Helsingin Sanomien lukijain palsta

14.8.2003

EU:n perustuslain luonnos on nyt valmis. Se on lähetetty hallitusten väliseen konferenssiin (HVK), joka pyritään päättämään joulukuussa Roomassa. Sen jälkeen voidaan sille sanoa puolen miljardin EU-kansalaisen puolesta vain kyllä tai ei.

Perustuslakiin ei enää HVK:ssa tehtäne suuria muutoksia. Jos konventissa kääritty paketti revitään auki, se hajoaa.

Perustuslaki laadittiin ja sen luonnos hyväksyttiin konventissa epädemokraattisesti. Konventtilaiset tekivät noin 6 000 muutosesitystä 13-jäsenisen puhemiehistön luonnoksiin. Yhdestäkään ei äänestetty. Presidium, jossa ei ollut Suomen edustajaa, muistutti entisaikojen politbyroota, jossa kaikki olivat samanmielisiä, eli tässä tapauksessa federalisteja. Vain ne artiklat tulivat perustuslakiin, jotka presidium hyväksyi.

Suomi kannattaa ns. yhteisömetodia, joka on vahvan komission valtaa sekä liittovaltiohenkisyyttä. Niissä merkeissä on esiintynyt harhaanjohtavaa informaatiota. Suomalaisille myytiin EU:n presidenttiä ikään kuin kysymys olisi ollut omaa presidenttiämme muistuttavasta instituutiosta, mutta kyseessä on vain valtionpäämiesten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Sellaista tarvitaan, sillä EU:n yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ei anneta komission johdettavaksi. Vaikka Suomi vastusti presidentin valintaa, kansallisvaltioiden asian ajajien ei ole syytä niin tehdä. EU on vähemmän liittovaltio, jos se ei edusta vain keskusvallan (lue: komission) valtaa.

Pienten maiden edustajat puolustivat periaatetta, jonka mukaan kaikilla jäsenmailla pitää olla äänivaltainen komissaari. Suomi ei kuitenkaan vastustanut komissaarien valintatapaa, jonka mukaan Suomi ei enää vuonna 2009 saa valita itse omaa komissaariaan. Komissaarien pitää olla samanmielisiä.

Sitä, että Suomi vastustaa perustuslain sotilaallisia osia, ei tuotu konventissa selkeästi esille.

Kun hyväksyttiin perustuslain alkuosat, pääministerin edustaja Teija Tiilikainen yritti saada puheenvuoron, jossa hän olisi esittänyt Suomen varauman instituutioihin ja sotilaallisiin artikloihin. Sitä ei hänelle myönnetty. Eduskunnan edustaja Kimmo Kiljunen sai puhua, mutta hän vain onnitteli itseään syntymäpäivänsä johdosta. Näin ollen konventissa ei käynyt ilmi, että Suomella oli varauksia, ja niin Suomesta tuli äänetön kumppani Suureen Konsensukseen, jolla perustuslaki hyväksyttiin.

EU:n militarisoimisen näkökulmasta tärkeitä ovat III osan artiklat 208 (rakenteellinen yhteistyö) ja 209 (julistus kollektiivisesta turvalausekkeesta).

Suomen kolme edustajaa olivat yhdessä tehneet esityksen näiden pykälien poistamisesta. Se oli kai Suomen virallinen kanta. Käyttämissään puheenvuoroissa kukaan suomalaisedustajista (Tiilikainen, Kiljunen, Vilen) ei kuitenkaan puolustanut poistoa. Niin ollen konventin puhemiehistölle ei viestitetty, että se oli Suomen linja.

Jos Suomi hyväksyy artiklan 209 mukaisen julistuksen keskinäisistä turvatakuista, Suomi ei ole enää liittoutumaton maa. Itse asiassa liittoutumattomat maat yritetään tällä julistuksella kuljettaa sotilasyhteistyöhön Naton kanssa? EU:n Nato-maillahan on jo ilman tätä julistustakin keskinäiset turvatakuut.

Kotimaassa SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on ehdottanut Suomen sotilaallista liittoutumista EU:n kautta. Jos EU:lle syntyy puolustus- (ja hyökkäys)ydin, hänen mukaansa on Suomen oltava siinä mukana. Nyt tiedetään, että se syntyy. Se ei ole EU:n oma puolustus vaan Nato-yhteensopiva puolustus. EU:n turvatakuut lunastetaan Naton ja USA:n resursseilla, ja niin meitä viedään EU:n kautta Natoon.

Suomen ei ole pakko allekirjoittaa julistusta. Jos halutaan, on mahdollista säilyttää liittoutumattomuus. Tosin se on jo hyllyvällä pohjalla, kun Suomen edustajat kannattivat perustuslakiin artikloita, joiden mukaan päätöksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tulee tehdä määräenemmistöillä ilman jäsenmaiden veto-oikeutta.

Suomen hallitus on virallisesti torjunut EU:n suljetun sotilaallisen yhteistyön, johon voidaan ajatella kuuluvan kaksi osaa: ns. rakenteellinen yhteistyö niiden maiden kesken, jotka haluavat tehdä tiiviimpää sotilaallista yhteistyötä, sekä edellä mainittu julistus. Jäätteenmäen hallitus ilmoitti Suomen vastustavan suljettua yhteistyötä, mutta ei siitä ole ollut lainkaan kysymys. On vain avointa sotilaallista yhteistyötä, ja jos julistus kelpaa Vanhasen hallitukselle, Suomesta tulee sotilaallisesti liittoutunut maa.

Puolustusministerinä Matti Vanhanen vaati perustuslain hyväksymisestä kansanäänestyksen, jota hän pääministerinä vastustaa. Jälkimmäistä kantaa hän perusteli sillä, että muutokset eivät ole tarpeeksi suuria.

Muutokset ovat suuria, vai mitä on sanottava siitä, että EU:n perustuslaki on ylempi kuin kansallinen lainsäädäntö, että päätöksiä aletaan tehdä pääsääntöisesti määräenemmistöillä (ilman jäsenmaiden veto-oikeutta) ja että lakien harmonisointi yritetään ulottaa myös rikoslakeihin, joihin kiinnittyvät kunkin kansan historia ja moraali.

Perustuslailla vanha EU, johon Suomi liittyi kansanäänestyksellä, lopetetaan ja sen tilalle perustetaan uusi, jolla on (liitto)valtiomuoto. Niin voidaan sanoa, kun konventin viimeisenä päivänä federalistinen tehoisku onnistui ja perustuslakiin kirjattiin "teknisinä" muutoksina EU:lle perustuslaillinen lippu, kansallislaulu, tunnuslause ("yhdistynyt erilaisuudessa"), raha ja kansallispäivä.

Tarvitaan kansanäänestys tällaiseen uuteen EU:hun liittymisestä. Suomen hallitus tarvitsee lisää voimaa etujemme puolustamiseen, ja sitä on saatavissa vain omalta kansalta.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]