pöyry-yhtiöistä vankilassa istuva Kari
Uoti varmaankin tietää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia
niin kuin myös Wahlroosin kaverin Henrik Ehrnroothin
toimista.
Wahlroos laati Pohjolan kaappaus- ja fuusiosuunnitelmia yhdessä
Kouri-kauppojen veteraanin Peter Fagernäsin kanssa.
Kun irtonaiset rahat oli saatu ulos Pohjolasta Sammolle jättiosinkoina,
Fagernäsin Conventum fuusioitiin jäljelle jääneeseen
Pohjolaan runsaaseen ylikurssiin. Antamalla Conventumin omistajille
viidennes Pohjolasta turvattiin sen omistajien edut, ja myös
Fagernäs siirtyi omistuksissaan yli sadan miljoonan mummon
markan miljonäärien sarjaan. Heti ensimmäisenä
Pohjolan omistusvuotena hänelle maksettiin yhtiöstä
yli 5 miljoonan euron verottomat osingot.
VALTIO PALKITSEE
Mielenkiintoista on, miten valtiovalta palkitsee karhukoplan
jäseniä.
Viime vuoden itsenäisyyspäivänä Wahlroosille
myönnettiin yksi korkeimmista kunniamerkeistä: Suomen
Valkoisen Ruusun komentajamerkki.
Fagernäs taas ylennettiin reservissä kapteeniksi
ansioistaan maan, mutta ei sen köyhien, puolustuksen
hyväksi.
On varmaankin Nato-yhteensopivaa, tämä näiden
herrojen maan puolustus.
| 