Erotaan ja erotetaan?
Esko Seppänen 4.4.2003
Konventin politbyroo julkisti 4.4 uusia artiklaluonnoksia.
Ne tekevät mahdolliseksi valistuneen spekulaation siitä,
mitä tapahtuu maalle, joka ei hyväksy liittovaltioluonteista
perustuslakia. Vastausta ongelmaan, joka syntyy, artiklat
eivät anna.
I osan uudessa artiklassa 46 määrätään
vapaaehtoisesta eroamisesta unionista: "Jäsenvaltio
voi päättää erota Euroopan unionista valtiosääntönsä
asettamien vaatimusten mukaisesti." Tätä määräystä
ei ole nykyisissä perussopimuksissa.
Artiklassa osapuolet velvoitetaan neuvottelemaan eroamisesta
keskenään. Eroamissopimus on hyväksyttävä
neuvostossa määräenemmistöllä. Jos
sopimusta ei synny, eroaminen toteutuu kahden vuoden kuluttua
jäsenmaan tekemästä eroamisilmoituksesta.
Jäsenmaata voidaan artiklan 45 mukaan sanktioida, jos
se loukkaa vakavasti perustuslain artiklassa 2 ilmaistuja
arvoja. Erottamisesta ei artiklassa kuitenkaan puhuta vaan
ainoastaan oikeuksien pidättämisestä säilyttäen
kuitenkin sen velvollisuudet (mm. jäsenmaksun) EU:ta
kohtaan.
Erityisen ongelman muodostaa siirtymävaihe lakkautettaessa
nykyiset EU:n perussopimukset (kuitenkin säilyttäen
ydinvoimalle erityisen myönteinen Euratom-sopimus) ja
siirryttäessä uuteen perustuslakiin.
Siitä asiasta politbyroo julkisti perustuslain III osaan
kuuluvat yleiset määräykset ja loppumääräykset.
Johtuen asian monimutkaisesta poliittisesta ja juridisesta
luonteesta niistä ei käy selville, mitä tapahtuu,
jos joku jäsenmaa ei omasta puolestaan hyväksy nyt
valmistelun kohteena olevaa perustuslakia.
Tavoite on III osan A-artiklan mukaan se, että kumotaan
aikaisemmat perussopimukset (paitsi Euroatom-sopimus). B-artiklan
mukaan synnytetään oikeudellinen jatkuvuus EY:hyn
ja EU:hun nähden.
E-artklan mukaan perustuslakiin sisällytetään
pöytäkirjoja, jotka ovat "tämän sopimuksen
erottamaton osa". On todennäköistä, että
merkittävin osa uuden unionin militarisointia toimeenpannaan
pöytäkirjoilla.
Mitä siis tapahtuu jäsenvaltiolle, joka ei hyväksy
perustuslakia?
Aikaisempien perussopimusten kumoamiselle tarvitaan A-artiklan
mukaan yksimielisyys eli jokaisen jäsenvaltion hyväksyntä.
(Asiaa ei ole sanottu artiklaluonnoksissa, mutta siihen riittänee
asianomaisen maan hallituksen kanta niin että perussopimusten
kumoamista ei tarvitse ratifioida jäsenmaiden parlamenteissa.)
Uusi perustuslaki kyllä pitää ratifioida jokaisessa
ma
assa erikseen. G-artiklan (3) mukaan, "jos kahden vuoden
kuluessa perustuslaista tehdyn sopimuksen allekirjoittamisesta
neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut
perustuslaista tehdyn sopimuksen ja yhdellä tai useammalla
jäsenvaltiolla on ollut vaikeuksia ratifioinnissa, Eurooppa-neuvosto
ottaa asian käsiteltäväkseen".
Asialle etistään näin ollen poliittinen ratkaisu.
Jos joku jäsenmaa ei hyväksy perustuslakia, se jää
uuden unionin ulkopuolelle.
Jää avoimeksi se, mitä tapahtuu siinä
tilanteessa uudelle unionille: voiko se aloittaa toimintansa,
vaikka uutta perustuslakia (= uutta perussopimusta) ei olisi
hyväksytty yksimielisesti.
Jos se ei suostu vapaaehtoisesti eroamaan vanhasta unionista,
se ehkä ei hyväksy III osan A-artiklan mukaista
aikaisempien perussopimusten kumoamista, vaan vaatii muiden
kohtelevan itseään niiden mukaan. Silloin ei niitä
saada kumotuksi.
Jää epäselväksi, voivatko olla samaan
aikaan voimassa vanhat perussopimukset vanhasta unionista
ja uusi perustuslaki uudelle unionille. Sotkun se aiheuttaa,
mutta on määrätietoisia voimia, jotka toimivat
siihen suuntaan että yksi tai muutama maa ei voi estää
suurta enemmistöä perustamasta uutta unionia, joka
perustuslakinsa mukaan käyttää sille annettuja
toimivaltuuksia "liittovaltion tavoin".
Eroamispykälät löytyvät seuraavista osoitteista:
http://european-convention.eu.int/docs/Treaty/CV00648.FI03.pdf
http://european-convention.eu.int/docs/Treaty/CV00647.FI03.pdf
| 