Europuoluetuesta

27.10.2001

Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä europuolue, siis puolueiden puolue, on kokoomuksella, SDP:llä, kepulla ja vihreillä. Niiden europuolueita on rahoitettu laittomasti europarlamenttiryhmien toimintavaroista. EU:n tilintarkastajat paljastivat viime vuonna salaisen rahoituksen.

Paljastusten jälkiseurauksena ollaan käyttöön ottamassa europuoluetuki, jota aiotaan maksaa niille komission rahoista.

Ongelma on ollut, että tällaiselle rahankäytölle ei EU:ssa ole ns. laillisuuspohjaa eli säädöstä, jonka mukaan sitä voidaan maksaa laillisesti EU:n kassasta. Jos europuoluetuki olisi ollut laillista, sitä olisi ruvettu jakamaan jo paljon aikaisemmin.

Tarvittavasta säädöksestä sovittiin Nizzan sopimuksessa.

Europuoluetuki ollaan kuitenkin ottamassa käyttöön ennen kuin Nizzan sopimus on ratifioitu!

Euroopan parlamentti päätti 17.5.2001 äänin 349-80 (17 tyhjää) hyväksyä ns. Sleicherin raportin Euroopan poliittisten puolueiden puoluetuen käyttöönotosta.

Suomalaisista edustajista europuoluetuen puolesta äänestivät Heidi Hautala, Ulpu Iivari, Pia-Noora Kauppi, Eija-Riitta Korhola, Riitta Myller, Reino Paasilinna, Astrid Thors ja Ari Vatanen.

Sitä vastaan äänestivät Mikko Pesälä, Samuli Pohjamo, Esko Seppänen, Kyösti Virrankoski, Matti Wuori ja Paavo Väyrynen.

Puoluetuen vastustajat demonstroivat parlamentin täysistunnossa 16.5.2001 vaatimalla asian ottamista pois esityslistalta. Syynä oli puuttuva laillisuuspohja. Kun täysistunnoissa ovat yleensä vain puhujat paikalla, riitti, että esityksen vastustajia tuli paikalle viitisenkymmentä, ja asia äänestettiin tässä "yllätyshyökkäyksessä" pois listalta.

Seuraavana aamuna europuolueiden kannattajat olivat kuitenkin tuoneet joukkonsa saliin, ja he äänestivät asian päivän esityslistalle. Samaan syssyyn siitä äänestettiin, ja äänestyksen esiteltiin edellä.

Näin laillistettiin laittomuus, johon europarlamenttiryhmät olivat syyllistyneet sellaisella laillisuuspohjalla (Nizzan sopimus), joka ei ole vielä tullut voimaan. Lokakuussa (25.10.2001) europarlamentti käsitteli sitten vuoden 2001 budjettia, ja siinä yhteydessä ensi vuoden europuoluetuen määräksi päätettiin ehdottaa tietty summa: 7 miljoonaa euroa.

Tämä ehdotus hyväksyttiin äänin 404-73, 22 tyhjää.

Suomalaismepeistä olivat edelliseen äänestykseen verrattuna vaihtaneet kantaa Vatanen ja Wuori. Vatanen oli ruvennut vastustamaan ja Wuori kannattamaan. Edellisestä äänestyksestä poissa ollut Ilkka Suominen niin ikään kannatti 42 miljoonan markan antamista europuolueille.

Vastustajien pienehkö määrää johtuu siitä, että europuolueissa on tiukka ryhmäkuri. Tällaisen europuolueen rahoitukselle elintärkeän asian vastustamisesta saattaa olla seurauksena ryhmän luottamuksen menettäminen: merkittävät tehtävät menevät sivu suun.

Julkisen europuoluerahoituksen edellytyksiin ei kuulu, että piilorahoitus nyt loppuu. On ilmeistä, että europarlamenttiryhmät antavat lisäksi toimintavaroistaan piilotukea henkilöstön, tilojen, kommunikaatiomahdollisuuksien yms. muodossa.

Puoluetukea ei ruveta maksamaan pelkällä parlamentin päätöksellä, vaan siihen vaaditaan neuvoston päätös. Jos Suomen valtiovarainministeri haluaa, hän voi asettua asiaa vastustamaan. On epäselvää, riittääkö europuoluetuen estämiseen yksin Suomen kanta; saattaa riittää, jos on halua. Se on selvää, että Nizzan jälkeen ei yhden maan kanta riitä: siellä asia siirrettiin päätettäväksi määräenemmistöllä.

Yleisten asioiden neuvostossa oli tämä asia esillä 26.10.2001. Selvisi, että puheenjohtajamaa Belgia on alkanut valmistella tilapäissäännöstä europuoluetuen maksatukselle jo ennen kuin Nizzan sopimus tulee voimaan. Ongelma, joka on ratkaistava, on europuolueiden statuutti, jossa määritellään, mikä on europuolue: monestako maasta siinä pitää olla edustajia, mikä pitää olla sen edustavuus eri parlamenttipaikkojen (europarlamentti, kansallinen parlamentti ja alueellinen parlamentti) avulla mitattuna ja miten sen muu rahoitus ja tilintarkastus pitää järjestää. On esitetty, että kansallisten puolueiden europuolueen perustamiseen riittäisi se, että siinä on edustettuina komen maan edustajia. Europuoluetuen käytölle siltä saatetaan vaatia 25 prosentin omarahoitusosuus.

Kaiken kaikkiaan kysymys on liittovaltion rakentamisesta. Siihen kuuluvat europuolueet, jotka ovat ylikansallisia. Europarlamentissa ne ovat jo saaneet läpi vaatimuksen siitä, että vuoden 2009 eurovaaleissa pitää osa paikoista valita ns. yleiseurooppalaisilta listoilta.

Listavaali on sitä, että puolueet asettavat ehdokkaat listavaalissa siihen järjestykseen, jossa heidät valitaan, eivätkä kansalaiset voi vaikuttaa edustajien henkilöön.

Jos tulisivat ylikansalliset eurolistat, isojen maiden puoluepamput asettaisivat listojen kärkeen ne pienten maiden edustajat, jotka vaaleissa menevät läpi. Niitä suomalaisia meppejä ei silloin valitsisi Suomen kansa.

Yleiseurooppalaisten listojen käyttöönotto supistaisi edelleen pienten maiden kansalaisten valinnanvaraa: eurolistojen kiintiö otettaisiin pois kansallisista kiintiöistä. Jo nyt Nizzan sopimuksessa Lipponen suostui Suomen edustajien määrän vähentämiseen 16:sta 13:een.

Lipponen muuten on jo alkanut esiintyä listavaalin puolesta. Hän haluaa keskittää puoluejohtajien käsiin sen, ketä kansa valitsee edustamaan itseään valtiopäiville.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]