Ruotsin EI EMU:lle
Kansan Uutiset 3.10.2003
Pietarissa olivat tuoneet hevosen kadulle ja valjastaneet
kärryt sen eteen. Tällä markkeerattiin sitä,
että kaupunginjohtajan vaalissa äänestäjät
saadaan äänestämään vaikka hevosta,
jos Putin niin sanoo ja hänen monopolitelevisionsa sen
monistaa.
Samanlainen laumaeläin on kotisuomalainen demarimme (homo
socialidemocraticus), tuo Gorbatshovin läntinen puoluetoveri,
joka on poliittinen lammas. Tehdään niin kuin Lipponen
määräilee.
Tämä tuli mieleen, kun luin Ruotsin EMU-kansanäänestyksen
gallupeja.
Demareiden kannattajista suurempi osa oli äänestänyt
EI EMU:lle ja KYLLÄ omalle rahalle ja demokratialle kuin
oli tehnyt toisin päin. Ruotsindemari oli tehnyt näin
huolimatta siitä, että puoluejohto oli vaatinut
kansaa äänestämään EMU:n puolesta
ja vaientanut toisenlaiset mielipiteet (joita edustivat myös
jotkut demarihallituksen ministerit).
Ruotsalainen demari osaa - erotukseksi suomalaisesta - ajatella
itse!
Vasemmistopuolueen kannattajat (90 %, prosentit ovat noin-lukuja)
olivat lähes yksimielisesti EMU:a ja vierasta rahapolitiikkaa
vastaan, niin myös vihreät (85 %) ja keskustalaiset
(80 %). Kaksi kolmasosaa ruotsalaisen SAK:n eli LO:n jäsenistä
äänesti EI EMU:lle. Lopputuloksen ratkaisivat ihmisten
hyvää sosiaalista vointia puolustaneet naiset (60
%) ja nuoriso (56 %). Nuoriso ei uskonut eurokratian ja suurpääoman
liiton myymien markkinoiden ihmeitä tekevään
voimaan; ensiäänestäjistäkin noin 70 %
äänesti EI.
KYLLÄ-puoli lupasi työpaikkoja ja alhaisempia hintoja,
mutta lupaukset koettiin yhtä katteettomiksi kuin Suomen
KYLLÄ-puolen lupaukset EU-kansanäänestyksen
alla.
EMU:n puolella olivat kokoomuslaiset (75 %), yrittäjät
(57 %), ja (suomalaiset) maahanmuuttajat (64 %), ja häviäjiä
olivat myös työnantajat ja lehdistö. Tutkittiin
110 lehden kirjoitukset, ja niistä sata suurta oli monistanut
europropagandaa EMU:n puolesta.
Tuloksen ratkaisivat puoluekurittomat demarit. Sitä samaa
selkärankaa tarvittaisiin heidän suomalaisilta tovereiltaan,
kun politiikan keskiöön nousevat EU:n liittovaltioiminen
ja militarisoiminen sekä Suomen sotilaallinen liittoutuminen/liittoutumattomuus.
Lipponen on avoimesti sotaliiton miehiä: jos EU:lle tulee
puolustusydin eli syntyy puolustus- ja hyökkäys-EMU,
Suomen on mentävä mukaan. Hän vaatii Suomea
allekirjoittamaan julistuksen, jolla jaetaan sotilaallisia
turvatakuita ja tehdään EU:sta sotaliittoa.
Allekirjoitus olisi aiesopimus Suomen menosta EU:n kautta
Natoon.
Armeijan päällikkö Juhani Kaskeala sanoo, että
jos tarvitaan lentokoneita, täsmäaseita ja muuta
Nato-rautaa ja elektroniikkaa, Suomelta vaaditaan Nato-jäsenyys.
Mainittu julistus on vain tyhjänpuoleinen paperi ilman
Nato-jäsenyyttä, eikä sillä edes EU:n
perustuslakiin liitettynä ole lainvoimaa niin kuin artikloilla
ja pöytäkirjoilla.
Julistus otetaan perustuslakiin kuuden sotilaallisesti liittoutumattoman
maan liittouttamiseksi; Nato-jäsenethän eivät
tällaista julistusta tarvitse.
EU:n perustuslaki poliittisine julistuksineen nousee kysymykseksi
Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, kun poliittinen tiemme
Natoon kulkee EU:n kautta. Kansan tahdon selvittämiseksi
on järjestettävä kansanäänestys.
Se, että vasemmistoliitto päätti kannattaa
kansanäänestystä EU:n perustuslaista, on paras
poliittinen uutinen moneen vuoteen. Puolueessamme ollaan nyt
yhteisillä linjoilla. Seuraava tehtävä on organisoida
kansanäänestysliike kansan mobilisoimiseksi - Ruotsin
tapaan - puolustamaan maamme täysivaltaisuutta.
Poliitisille eliitille sekä pääkirjoittajille
Ruotsin kokemus oli pelottava: kansa voi ottaa vallan käsiinsä
suoralla demokratialla. Siksi me emme saa Suomessa kansanäänestystä
hallituksen ehdotuksesta tai eduskunnan päätöksellä,
vaan on alettava kerätä nimiä kansanäänestyksen
puolesta.
Hyvä tavoite voisi olla miljoona nimeä, vaikka
puolikin miljoonaa olisi vakuuttava näyte kansan vaietusta
mielipiteestä. Neljännesmiljoonakaan ei merkitsisi
vaikenemista.
Olisiko kansastamme itseorganisoitumaan?
| 