Bolkenstein-direktiivi
Elintae-lehti
EU:n komissio ehdotti tammikuussa 2004 säädettäväksi uuden direktiivin palveluiden vapaakaupasta.
Palvelujen halutaan liikkuvan vapaasti maasta toiseen pääomien ja tavaroiden tapaan.
Entisen hollantilaiskomissaarin mukaan nimetty Bolkenstein-direktiivi määrittää ”palveluksi” melkein minkä tahansa liiketoimen.
Eurooppalainen ay-liike pelkää töiden joutuvan vanhoissa EU-maissa polkumyyntiin.
Yhteiskunta muuttuu
Tänään tehdään entistä enemmän pään töitä ja entistä vähemmän kätten töitä.
Tehtaiden tuotantovälineiden hallinnan ohella taistellaan tajunnantuotantovälineistä. Ihmisten arjen määrittävät entistä enemmän informaatio, tieto, mielikuvat ja elämykset sekä ihmisten väliset (pari)suhteet. Entistä vähemmän on arki taistelua jokapäiväisestä leivästä.
Reaalikapitalismissa työt organisoidaan tai organisoituvat edelleen esineellistyneen, kasautuneen ja finanssipääomiksi muunnetun työn eli pääoman ehdoilla. Pääoman omistajat määräävät työn ja sen tekemisen ajan, paikan ja tavan. Vakinaisen ja turvallisen kokopäivätyön tilalle ovat tulleet osa-aikatyö, tilapäiset työsuhteet, liikkuvat työt ja vuokratyö sekä työttömyys. Töitä pätkitään, joustatetaan, ulkoistetaan ja halpatuotteistetaan.
Kaikkea tätä pitää sisällään direktiiviehdotus palveluiden sisämarkkinoista.
Yhteys kansanäänestyksiin
Varsinkin Ranskassa ja Hollannissa Bolkensteinista on tullut työväelle kirosana.
Ei olekaan sattuma, että juuri näissä kahdessa maassa kansalaiset äänestivät EU:n perustuslain hylkyyn. Työväestöstä Ranskassa 76 %, Hollannissa 78 % ja Luxemburgissakin 67 % äänesti EI, ja heistä monilla perusteena oli mainittu Bolkenstein-direktiivi.
Se oli tapa viestiä poliittiselle eliitille, että on turvattava oman maan työntekijöiden edut työn sosiaalista dumppausta ja halpatyövoiman maihinnousua (eli maahanmuuttoa ja tilapäistyövoimaa) vastaan.
Globalisaatio on pääomien ja tavaroiden vapaakauppaa, ja se on johtanut teollisuuden työpaikkojen vientiin maasta ulos. Palvelujen vapaakauppa toimisi toisin päin: työn halpamyynti tuodaan maahan sisään palveluiden nimikkeellä.
Direktiivin valmisteluvaihe
Komission direktiiviehdotus on EU:ssa yhteispäätösmenettelyssä.
Se merkitsee, että se pitää hyväksyä sekä jäsenmaissa että europarlamentissa.
Jäsenmaiden hallitukset äänestävät siitä ministerineuvostossa määräenemmistöllä niin että isoilla mailla on paljon enemmän ääniä kuin pienillä. Vähemmistön on tyydyttävä enemmistön kantaan, eikä mailla ole veto-oikeutta.
Europarlamentissa enemmistö lasketaan edustajien pääluvun mukaan ja jokaisella mepillä on yksi ääni. Isoilla mailla on kuitenkin paljon enemmän edustajia kuin pienillä.
Suomen eduskunta antoi jo vuosi sitten direktiivistä lausunnon hallitukselle, joka määrittää Suomen kannan ministerineuvostossa. Eduskunnalla oli jostakin syystä luja usko siihen, että palvelujen vapaakauppa tekee EU-kansalaisista nykyistä onnellisempia.
Europarlamentissa - toisin kuin Suomen eduskunnassa - direktiivin käsittely on tuottanut selkeän jaon oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeisto jyrää vapaakaupan puolesta, kun taas demarit ja vasemmisto haluavat turvata edustamalleen työväestölle työelämän oikeudenmukaiset pelisäännöt. Halutaan, että lakeja ja sopimuksia valvotaan.
Keskustelu soveltamisalasta
Direktiivi koskee taloudellisia palveluja.
Tarkoitetaan palveluja, joista peritään joku maksu.
Kaikille maksullisille palveluille halutaan luoda yhteismarkkinat: palvelujen tarjoajien tulee saada tulla ja mennä vapaasti eikä kotimaista liiketoimintaa saa suosia..
Direktiivi ei koske aloja, joilla kilpailu jo "turvataan" muilla direktiiveillä. Niitä ovat esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt, sähköinen viestintä ja pääosa erilaisista kuljetuspalveluista (mm. taksit).
Kun monissa maissa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut eivät ole liiketoimintaa, direktiivin puolustajat sanovat, että sillä ei huononneta pohjoismaisia julkisia palveluja eikä pakoteta niitä yksityistämään ja kilpailuttamaan.
Keski- ja Etelä-Euroopan vasemmisto ei usko oikeiston lupauksiin. Direktiivi koetaan uusliberalistiseksi vyörytykseksi julkista valtaa vastaan, ja se ollaan valmiita panemaan suoralta kädeltä hylkyyn.
Europarlamentissa oikeisto on ollut syksyn ensimmäisissä valiokuntaäänestyksissä valmis lisäämään direktiivin soveltamisalaan julkisia ja yleishyödyllisiä palveluja.
Vasemmisto omasta puolestaan on halunnut kaventaa soveltamisalaa. Jos se ei täysistunnossa onnistu - ja vaikka onnistuisikin! - tavoitteessaan, monet demaritkin äänestävät direktiivin hylkäämisen puolesta.
Pysyvä sijoittautuminen
Keskeistä on, tulkitaanko palvelujen tarjoaminen pysyväksi vai tilapäiseksi.
Jos palvelujen tarjoaja sijoittautuu pysyvästi esimerkiksi Suomeen, sen on noudatettava Suomen lakeja ja sopimuksia. Siltä osin asia on yksiselitteinen
Ongelma syntyy siitä, että tilapäistä palvelua ei ole direktiivissä määritelty. Kaikki ongelmat ja pelot liittyvät ”tilapäisiin palveluihin”.
Tilapäiset palvelut
Tilapäisten palvelujen tarjoamisessa noudatetaan ns. alkuperämaan periaatetta. Sen mukaan sitovia ovat lähtömaan lait ja sopimukset.
Jos siis virolainen yritys tarjoaa Suomeen tilapäisiä palveluja, niihin ei sovelleta Suomen vaan Viron lakeja ja määräyksiä. Yrityksen toimintaa valvovat Viron viranomaiset eivätkä Suomen.
Jos suomalainen yritys haluaa kiertää Suomen lakeja, se voi perustaa tytäryhtiön tai työnvuokrausfirman Viroon tai muuhun (uuteen) EU-maahan, jossa on löysemmät lait ja valvonta.
Alkuperämaan lakien soveltamista koskevia poikkeuksia, joiden mukaan ratkaisevia ovat aina työntekomaan määräykset, ovat komission alkuperäisen esityksen mukaan muun muassa postin, sähkön, kaasun ja veden jakelu sekä sosiaaliturva. Näiden poikkeusten määrää oikeisto pyrkii erilaisissa äänestyksissä supistamaan.
Lähetetyt työntekijät
Jos palvelua tarjoava ulkomainen yritys lähettää Suomeen työntekijöitä suorittamaan tilapäistä palvelua, he ovat lähetettyjä työntekijöitä, joihin sovelletaan EU:n lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä.
Lähetettyjen työntekijöiden työehtoihin ja -oloihin sovelletaan sitä, mitä asioista on säädetty työskentelyvaltiossa. Keskeisiä työehtoja ovat vähimmäispalkat ja ylityökorvaukset, työaika, vuosilomat, työturvallisuus ja työterveys.
Näiden ehtojen soveltamista valvovat työntekomaan viranomaiset.
Kun lähetetyt työntekijät eivät edusta työvoiman vaan palvelusten vapaata liikkuvuutta, heiltä ei vaadita työlupaa (toisin kuin ensi vuoden vappuun saakka vaaditaan pysyvästi maahan tulleilta uusien EU-maiden työntekijöiltä).
Perusongelma
EU:n palveludirektiivin ongelmana ovat tilapäisten palvelujen tarjoajat, jotka saavat tarjota palveluja osin alkuperämaan ja osin kohdemaan ehdoilla.
Valvonta on mahdotonta, jos suomalaisilta viranomaisilta puuttuu yhteinen kieli yhtäältä esimerkiksi puolalaisten työntekijöiden ja toisaalta Puolan vastaavien viranomaisten kanssa.
Käytännössä työn ehtojen valvontaa tehdään eri maissa eri lainsäädännön mukaan, ja jos on monta valvontaa, ei ole mitään valvontaa.
Kun EU on laajentunut maihin, joissa palkkataso alle puolet Suomen palkkatasosta ja joissa ei ole työehtospimuksia, niiden maiden työläisillä saattaa olla suuri houkutus toimia halpatyövoimana oman maansa ehdoilla meillä ja muissa vanhoissa EU-maissa. Tarjouskilpailuissa menestyjiä ovat myös yritykset, jotka käyttävät tällaista vierastyövoimaa osaurakoissa, ja myös se syö työpaikkoja omaan maan työntekijöiltä.
Vasemmistossa pelätään harmaita ja pimeitä työmarkkinoita.
Pimeä talous
Suomessa on laitonta työvoimaa.
Sen kitkemiseksi on keskusrikospoliisiin perustettu "pimeän ulkomaisen työvoiman väärinkäytön ja valvonnan yksikkö". Sen kymmenkunta tutkijaa ovat raportoineet valtiolle selvästi yli oman palkkansa verran rikoksia, joista valtio yrittää periä korvauksia.
Kun eletään reppufirmojen maihinnousun aikaa, poliisin toimintaa tällä saralla pitää tehostaa. Se ei kuitenkaan ole Vanhasen hallituksen tärkeysjärjestyksissä keskeisellä sijalla. KRP:n tutkintayksikkö on alimiehitetty.
Suurempi ongelma on kuitenkin Suomen hallituksen, eduskunnan ja ay-liikkeen hyväuskoinen poliittinen suhtautuminen palvelujen vapaakaupan autuuteen. Kun Ranskassa oikeistokaan ei uskalla äänestäjien pelossa kannattaa Bolkenstein-direktiiviä, Suomen poliittinen eliitti ei pelkää mitään, ei varsinkaan omaa kansaansa.
Meillä vastarinta on lepsua, ja se erottaa meidät ”eurooppalaisista”.
| 