Ydinjätteen tavaraluonteesta

7.9.2005

Euroopan parlamentissa asiat valmistellaan valiokunnissa, jotka laativat täysistuntokäsittelyä varten raportteja.

Valiokunnan raportin valmistelee joku sen jäsen, ja hänellä on aina suuri vaikutus lopputulokseen. Kaikissa organisaatioissa tiedetään, että pohjapaperi on valtaa.

Puolitoista vuotta sitten valmistelin teollisuus- ja energiavaliokunnassa raportin ydinlaitosten turvallisuudesta. Suomen kanta oli silloin se, että vastuu turvallisuudesta on viime kädessä laitoksilla itsellään ja että ydinlaitosten valvonta kuuluu kansallisille viranomaisille. Tämä tuli myös parlamentin kannaksi toisin kuin oli ehdottanut EU:n komissio ja kannattanut jäsenmaiden enemmistö.

Sittemmin asia on hautautunut ministerineuvostoon. Siellä Suomi on yhdessä Ruotsin, Saksan ja Englannin kanssa muodostanut sen vähemmistön, joka määräenemmistöpäätöksenteossa on blokeerannut asian etenemisen ja estänyt vastuun siirron komissiolle.

Komissio ei nimittäin pysty vastuuta kantamaan. Sillä ei ole siihen resursseja. Yleiset ydinturvanormit pitää sitä paitsi valmistella kansainvälisellä tasolla IAEA:ssa, eivätkä EU:n normit saa olla ristiriidassa niiden kanssa.

Tänä syksynä on valmisteltavanani raportti komission ehdotuksesta radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvontaa koskevan direktiivin (92/3 Euratom) muuttamisesta. Kannattaa edellä kiinnittää huomio ja-sanaan. Sen kautta selviää komission kanta tärkeään asiaan: loppusijoitettava ydinpolttoaine ei ole sen mielestä jätettä vaan tavaraa!

EU:ssa tavaroiden vapaa liikkuminen ei ole absoluuttista, vaan sitä voidaan perussopimusten mukaan rajoittaa, jos niin tehdään työntekijöiden ja suuren yleisön terveyden suojelemiseksi. Sillä perusteella myös ydinvoimalobby on ollut valmis hyväksymään jäsenmaiden oikeuden kieltää käytetyn ydinpolttoaineen maahantuonti loppusijoitusta varten, vaikka se rajoittaa tavaroiden vapaata liikkumista, jota taas teollisuus jälleenkäsittelyn osalta voimakkaasti vaatii ja kannattaa.

Komissio on toisella linjalla. Maahantuontikielto on sen - ja myös parlamentin juridisen palvelun - mukaan ristiriidassa EU:n perussopimuksiin ja Euratom-sopimuksiin kirjatun yleisen periaatteen kanssa. EU:ssa lähdetään siitä, että käytetty ydinpolttoaine sekä loppusijoitus- että jälleenkäsittelytarkoituksiin on tavaraa, johon pitää soveltaa perussopimuksiin kirjattua tavaroiden vapaata liikkumista.

Sen, voidaanko periaatteesta poiketa ihmisten terveyden suojelun perusteella, ratkaisee joskus tulevaisuudessa EY-tuomioistuin. Joku asianosainen varmaankin valittaa tavaroiden vapaan liikkumisen nimiin vannoen jonkun jäsenmaan päätöksestä kieltää vieraan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus maaperäänsä, jonne on haudattu oman maan käytettyä polttoainetta.

Vaikka europarlamentti ei päätä asiasta (vaan sitä vain kuullaan), yritän kirjoittaa artikloihin jäsenmaan yksipuolisen oikeuden kieltää loppusijoitettavan käytetyn ydinpolttoaineen maahantuonti. Jos perusteena käytetään terveyden suojelua, ei ole tarpeen määrittää, onko se jätettä vai tavaraa.