Eläinkuljetuksista
UV 1/2004
Kukaan lihansyöjä ei voi uskottavasti vastustaa
eläinkuljetuksia, kun teuraeläimiä kuljetetaan
tiloilta teurastamoihin. Mitä lähempänä
maatiloja ne ovat, sitä lyhyempiä ovat eläimiä
stressaavat kuljetusmatkat.
Pitää siis vaatia riittävän tiheää
teurastamoverkkoa.
Jos kuljetetaan lihaa, vähiten kärsimyksiä
eläimille syntyy lihan kuljettamisesta pakasteena
.
Pakasteiden sijasta EU:ssa rahdataan vuosittain 3 miljoonaa
eläintä elävinä maasta toiseen. Kuljetus
voi kestää jopa 4 päivää, ja sellaiset
ylipitkät kuljetusmatkat epäilemättä aiheuttavat
eläimille kärsimyksiä.
EU:n komissio on ehdottanut säädettäväksi
direktiiviä, jolla eläinten kyydityksille tulevat
autonkuljettajien työajat: 9 tuntia ajoa (jonka saa keskeyttää
45 minuutin lepotauko) ja sen jälkeen 12 tunnin lepoaika.
Se on europarlamentin lausunnolla
.
Enimmäiskuljetusajan ohella kuljetusolosuhteille (ravinnolle,
juomalle ja levolle) halutaan säätää minimistandardit.
Tällä tavalla ei kuitenkaan ratkaista todellista
ongelmaa.
Varsinainen eläinkuljetusongelma on nimittäin elävien
eläinten vienti EU:n ulkopuolelle. Tätä ylipitkien
kuljetusten ongelmaa, jota lisää merikuljetusten
käyttö, ei voida ratkaista muuten kuin lopettamalla
EU:n maksamat vientituet. Surkeista kuljetusoloista kärsii
vuosittain 250 000 nautaa, kun niitä viedään
merten taakse rituaaliteurastettaviksi Libanonissa tai Egyptissä.
Pappien pitäisi ennemminkin tulla valvomaan teurastusta
paikan päälle.
Kaikki nämä kuljetukset loppuisivat, jos EU lopettaisi
vuosittaiset 60 miljoonan euron vientitukiaiset eläinten
kuljetuksista elävinä lahdattaviksi EU:n ulkopuolella.
Nautoja viedään maitse ja meritse Libanoniin eniten
Ranskasta, Saksasta ja Irlannista, viimeksi mainitusta maasta
siis kahden meren päähän.
Sen lisäksi Italiaan on rakennettu - EU:n ja valtion
tukiaisin? - teurastamokapasiteettia paljon yli oman maan
tuottamien teuraseläinten määrän. Suurin
osa tuontinaudoista tulee sinne Ranskasta, mutta tulee muualtakin
ja kauempaakin.
EU:ssa käytetystä hevosen lihasta suurin osa tulee
Puolasta ja Romaniasta. Eläviä hevosia tuodaan EU:n
alueella lahdattaviksi vuosittain yli 100 000 päätä.
Suomi on harvaan asuttu maa ja teurastamoteollisuus on keskittynyt
maan eteläosiin. Pohjoiselle Suomelle EU:n uusi eläinkuljetusdirektiivi
aiheuttaa ongelmia. Sitä varten Suomi tarvitsee - ja
saanee - poikkeuksia enimmäiskuljetusaikoihin. Jos niitä
ei saada, keräily- ja kuljetuskustannukset tulevat niin
kalliiksi, että osassa laajaa maata ei karjaa voida kasvattaa
ja menee ihmisiltä se elinkeino.
EU:n eläinkuljetusten ongelma eivät ole Suomen sisäiset
kuljetukset vaan maiden väliset kuljetukset ja Keski-Euroopan
tuottajille elävistä eläimistä maksettava
vientituki.
Eläinten hyvinvoinnin nimissä on puolustettava komission
ehdotusta kuljetussäännösten kiristämisestä
ja on vaadittava elävien eläinten viennistä
EU:n ulkopuolelle maksettavien tukien lopettamista.
EU:n budjetissa vientituki on ns. pakollinen meno, ja asiasta
päättävät jäsenmaiden hallitukset.
Europarlamentilla ole tosiasiallista päätösvaltaa
siinä asiassa.
|