Euroopan parlamentin europuoluetukiäänestys
17.5.2001
Euroopan parlamentti päätti äänin 349-80 (17 tyhjää)
hyväksyä ns. Sleicherin raportin Euroopan poliittisten
puolueiden puoluetuen käyttöönotosta.
Suomalaisista edustajista europuoluetuen puolesta äänestivät
Heidi Hautala, Ulpu Iivari, Pia-Noora Kauppi,
Eija-Riitta Korhola, Riitta Myller, Reino Paasilinna
Astrid Thors ja Ari Vatanen.
Sitä vastaan äänestivät Mikko Pesälä, Samuli
Pohjamo, Esko Seppänen, Kyösti Virrankoski, Matti
Wuori ja Paavo Väyrynen.
Helsingin Sanomissa luki, että "europarlamentti
hyväksyi puoluetuen" ilman että kerrottiin sen
vastustajista.
Ne, jotka vastustivat europuoluetuen käyttöönottoa,
olivat pääasiassa rohkeita ihmisiä. Europuolueissa on
tiukka ryhmäkuri, ja puoluetuen vastustamisesta on
seurauksena ryhmän luottamuksen menettäminen: merkittävät
tehtävät menevät sivu suun.
Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä europuolue,
siis puolueiden puolue, on kokoomuksella, SDP:llä,
kepulla ja vihreillä. Niiden europuolueita on
rahoitettu europarlamenttiryhmien toimintavaroista,
mutta se on ollut laitonta rahankäyttöä. EU:n
tilintarkastajat paljastivat viime vuonna salaisen
rahoituksen.
Europuolueet eivät tule omillaan toimeen, ja siksi
niiden liittolaiset parlamentin poliittisissa ryhmissä
sopivat europuoluetuen käyttöönotosta. Ensimmäisessä
vaiheessa sen suuruudeksi on kaavailtu 42 miljoonaa
markkaa. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että
parlamenttiryhmät antavat sen lisäksi omista
rahoistaan piilotukea henkilöstön, tilojen,
kommunikaatiomahdollisuuksien yms. muodossa.
Europuoluetuen edellytyksiin ei kuulu, että
piilorahoitus loppuu.
Europuolutuelle ei ole ollut ns. laillisuuspohjaa, säädöstä,
jonka mukaan sitä voitaisiin laillisesti maksaa EU:n
kassasta. Jos se olisi ollut, puoluetuesta olisi päätetty
jo aikaisemmin.
Tarvittavasta säädöksestä sovittiin Nizzan
sopimuksessa.
Europuoluetuki ollaan nyt kuitenkin ottamassa käyttöön
ennen kuin Nizzan sopimus on ratifioitu!
Sen takia puoluetuen vastustajat päättivät
demonstroida parlamentin täysistunnossa keskiviikkona
16.5 esittämällä, että laillisuuspohjan puutteen
johdosta asia pitää ottaa pois istunnon
esityslistalta. Kun täysistunnoissa on yleensä vain
puhujat paikalla, riitti, että esityksen vastustajia
tuli paikalle viitisenkymmentä, ja asia äänestettiin
tässä "yllätyshyökkäyksessä"
laillisuuspohjan puuttumisen takia pois listalta.
Seuraavana aamuna europuolueiden kannattajat olivat
tuoneet joukkonsa saliin, ja he äänestivät asian
uudelleen päivän esityslistalle. Samaan syssyyn äänestettiin,
ja äänestyksen tulos on edellä.
Näin laillistettiin laittomuus, johon
europarlamenttiryhmät olivat syyllistyneet,
laillisuuspohjalla (Nizzan sopimus), joka ei ole vielä
astunut voimaan.
Europuolueet ovat liittovaltiohenkisiä, tietysti.
Kokoomuksen europuolue (PPE) on asettanut Berliinin
puoluekokouksessa tammikuussa tavoitteekseen
liittovaltion, ja samaa tarkoittaa käytännössä
demareiden europuolueen toukokuisen kokouksen päätös
EU:n perustuslain vaatimisesta. Demareiden kannanotto ei
kuvaa ryhmän todellista liittovaltio(henkeä), sillä
Englannin kesäkuisten vaalien alla toverit varoivat
vahingoittamasta labourin vaalimenestystä;
Britanniassahan kansan enemmistö on koko EU:ta vastaan.
Blairin vaalivoiton jälkeen palataan viideksi vuodeksi
arkeen, ja Blair voi näyttää EU-politiikassa
todellisen EU-luonteensa.
Puoluetukea ei ruveta maksamaan parlamentin päätöksellä.
Siihen vaaditaan neuvoston päätös, ja jos Suomen
valtiovarainministeri haluaa, hän voi asettua asiaa
vastustamaan. On epäselvää, riittääkö
europuoluetuen estämiseen yksin Suomen kanta; saattaa
riittää, jos on halua. Se on selvää, että Nizzan jälkeen
ei yhden maan kanta riitä: siellä asia siirrettiin päätettäväksi
määräenemmistöllä.
Esko Seppäsen kommentti:
Kysymys on liittovaltion rakentamisesta. Siihen
kuuluvat europuolueet, jotka ovat ylikansallisia.
Europarlamentissa ne ovat jo saaneet läpi vaatimuksen
siitä, että vuoden 2009 eurovaaleissa pitää osa
paikoista valita ns. yleiseurooppalaisilta listoilta.
Muualla on käytäntö se, että puolueet asettavat
ehdokkaat listavaalissa siihen järjestykseen, jossa
heidät valitaan, eivätkä kansalaiset voi vaikuttaa
edustajien henkilöön.
Jos tulisi ylikansalliset eurolistat, isojen maiden
puoluepamput asettaisivat listojen kärkeen ne pienten
maiden edustajat, jotka vaaleissa menevät läpi. Niitä
suomalaisia meppejä ei silloin valitsisi Suomen kansa.
Yleiseurooppalaisten listojen käyttöönotto supistaisi
edelleen pienten maiden kansalaisten valinnanvaraa:
eurolistojen kiintiö otettaisiin pois kansallisista
kiintiöistä. Jo nyt Nizzan sopimuksessa Lipponen
suostui Suomen edustajien määrän vähentämiseen
16:sta 13:een.
Lipponen muuten on jo alkanut esiintyä listavaalin
puolesta. Hän haluaa keskittää puoluejohtajien käsiin
sen, ketä kansa valitsee edustamaan itseään valtiopäiville.
|
