Eurostatin petoksista

2.10.2003

EU:n itsenäinen petostorjuntayksikkö Olaf, jolla on poliisin valtuudet, on tutkinut kolmen vuoden ajan väärinkäytösepäilyjä EU:n tilastotoimistossa Eurostatissa. Tutkimusten ei voi sanoa edistyneen erityisen tehokkaasti.

Vastikään saatiin ensimmäinen raportti (24.9.2003) Olafin löydöksistä.

Väärinkäytökset koskevat pääosin aikaa ennen kuin nykyinen komissio nimitettiin toimeensa kesällä 1999. Prodin komissio käyttääki puolustuksensa perusteena sitä, ettei se ole syyllinen väärinkäytöksiin eikä kukaan komissaari ole hankkinut tai saanut henkilökohtaista etua.

Raportoidut väärinkäytökset

Olafin tutkimusten perusteella on löydetty seuraavat jatkopoliisitutkintaan viedyt asiat:

1. Eurostat oli myöntänyt vuosina 1995-1999 avustuksia voittoa tavoittelemattomalle yhteisölle Asbl EUROCOSTille. Sen saamista rahoista epäselvyydet koskevat summaa suuruudeltaan 1 000 016 euroa. Olafin mukaan EUROCOST oli saanut samoille toimille (mm. palkanmaksuun) kaksin- tai jopa kolminkertaisen rahoituksen EU:lta ja Eurostatilta. Ulkopuolisille myydyistä tilastoista oli jäänyt tilittämättä EU:n kirjanpitoon 706 000 euroa, joka olisi pitänyt vähentää avustuksista. Kun EU lopetti avustukset yhteisölle, se ajettiin alas. Pesän selvityksessä oli Olafin mukaan maksettu asiattomia palkkioita rahoista, jotka olisivat oikeasti kuuluneet EU:lle.

Eurostatin pääjohtaja oli EUROCOSTin perustajia ja pitkäaikainen hallituksen jäsen.

2. Nimettömän ilmiannon perusteella Olafin edeltäjäviranomainen oli vuonna 1999 alkanut tutkia luxemburgilaisen yhtiön EUROGRAMMEn toimintaa. Sen todettiin antaneen vuosina 1995-1997 erilaisissa tarjouskilpailuissa väärää tietoa taloudestaan. Sen puolesta olivat tarjouksia tehneet henkilöt, joilla ei ollut viime kädessä mitään tekemistä yhtiön Eurostat-projektien kanssa. Työn laatu ei vastannut yleisiä vaatimuksia.

3. Suurimpiin väärinkäytöksiin oli syyllistytty Eurostatin tilastotietomyymälöiden verkostossa. Nämä DATASHOPit, joita oli kaikkiaan 16, möivät ulkopuolisille Eurostatin tilastoja.

On käynyt ilmi, että Brysselin, Luxemburgin ja Madridin myymälöissä oli ollut käytössä menettely, jonka mukaan 50-55 % myyntituloista oli jätetty tilittämättä edelleen Eurostatille. Oli toimittu EU:n tilinpitosäädösten vastaisesti. Pimeät rahat olivat menneet joidenkin sellaisten yhtiöiden tileille, jotka olivat olleet myymälöiden yhteistyökumppaneita, ja niistä oli maksettu edustuskuluja, asiantuntijapalkkioita, matkakuluja ja vuokria.

Eurostatin johtajien yhteistyökumppanina oli ollut varsinkin ranskalaisyhtiö PLANISTAT EUROPE SA. Se toimi Eurostatin johtajien bulvaanina erilaisissa tilinpidon ulkopuolisissa maksatuksissa. Sillä maksatettiin Eurostatin kuluja, joiden maksamiseen Planistatilla ei ollut mitään perustetta.

4. Tilastotietomyymälöiden pimeiden tilien yhteydessä tuli tutkittavaksi myös PLANISTAT, joka vuosina 1996-1999 voitti tarjouskilpailuissa Eurostatilta sopimuksia pimeiden tilien rahojen voimalla ja joka Olafin mukaan sai sillä tavalla itselleen asiattomia etuja. Se on yksityinen yhtiö, jonka tileistä ei ole saatu asianmukaista tietoa, ja niin ollen siitä kaapista saattaa löytyä lisää luurankoja.

5. Kolmansien maiden kanssa tehtävää tilastoyhteistyötä varten oli perustettu yhteisö CESD-COMMUNAUTAIRE, joka sai Eurostatilta vuosina 1996-1999 avustuksia 11 688 121 euroa. Olafin mukaan sen toiminnasta oli aiheutunut EU:lle vahinkoa 3 085 437 euron arvosta.

Tämän bulvaaniyhteisön puheenjohtajana oli toiminut myös Eurostatin pääjohtaja. Olafin mukaan Eurostatin johtajat pystyivät määräämään niiden rahojen käytöstä, jotka Eurostat ohjasi CESD:lle. Sen lisäksi muun muassa yhteisön vuokrakuluja arvioidaan maksatetuksi Eurostatin kassan ohella myös pimeiltä tileiltä.

Prodin puolustus

Pääkomissaari Romano Prodi puolusti komissiotaan parlamentissa budjetin valvontavaliokunnassa (25.9.2003).

Hän myönsi, että Eurostatissa oli ollut epäkelpoja käytäntöjä, löyhää moraalia, leväperäistä johtamista ja valvontaa sekä selviä väärinkäytöksiä ja petosten riski. Eurostatin johto oli katsonut tätä kaikkea läpi sormien. Hän myös arvosteli Olafin hidasta toimintaa ja syytti sitä huonosta tiedottamisesta komissiolle löydöksistään.

Prodin mukaan aikaisempien komissioiden aikaan oli ollut yleistä se, että byrokratian mutkia oli oiottu pimeiden tilien avulla. Eurostat oli hänen mukaansa joutunut laajentamaan toimintaansa 1990-luvun alussa ilman että EU antoi sen käyttöön tarvittavia resursseja, ja sen johtajat olivat hoitaneet asian luomalla pimeiden tilien järjestelmän. Siinä tietyt yritykset toimivat ikään kuin Eurostat-perhe. Perheen jäseniä suosittiin tarjouskilpailuissa, ja sitä kautta rahaa kerättiin pimeille tileille.

Mainittuja salatilejä käytettiin alussa Eurostatin kulujen maksuun. Tilanne kuitenkin riistäytyi käsistä.

Prodi puolustaa komissiotaan sillä, että väärinkäytökset olivat tapahtuneet ennen nykyisen komission virkaanastumista ja että nykykomissiolle ne siis ovat tulleet perintönä, että pimeiden tilien järjestelmä on jaettu alas nykyisen komission toimesta, että suurin syyllinen oli komission jäsenten luottamuksen pettänyt pääjohtaja Yves Franchet, että datashop-tilanteen paljastuttua koko karmeudessaan komissio oli käynnistänyt perinpohjaisen tutkinnan ja että se oli omatoimisesti toimittanut petostentorjuntaan (Olaf) tilintarkastusraportit paljastuneista epäselvyyksistä.

Europarlamentti haistaa veren hajun

Prodilla on kassakaapissaan jokaisen komissaarin allekirjoittama paperi, jonka mukaan tämä suostuu eroamaan Prodin pyynnöstä. Eurostat-asian johdosta Prodi ei aio pyytää ketään eroamaan.

Tulilinjalla on espanjalainen demarikomissaari Pedro Solbes, jonka vastuualueeseen Eurostat kuuluu. Hän sanoo, ettei hän tiennyt asiasta, vaikka on selvitetty, että hänen esikuntaportaalleen oli toimitettu tietoa Olafin tutkimuksista jo kesällä 2002. Hän syyttää Eurostatin pääjohtajaa väärästä informaatiosta ja luottamuksen pettämisestä.

Eurostatin epäselvyyksistä oli raportoinut myös komission työntekijä Paul van Buitenen, jonka komissio hyllytti virantoimituksesta hänen tehtyään ja julkistettuaan arkaluontoisia muistioita komission väärinkäytöksistä. Van Buitenen muuten on palannut komission henkilöstöhallinnon työntekijäksi 16.9.2003.

Vastoin Prodin näkemystä on selvitetty, että pimeille tileille on tullut maksuja vuoden 1999 jälkeen, jopa vielä vuonna 2002, ja tutkinnan kohteena olleille yrityksille oli myönnetty uusia projekteja tutkinnasta huolimatta. Esimerkiksi komissaarit Patten ja Nielson olivat myöntäneet vuonna 2001 (jolloin komissiolla jo oli tilintarkastustietoa Eurostatin epäselvyyksistä) CESD:lle 999 780 euron projektin Makedonian väestönlaskennan asiantuntijapalveluista. Komissiota syytetään myös siitä, ettei se käynnistänyt tutkimuksia heti saatuaan sisäisen tarkastuksen raporteista tietoa pimeistä tileistä.

Vaikka Prodi on ilmoittanut, että hän ei erota Solbesia, jota hän pitää kunnian miehenä, tilanne voi muuttua. On alettu etsiä poliittisen vastuun kantajia.

Komission sisäisen tarkastuksen (IAS) raportti valmistuu lokakuun lopussa ja Olafin loppuraportti joulukuussa.

Prodin tulevaisuus saattaa riippua siitä, mitä Solbesille tapahtuu. Hän ei jatka pääkomissaarina vaan haluaa syrjäyttää Berlusconin Italian pääministerinä, ja se ei onnistu, jos hänen katsotaan suosineen europuoluetoveria EU:n väärinkäytösasiassa.

Myös europarlamentilla on sanansa sanottavana, kun se myöntää juuri eurovaalien alla komissiolle vastuuvapauden - tai ei myönnä. Suuret europuolueet oikeisto (EPP) ja eurodemarit eivät kuitenkaan halunne Eurostatista vaaliteemaa. Jos Prodi uhraa Solbesin, vasemmisto etsii - ja arvioiden mukaan löytää - väärinkäytösten salailun syyllisiä myös oikeistokomissaarien joukosta.

Sellaista etsintää edustavat sosialidemokraattien esille nostamat syytteet luxemburgilaista oikeistokomissaaria Viviane Redingiä kohtaan. Eurostatin sotkuissa on ryvettynyt myös hänen alaisuudessaan Luxemburgissa toiminut EU:n julkaisutoimisto (OPOCE), mutta se ei ole suoraan komissaarin alaisuudessa vaan sillä on oma hallintoneuvosto (komission pääsihteetin David O´Sullivanin johdolla). Tässä tapauksessa komissaari ei joutune vastuuseen, mutta komissiolle väärinkäytökset OPOCE:ssa olisivat ongelmallisia.

Myös Erkki Liikasen alaisia syytetään väärinkäytöksistä. Alun perin ruotsalaislehtien monistamasta jutusta Helsingin Sanomat tietää, että "nimettömän ilmiannon mukaan C4:n johtajat ovat kanavoineet rahoitusta yhtiöille, joihin heillä on omia taloudellisia siteitä. Epäilykset kohdistuvat erityisesti kreikkalaisiin projekteihin. Erään lähteen mukaan kyse on "suurista summista".

Liikanen on toimittanut ilmiannon Olafin tutkintaan, josta - vanhojen kokemusten mukaan - ei tule tuloksia ennen tämän komission toimikauden päättymistä.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]