Eläinkuljetuksista

UV 1/2004


Kukaan lihansyöjä ei voi uskottavasti vastustaa eläinkuljetuksia, kun teuraeläimiä kuljetetaan tiloilta teurastamoihin. Mitä lähempänä maatiloja ne ovat, sitä lyhyempiä ovat eläimiä stressaavat kuljetusmatkat.


Pitää siis vaatia riittävän tiheää teurastamoverkkoa.


Jos kuljetetaan lihaa, vähiten kärsimyksiä eläimille syntyy lihan kuljettamisesta pakasteena

.
Pakasteiden sijasta EU:ssa rahdataan vuosittain 3 miljoonaa eläintä elävinä maasta toiseen. Kuljetus voi kestää jopa 4 päivää, ja sellaiset ylipitkät kuljetusmatkat epäilemättä aiheuttavat eläimille kärsimyksiä.


EU:n komissio on ehdottanut säädettäväksi direktiiviä, jolla eläinten kyydityksille tulevat autonkuljettajien työajat: 9 tuntia ajoa (jonka saa keskeyttää 45 minuutin lepotauko) ja sen jälkeen 12 tunnin lepoaika. Se on europarlamentin lausunnolla

.
Enimmäiskuljetusajan ohella kuljetusolosuhteille (ravinnolle, juomalle ja levolle) halutaan säätää minimistandardit.


Tällä tavalla ei kuitenkaan ratkaista todellista ongelmaa.


Varsinainen eläinkuljetusongelma on nimittäin elävien eläinten vienti EU:n ulkopuolelle. Tätä ylipitkien kuljetusten ongelmaa, jota lisää merikuljetusten käyttö, ei voida ratkaista muuten kuin lopettamalla EU:n maksamat vientituet. Surkeista kuljetusoloista kärsii vuosittain 250 000 nautaa, kun niitä viedään merten taakse rituaaliteurastettaviksi Libanonissa tai Egyptissä. Pappien pitäisi ennemminkin tulla valvomaan teurastusta paikan päälle.


Kaikki nämä kuljetukset loppuisivat, jos EU lopettaisi vuosittaiset 60 miljoonan euron vientitukiaiset eläinten kuljetuksista elävinä lahdattaviksi EU:n ulkopuolella.


Nautoja viedään maitse ja meritse Libanoniin eniten Ranskasta, Saksasta ja Irlannista, viimeksi mainitusta maasta siis kahden meren päähän.


Sen lisäksi Italiaan on rakennettu - EU:n ja valtion tukiaisin? - teurastamokapasiteettia paljon yli oman maan tuottamien teuraseläinten määrän. Suurin osa tuontinaudoista tulee sinne Ranskasta, mutta tulee muualtakin ja kauempaakin.


EU:ssa käytetystä hevosen lihasta suurin osa tulee Puolasta ja Romaniasta. Eläviä hevosia tuodaan EU:n alueella lahdattaviksi vuosittain yli 100 000 päätä.


Suomi on harvaan asuttu maa ja teurastamoteollisuus on keskittynyt maan eteläosiin. Pohjoiselle Suomelle EU:n uusi eläinkuljetusdirektiivi aiheuttaa ongelmia. Sitä varten Suomi tarvitsee - ja saanee - poikkeuksia enimmäiskuljetusaikoihin. Jos niitä ei saada, keräily- ja kuljetuskustannukset tulevat niin kalliiksi, että osassa laajaa maata ei karjaa voida kasvattaa ja menee ihmisiltä se elinkeino.


EU:n eläinkuljetusten ongelma eivät ole Suomen sisäiset kuljetukset vaan maiden väliset kuljetukset ja Keski-Euroopan tuottajille elävistä eläimistä maksettava vientituki.


Eläinten hyvinvoinnin nimissä on puolustettava komission ehdotusta kuljetussäännösten kiristämisestä ja on vaadittava elävien eläinten viennistä EU:n ulkopuolelle maksettavien tukien lopettamista.


EU:n budjetissa vientituki on ns. pakollinen meno, ja asiasta päättävät jäsenmaiden hallitukset. Europarlamentilla ole tosiasiallista päätösvaltaa siinä asiassa.