Helsingin Sanomien lukijain palsta
14.8.2003
EU:n perustuslain luonnos on nyt valmis. Se on lähetetty
hallitusten väliseen konferenssiin (HVK), joka pyritään
päättämään joulukuussa Roomassa.
Sen jälkeen voidaan sille sanoa puolen miljardin EU-kansalaisen
puolesta vain kyllä tai ei.
Perustuslakiin ei enää HVK:ssa tehtäne suuria
muutoksia. Jos konventissa kääritty paketti revitään
auki, se hajoaa.
Perustuslaki laadittiin ja sen luonnos hyväksyttiin konventissa
epädemokraattisesti. Konventtilaiset tekivät noin
6 000 muutosesitystä 13-jäsenisen puhemiehistön
luonnoksiin. Yhdestäkään ei äänestetty.
Presidium, jossa ei ollut Suomen edustajaa, muistutti entisaikojen
politbyroota, jossa kaikki olivat samanmielisiä, eli
tässä tapauksessa federalisteja. Vain ne artiklat
tulivat perustuslakiin, jotka presidium hyväksyi.
Suomi kannattaa ns. yhteisömetodia, joka on vahvan komission
valtaa sekä liittovaltiohenkisyyttä. Niissä
merkeissä on esiintynyt harhaanjohtavaa informaatiota.
Suomalaisille myytiin EU:n presidenttiä ikään
kuin kysymys olisi ollut omaa presidenttiämme muistuttavasta
instituutiosta, mutta kyseessä on vain valtionpäämiesten
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Sellaista tarvitaan, sillä
EU:n yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa
ei anneta komission johdettavaksi. Vaikka Suomi vastusti presidentin
valintaa, kansallisvaltioiden asian ajajien ei ole syytä
niin tehdä. EU on vähemmän liittovaltio, jos
se ei edusta vain keskusvallan (lue: komission) valtaa.
Pienten maiden edustajat puolustivat periaatetta, jonka mukaan
kaikilla jäsenmailla pitää olla äänivaltainen
komissaari. Suomi ei kuitenkaan vastustanut komissaarien valintatapaa,
jonka mukaan Suomi ei enää vuonna 2009 saa valita
itse omaa komissaariaan. Komissaarien pitää olla
samanmielisiä.
Sitä, että Suomi vastustaa perustuslain sotilaallisia
osia, ei tuotu konventissa selkeästi esille.
Kun hyväksyttiin perustuslain alkuosat, pääministerin
edustaja Teija Tiilikainen yritti saada puheenvuoron, jossa
hän olisi esittänyt Suomen varauman instituutioihin
ja sotilaallisiin artikloihin. Sitä ei hänelle myönnetty.
Eduskunnan edustaja Kimmo Kiljunen sai puhua, mutta hän
vain onnitteli itseään syntymäpäivänsä
johdosta. Näin ollen konventissa ei käynyt ilmi,
että Suomella oli varauksia, ja niin Suomesta tuli äänetön
kumppani Suureen Konsensukseen, jolla perustuslaki hyväksyttiin.
EU:n militarisoimisen näkökulmasta tärkeitä
ovat III osan artiklat 208 (rakenteellinen yhteistyö)
ja 209 (julistus kollektiivisesta turvalausekkeesta).
Suomen kolme edustajaa olivat yhdessä tehneet esityksen
näiden pykälien poistamisesta. Se oli kai Suomen
virallinen kanta. Käyttämissään puheenvuoroissa
kukaan suomalaisedustajista (Tiilikainen, Kiljunen, Vilen)
ei kuitenkaan puolustanut poistoa. Niin ollen konventin puhemiehistölle
ei viestitetty, että se oli Suomen linja.
Jos Suomi hyväksyy artiklan 209 mukaisen julistuksen
keskinäisistä turvatakuista, Suomi ei ole enää
liittoutumaton maa. Itse asiassa liittoutumattomat maat yritetään
tällä julistuksella kuljettaa sotilasyhteistyöhön
Naton kanssa? EU:n Nato-maillahan on jo ilman tätä
julistustakin keskinäiset turvatakuut.
Kotimaassa SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on ehdottanut
Suomen sotilaallista liittoutumista EU:n kautta. Jos EU:lle
syntyy puolustus- (ja hyökkäys)ydin, hänen
mukaansa on Suomen oltava siinä mukana. Nyt tiedetään,
että se syntyy. Se ei ole EU:n oma puolustus vaan Nato-yhteensopiva
puolustus. EU:n turvatakuut lunastetaan Naton ja USA:n resursseilla,
ja niin meitä viedään EU:n kautta Natoon.
Suomen ei ole pakko allekirjoittaa julistusta. Jos halutaan,
on mahdollista säilyttää liittoutumattomuus.
Tosin se on jo hyllyvällä pohjalla, kun Suomen edustajat
kannattivat perustuslakiin artikloita, joiden mukaan päätöksiä
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tulee tehdä määräenemmistöillä
ilman jäsenmaiden veto-oikeutta.
Suomen hallitus on virallisesti torjunut EU:n suljetun sotilaallisen
yhteistyön, johon voidaan ajatella kuuluvan kaksi osaa:
ns. rakenteellinen yhteistyö niiden maiden kesken, jotka
haluavat tehdä tiiviimpää sotilaallista yhteistyötä,
sekä edellä mainittu julistus. Jäätteenmäen
hallitus ilmoitti Suomen vastustavan suljettua yhteistyötä,
mutta ei siitä ole ollut lainkaan kysymys. On vain avointa
sotilaallista yhteistyötä, ja jos julistus kelpaa
Vanhasen hallitukselle, Suomesta tulee sotilaallisesti liittoutunut
maa.
Puolustusministerinä Matti Vanhanen vaati perustuslain
hyväksymisestä kansanäänestyksen, jota
hän pääministerinä vastustaa. Jälkimmäistä
kantaa hän perusteli sillä, että muutokset
eivät ole tarpeeksi suuria.
Muutokset ovat suuria, vai mitä on sanottava siitä,
että EU:n perustuslaki on ylempi kuin kansallinen lainsäädäntö,
että päätöksiä aletaan tehdä
pääsääntöisesti määräenemmistöillä
(ilman jäsenmaiden veto-oikeutta) ja että lakien
harmonisointi yritetään ulottaa myös rikoslakeihin,
joihin kiinnittyvät kunkin kansan historia ja moraali.
Perustuslailla vanha EU, johon Suomi liittyi kansanäänestyksellä,
lopetetaan ja sen tilalle perustetaan uusi, jolla on (liitto)valtiomuoto.
Niin voidaan sanoa, kun konventin viimeisenä päivänä
federalistinen tehoisku onnistui ja perustuslakiin kirjattiin
"teknisinä" muutoksina EU:lle perustuslaillinen
lippu, kansallislaulu, tunnuslause ("yhdistynyt erilaisuudessa"),
raha ja kansallispäivä.
Tarvitaan kansanäänestys tällaiseen uuteen
EU:hun liittymisestä. Suomen hallitus tarvitsee lisää
voimaa etujemme puolustamiseen, ja sitä on saatavissa
vain omalta kansalta.
|