EU:n perustalaista olisi keskusteltava
HS 28.2.2003
EU:n perustuslakikonventissa on paljastunut mielenkiintoinen
ristiriita Suomen edustajien kesken.
Sen perustana on konventin presidiumin ehdottama 1. artikla:
"Tällä perustuslailla, joka ilmentää
Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä
tulevaisuuttaan, perustetaan unioni (jota kutsutaan...), jossa
jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka
käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä
yhteisiä toimivaltuuksia."
Konventissa eduskunnan edustajat Kimmo Kiljunen ja Matti Vanhanen
ovat ehdottaneet sanan "liittovaltio" poistamista,
kun taas pääministeri Lipposen edustaja Teija Tiilikainen
kannattaa sanan säilyttämistä perustuslaissa.
Meistä europarlamentin edustajista Pia-Noora Kauppi on
liittovaltion kannalla, minä taas kannatan itsenäisten
valtioiden liittoa.
Herää kysymys, kuka johtaa Suomessa EU:n perustuslain
valmistelua, jos hallitus ja eduskunta ovat eri mieltä
EU:n toimivaltuuksien käytöstä "liittovaltion
tavoin". Eikö tällaisissa asioissa eduskunnan
sanan pitäisi olla ratkaiseva? Kun Suomen hallituksella
- ainoana hallituksena - ei ole konventissa edustajaa, mikä
mahtaa olla sen kanta näin tärkeään asiaan?
Perustuslakiluonnoksen 1. artikla paljastaa armottomasti sen,
mistä nyt on kysymys.
Ollaan laatimassa perustuslakia eikä uudistamassa ja
selkeyttämässä perussopimuksia. Vain valtioilla
on perustuslaki, ja tässä tapauksessa sitä
tehdään uudelle liittovaltioitavalle EU:lle. Sanalla
on suuri symbolinen merkitys: itsenäisyys vain ei?
Ollaan myös perustamassa koko EU uudelleen, ja sillä
on ratkaiseva vaikutus lopputuloksen hyväksymismenettelyyn.
Jos uudistettaisiin vanhoja sopimuksia, lopputulos olisi hyväksyttävä
yksimielisesti. Kun EU perustetaan uudelleen, perustajat perustavat
uuden unionin, joka käyttää yhteisiä toimivaltuuksia
"liittovaltion tavoin".
Mainittuun artiklaan sisältyy niin ikään mielenkiintoinen
kysymys kaksinkertaisesta legitimiteetistä, kun perustettava
unioni "ilmentää kansojen ja valtioiden tahtoa".
Se, ilmentääkö se valtioiden tahtoa, ratkaistaan
parlamentaristisesti. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan
ratkaista, ilmentääkö se myös kansojen
tahtoa.
Perustuslaista järjestetään kansanäänestys
ainakin Irlannissa, Tanskassa, Hollannissa, Portugalissa ja
Ranskassa. Suomessakin olisi järjestettävä.
Kun vanhaan unioniin liityttiin kansanäänestyksellä,
liittovaltioon liittymisestäkin olisi järjestettävä
kansanäänestys, jos sen halutaan ilmentävän
myös Suomen kansan tahtoa.
Ruotsin valtiopäivien edustajat ovat asiassa eri linjalla
kuin virallinen Suomi. He ehdottavat EU:n säilyttämistä
itsenäisten valtioiden yhteisönä ja torjuvat
sekä EU:n perustamisen uudelleen että sen liittovaltioimisen.
Meidän pitäisi tehdä pohjoismaista yhteistyötä
lähinaapurien kesken, mutta sen esteenä on Suomi:
me olemme keskieurooppalaisella liittovaltiolinjalla toisin
kuin muut pohjoismaat.
Perustuslakiluonnokseen liittyy monia yksityiskohtia, joilla
"jäsenmaiden politiikat sovitetaan yhteen"
ja joita Suomessa ei ole tuotu julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi
luonnoksen 9. artiklan mukaan uuden unionin perustuslaki on
"ensisijainen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
nähden". Se olisi siis ylempi kuin oma perustuslakimme.
Liittovaltioimisen ohella EU:ta militarisoidaan. Kevään
aikana kirjoitetaan pykälä yhteisestä puolustuksesta,
joka sallii EU:n iskujoukkojen käytön EU-maiden
rajojen ulkopuolella ilman YK:n mandaattia. Se on uhka liittoutumattomuudellemme.
Perustuslaki yritetään saada valmiiksi kesäkuuhun
mennessä. Federalistit haluavat konventista ulos luonnoksen,
johon hallitusten välisessä konferenssissa ei tehtäisi
muutoksia. Sen jälkeen Suomella on mahdollisuus sanoa
liittovaltiolle vain joko KYLLÄ tai EI.
Kun pääministerin korkea edustaja on liittovaltioasiassa
aivan eri linjalla kuin eduskunnan edustajat, herää
kysymys, kuka Suomessa määrää Suomen linajsta.
Esko Seppänen
konventtilainen
| 