Suomen eläkerahoja taivaan tuuliin,
UV 3/2002
Euron käyttöönoton jälkeen yksityisten yhtiöiden ulkomaisten
sijoitusten määrä on paljon yli kymmenkertaistunut.
Voidaan sanoa, että euro aukaisi padot suomalaisen eläkerahan
maastalähdölle. Siitä ei ole hyvä seurannut.
Pörssikurssien lasku ja dollarin devalvoituminen on vähentänyt
tulevien eläkkeiden rahoitusta.
Rahastot 430 vanhaa miljardia!
Suomen eläkejärjestelmään kuuluvat sekä Kela, joka tuottaa
kaikille kansalaisille peruseläketurvan, että yksityiset työeläkeyhtiöt,
jotka rahastoivat eläkemaksuja tulevien eläkkeensaajien hyväksi.
Työeläkeyhtiöt sekä eläkesäätiöt ja –kassat keräävät työnantajilta
ja työntekijöiltä itseltään eläkemaksuja enemmän kuin ne maksavat
eläkkeitä. Näiden eläkemaksujen tuotto on tarkoitettu käytettäväksi
tulevaisuudessa eläkkeiden maksuun.
Työeläkerahastoissa on yli 70 miljardia euroa. Vanhassa rahassa
niiden hallussa siis on noin 430 miljardia markkaa irtonaista
eläkerahaa. Summa on kaksi kertaa suurempi kuin Suomeen valtion
vuosittainen tulo- ja menoarvio ja yli puolet Suomen vuosittaisesta
kansantulosta.
Tämä eläkerahapotti pitää sisällään rahan valtaa kaikkinaiseen
omaisuuteen: kiinteistöihin, velkakirjoihin ja arvopapereihin.
Se on valtaa, jonka tulee kuulua työntekijöille, sillä kysymys
on heidän tulevista eläkkeistään.
Työntekijöitä työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä edustavat
ay-pamput. Kolmannes niiden jäsenistä on ay-johtajia (ja kolmannes
työnantajapamppuja), joiden tehtävä on vähän samanlainen kuin
on ollut valtion rooli Sonerassa: he siunaavat yritysjohtajien
ehdotukset turhia kyselemättä.
Eläkerahoja pörssiosakkeisiin
Rahojen perään olisi pitänyt kysellä siinä vaiheessa, kun
työeläkeyhtiöt alkoivat ”diversifioida portfolioitaan” alkamalla
ostella ulkomaisten pörssiyhtiöiden osakkeita siihen kalliiseen
aikaan, jolloin pörssikurssit olivat taivaissa ja dollarin
arvo – euron devalvoitumisen seurauksena – ylikorkealla.
Osakkeiden osuus työeläkerahastojen sijoituksista on vajaa
kolmannes: 20 miljardia euroa.
Yli puolet kaikista sijoituksista on kiinnitetty ulkomaiseen
omistettavaan, ja osakesijoituksista kokonaista 61 % on tehty
ulkomaille. Pääosa näistä sijoituksista on tehty euroalueen
ulkopuolelle – ja ne on siis tehty suurella valuuttakurssiriskillä:
dollarin devalvoituminen on uhka rahojen arvon säilymiselle.
Sijoitusten arvon alenemisesta kertovat luvut, joiden mukaan
työeläkeyhtiöiden omistamien osakkeiden arvo laski vuonna
2001 yleisen kurssilaskun myötä noin neljänneksen.
Kaiken sen menettivät tulevat suomalaiset eläkkeensaajat
sen johdosta, että sijoitussalkkujen hoitajiin oli tarttunut
pörssihuuma: ostettiin ulkomaisia osakkeita kalliisiin hintoihin.
Optio- ja komissiopojat ja –tytöt halusivat uskoa hintojen
olevan tulevaisuudessa vieläkin kalliimpia.
Vuonna 2001 osakkeita ostettiin USA:sta, vaikka oli jo merkkejä
siitä, että dollari alkaa devalvoitua. Osakeostoja jatkettiin
edelleen vuonna 2002, vaikka oli merkkejä siitä, että pörssikurssit
olivat edelleen alenemaan päin. Vuoden 2002 alussa osakeostoista
2/3 tehtiin euroalueen ulkopuolelle aivan erityisen suurella
riskillä.
Ay-pamput eivät jarruta
Se, että ostettiin amerikkalaisia osakkeita kalliilla, oli
väärä arvio, johon ovat syyllistyneet palkansaajien edustajat
työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä samaan tapaan kuin poliitikot
ovat vastuussa Sonerasta.
Sen ohella, että ay-pamput istuvat yksityisten työeläkeyhtiöiden
hallituksissa, eläkerahastovaltaa edustaa myös julkinen sektori,
varsinkin Kuntien eläkevakuutus.
Kuntatyöntekijöiden osuus kaikista eläkerahastojen varoista
on lähes viidennes. Se näyttää olevan vallankäytön näkökulmasta
neutraalia rahaa, eli sen julkisen rahan edustajille ei anneta
lainkaan ohjeita yhtiökokouksissa käyttäytymistä varten. Pitäisi
antaa.
Eläkerahojen sijoittaminen ei saa olla mikään neutraali asia,
vaan sen tulee myös olla vallankäyttöä tulevien eläkkeensaajien
hyväksi ja korkean yritysmoraalin puolesta.
EU:n eläkepommi
EU:ssa tikittää oma eläkepommi, jossa on itselaukaisin.
Useissa maissa eläkejärjestelmät ovat maksuperusteisia,
eikä niihin kuulu lainkaan maksujen rahastointi ennalta. Valtio
maksaa budjettivaroista eläkekustannukset sitä mukaan kuin
niitä tulee maksuun.
Eläkepommi on väestön vanheneminen näissä maissa. Seuraavien
30 vuoden aikana yli 65-vuotiaan väestön määrän odotetaan
nousevan nykyisestä 16 prosentista noin neljännekseen.
EU:n suurissa jäsenmaissa Ranskassa, Saksassa ja Italiassa
se merkitsee julkisten eläkemenojen valtaisaa kasvua, kun
entistä pienemmän työssäkäyvän väestönosan on maksettava entistä
suurempi osuus tuloistaan entistä suuremmalle joukolle eläkeläisiä
– tai sitten eläkeikä on nostettava 70-72 vuoteen!
Suomen rahastoiva järjestelmä on yritys vastata tähän ongelmaan.
On kuitenkin varottava sitoutumasta pörssihuumaan. Siitä on
vuoden aikana syntynyt miljardien tappiot tulevien eläkkeensaajien
vahingoksi.
|