Perustuslain alkupykälät, 6.2.2003
EU:n perustuslain 16 ensimmäistä artiklaa on nyt
luonnosteltu.
Konventin puhemiehistö esitteli 6.2.2003 luonnoksen uuden
unionin arvoiksi, tavoitteiksi ja toimivalloiksi.
Tahti jatkuu tiiviinä. Seuraavat uudet artiklat esitellään
27.2. Silloin puhutaan niistä välineistä, joita
EU:lle annetaan tavoitteisiinsa pääsemiseksi.
Ensimmäinen artikla
Luonnoksen 1 artiklan mukaan: "Tällä perustuslailla,
joka ilmentää Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa
rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, perustetaan unioni
(jota kutsutaan...), jossa jäsenvaltioiden politiikat
sovitetaan yhteen ja joka käyttää liittovaltion
tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia."
Ollaan siis perustamassa uusi unioni. Sitä, mitä
tapahtuu vanhalle Euroopan unionille, ei ole kirjoitettu näkyviin.
Jos vanha unioni lakkaa olemassa olemassa, uuteen pitää
liittyä. Niille maille ei ole tilaa missään
unionissa, jotka eivät liity uuteen. Vanhaahan ei pian
enää ole.
On kirjoitettu näkyville, että unioni toimii monilla
- uusillakin - toimialoilla liittovaltion tapaan. Nimeä
ei ehdoteta, mutta ehdolla on ollut muun muassa nimi "Euroopan
Yhdysvallat".
Unionille ehdotetaan oikeushenkilöllisyyttä, ja
sen perustuslakiin ehdotetaan kirjattavaksi joillekin maille
ongelmallinen perusoikeuskirja sellaisenaan. Artiklan 7 mukaan
"jokainen jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen."
Artiklan 9 mukaan liittovaltion perustuslaki on ylempi kansakuntien
perustuslakeja ja muita lakeja: "Perustuslaki ja lainsäädäntö,
jonka unionin toimielimet hyväksyvät käyttäessään
unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia
jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
nähden."
Varauksetta uskollinen
Artiklassa 14 määritetään yhteisen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan perusteet: jäsenvaltiot tukevat
aktiivisesti ja varauksetta unionin yhteistä ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen
yhteisvastuun hengessä, Ne pidättyvät kaikista
toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai saattavat
heikentää sen tehokkuutta."
Tällainen varauksetta uskollisuus on alkusoittoa niille
määräyksille, jotka tuleviin artikloihin kirjoitetaan
yhteisestä puolustuksesta. Perustuslailla EU:ta myös
militarisoidaan.
Aikataulu
Konventti on asettanut itselleen tavoitteen, jonka mukaan
perustuslain luonnos on valmis Teossalonikin huippukokouksessa
juhannuksen aikaan.
Federalisteilla on hegemonia konventissa. Heidän tavoitteensa
on, että luonnos hyväksytään Tessalonikissa
konventin - eli heidän - esittämässä muodossa.
He haluavat, että syksyksi koolle kutsuttavassa hallitusten
välisessä konferenssissa asia olisi läpihuutojuttu.
Perustuslaki halutaan hyväksyä lopullisesti Rooman
huippukokouksessa joulukuussa 2003.
Ensimmäiset maat saattavat yrittää saada perustuslain
kansanäänestykseen seuraavien eurovaalien yhteydessä
kesäkuussa 2004.
Kun federalisteilla on tällainen kiire, konventtilaisille
annettiin 10 päivää aikaa esittää
muutosesityksiä ensimmäisiin pykäliin. Sen
jälkeen hyväksytään - kenties lopullisesti
- uuden unionin arvot ja tavoitteet ja siirretään
sille lisää valtaa jäsenmailta.
Seuraavassa on konventin presidiumin alkuperäinen esitys
sellaisenaan.
EUROOPPA-VALMISTELUKUNTA
Sihteeristö Bryssel, 6. helmikuuta 2003 (06.02)
(OR. fr,en)
CONV 528/03
SAATE
Lähettäjä: Puheenjohtajisto
Vastaanottaja: Valmistelukunta
Asia: Ehdotus perustuslaillisen sopimuksen 116 artiklaksi
Valmistelukunnan jäsenille toimitetaan liitteessä
1 puheenjohtajiston ehdotus perustuslaillisen sopimuksen 116
artiklaksi (I, II ja III osasto) ja liitteessä 2 artikloihin
liittyvät selitykset.
Artiklat noudattelevat pääosin perustuslaillisen
sopimuksen rakennetta esittelevässä asiakirjassa
CONV 369/02 olevaa kuvausta. Numerointia on hieman muutettu
valmistelukunnan keskustelujen pohjalta. Artiklaluonnoksissa
on otettu huomioon oikeushenkilöllisyyttä, perusoikeuskirjaa,
talouden hallintoa, täydentävää toimivaltaa,
toissijaisuutta ja ulkoista toimintaa käsittelevien työryhmien
raportit sekä työryhmien suositusten pohjalta täysistunnossa
aikaansaadut yleislinjaukset.
LIITE I
SOPIMUS EUROOPAN PERUSTUSLAISTA
EHDOTUS ARTIKLOJEN TEKSTIKSI
I OSASTO: Unionin määrittely ja tavoitteet
1 artikla: Unionin perustaminen
Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan
kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan,
perustetaan unioni [jota kutsutaan
], jossa jäsenvaltioiden
politiikat sovitetaan yhteen ja joka käyttää
liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia.
Unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä.
Unioniin voivat liittyä kaikki Euroopan valtiot, joiden
kansoilla on samat arvot ja jotka kunnioittavat näitä
arvoja ja sitoutuvat edistämään niitä
yhdessä.
2 artikla: Unionin arvot
Unionin perustana ovat jäsenvaltioille yhteiset arvot,
ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, oikeusvaltio
ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Unionin pyrkimyksenä
on yhteiskunta, jossa vallitsee rauha sekä suvaitsevaisuus,
oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu.
3 artikla: Unionin tavoitteet
Unionin päämääränä on edistää
rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia.
Unioni pitää tavoitteenaan kestävän kehityksen
Eurooppaa, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu
ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, jolla on vapaat sisämarkkinat
ja talous- ja rahaliitto ja joka pyrkii täystyöllisyyteen
sekä saavuttamaan hyvän kilpailukyvyn ja korkean
elintason. Se edistää taloudellista ja sosiaalista
yhteenkuuluvuutta,
naisten ja miesten tasa-arvoa, ympäristönsuojelua
ja sosiaalista suojelua sekä tieteellistä ja teknistä
kehitystä, johon kuuluu myös avaruustutkimus. Se
edistää sukupolvien ja valtioiden välistä
yhteisvastuuta ja kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia.
Unioni muodostaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen
perustuvan alueen, jossa sen yhteisiä arvoja kehitetään
ja sen kulttuurien rikkautta ja monimuotoisuutta pidetään
arvossa.
Puolustaessaan Euroopan riippumattomuutta ja etuja unioni
pyrkii edistämään arvojaan maailmanlaajuisesti.
Se edistää osaltaan maapallon kestävää
kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta
ja keskinäistä kunnioitusta, köyhyyden poistamista
ja lasten oikeuksien suojelua, kansainvälisten hyväksyttyjen
oikeudellisten sitoumusten tarkkaa noudattamista sekä
valtioiden välistä rauhaa.
Näihin tavoitteisiin pyritään asianmukaisin
keinoin sen mukaan, miten laaja toimivalta unionille tällä
perustuslailla annetaan.
4 artikla: Oikeushenkilöllisyys
Unioni on oikeushenkilö.
II OSASTO: Perusoikeudet ja unionin kansalaisuus
5 artikla: Perusoikeudet
Perusoikeuskirja on perustuslain erottamaton osa. Perusoikeuskirja
on perustuslain [toisessa osassa] / perustuslakiin [liitetyssä
pöytäkirjassa].1
Unioni voi liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen. Mainittuun yleissopimukseen
liittyminen ei vaikuta tässä perustuslaissa määriteltyyn
unionin toimivaltaan.
Perusoikeudet, jotka taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja jotka ilmenevät
jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä,
kuuluvat yleisinä periaatteina unionin oikeuteen.
6 artikla: Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen
Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä
tämän perustuslain soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta tämän perustuslain erityismääräysten
soveltamista.
7 artikla: Unionin kansalaisuus
Jokainen jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen.
Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa
jäsenvaltion kansalaisuutta. Kaikki unionin kansalaiset
ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Unionin kansalaisella on tässä perustuslaissa vahvistetut
oikeudet ja velvollisuudet. Hänellä on:
oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden
alueella;
äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin
vaaleissa ja sen jäsenvaltion kunnallisvaaleissa, jossa
hän asuu, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla;
oikeus saada suojelua diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta
kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltiolla, jonka
kansalainen hän on, ei ole edustusta, samoin edellytyksin
kuin kyseisen valtion kansalaisilla;
oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä
unionin oikeusasiamiehen puoleen sekä oikeus kirjoittaa
unionin toimielimille ja neuvoa-antaville elimille jollakin
unionin kielellä ja saada näiltä vastaus samalla
kielellä.
Näitä oikeuksia käytetään tässä
perustuslaissa määritellyin edellytyksin ja rajoituksin
ja sen soveltamista koskevia määräyksiä
noudattaen.
III OSASTO: Unionin toimivalta
8 artikla: Perusperiaatteet
Unionin toimivallan jakoa ja käyttöä määräävät
toimivallan siirtymisen periaate, toissijaisuusperiaate, suhteellisuusperiaate
sekä vilpittömän yhteistyön periaate.
Toimivallan siirtymisen periaatteen mukaisesti unioni toimii
sille perustuslaissa annetun toimivallan rajoissa perustuslaissa
asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Toimivalta, jota
perustuslaissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille.
Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii aloilla,
jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan
jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi
riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun
toiminnan tavoitteita ja ne voidaan toiminnan laajuuden tai
vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.
Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö
ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä
on tarpeen perustuslain tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti
unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan
perustuslaista johtuvien tehtävien täyttämisessä.
9 artikla: Perusperiaatteiden soveltaminen
Perustuslaki ja lainsäädäntö, jonka unionin
toimielimet hyväksyvät käyttäessään
unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia
jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
nähden.
Unionin muuta kuin yksinomaista toimivaltaa käyttäessään
toimielimet soveltavat toissijaisuusperiaatetta perustuslain
liitteenä olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita
koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Pöytäkirjassa
määrätty menettely antaa jäsenvaltioiden
kansallisille parlamenteille mahdollisuuden valvoa toissijaisuusperiaatteen
noudattamista.1
Unionin toimivaltaa käyttäessään toimielimet
soveltavat suhteellisuusperiaatetta saman pöytäkirjan
mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet,
jotka ovat aiheellisia perustuslaista tai unionin toimielinten
säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen
varmistamiseksi.
Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti
jäsenvaltioiden on helpotettava unionin tehtävän
täyttämistä ja niiden on pidätyttävä
kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa perustuslain
päämäärien toteutumisen. Unioni toimii
vilpittömästi jäsenvaltioihin nähden.
Unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä,
joka liittyy niiden perusrakenteeseen ja valtion olennaisiin
tehtäviin, ja erityisesti valtion poliittista ja perustuslaillista
rakennetta, mukaan lukien hallinnon organisointi kansallisella,
alueellisella ja paikallistasolla.
10 artikla: Toimivaltaluokat
Kun perustuslaissa annetaan unionille yksinomainen toimivalta
tietyllä alalla, ainoastaan unioni voi toimia lainsäätäjänä
ja hyväksyä oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä,
kun taas jäsenvaltioilta edellytetään tätä
varten unionin antamaa valtuutusta.
Kun perustuslaissa annetaan unionille ja jäsenvaltioille
jaettu toimivalta tietyllä alalla, unionilla ja jäsenvaltioilla
on oikeus toimia lainsäätäjinä ja hyväksyä
oikeudellisesti sitovia säädöksiä kyseisellä
alalla. Jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa
ainoastaan jos ja siltä osin kuin unioni ei käytä
omaansa.
Unionilla on toimivalta yhteensovittaa jäsenvaltioiden
talouspolitiikat.
Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa
yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon kuuluu
myös yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely.
Tietyillä aloilla ja perustuslaissa määrätyin
edellytyksin unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden
toiminnan yhteensovittamiseksi, täydentämiseksi
tai tukemiseksi, mutta se ei korvaa niiden toimivaltaa näillä
aloilla.
Unioni käyttää toimivaltaansa pannakseen täytäntöön
perustuslain II osassa määritellyt politiikat kunkin
alan osalta annettujen perustuslain erityismääräysten
mukaisesti.
11 artikla: Yksinomainen toimivalta
Unionilla on yksinomainen toimivalta varmistaa henkilöiden,
tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus
ja vahvistaa kilpailusäännöt sisämarkkinoilla
sekä seuraavilla aloilla:
tulliliitto
yhteinen kauppapolitiikka
rahapolitiikka niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat
ottaneet käyttöön euron
meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen yhteisen
kalastuspolitiikan yhteydessä.
Unionilla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälinen
sopimus, kun sopimuksen tekemisestä säädetään
unionin säädöksessä, kun se on välttämätöntä,
jotta unioni voi käyttää toimivaltaansa sisäisellä
tasolla, tai kun se vaikuttaa unionin sisäiseen säädökseen.
12 artikla: Jaettu toimivalta
Unionilla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, kun
unionille annetaan perustuslaissa toimivaltaa, joka ei koske
11 ja 15 artiklassa mainittuja aloja.
Unionin jaetun toimivallan laajuus määräytyy
II osassa olevien määräysten perusteella.
Jos unioni ei ole käyttänyt tai lakkaa käyttämästä
toimivaltaansa jaettuun toimivaltaan kuuluvalla alalla, jäsenvaltiot
voivat käyttää omaa toimivaltaansa.
Unionin ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sovelletaan
pääasiassa seuraaviin aloihin:
sisämarkkinat
vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue
maatalous ja kalastus
liikenne
Euroopan laajuiset verkot
energia
sosiaalipolitiikka
taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
ympäristö
kansanterveys, ja
kuluttajansuoja.
Tutkimuksen, teknologisen kehityksen ja avaruuden aloilla
unionilla on toimivalta toteuttaa toimia, erityisesti panna
täytäntöön ohjelmia, ilman että tämän
toimivallan käyttäminen voisi estää jäsenvaltioita
käyttämästä omaa toimivaltaansa.
Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun aloilla unionilla
on toimivalta ryhtyä toimiin ja harjoittaa yhteistä
politiikkaa ilman, että tämän toimivallan käyttäminen
voisi estää jäsenvaltioita käyttämästä
omaa toimivaltaansa.
13 artikla: Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen
Unioni sovittaa yhteen jäsenvaltioiden talouspolitiikat
muun muassa laatimalla näiden politiikkojen laajat suuntaviivat.
Jäsenvaltiot harjoittavat talouspolitiikkaansa ottaen
huomioon yhteisen edun unionin tavoitteiden toteuttamisen
edistämiseksi.
Euron käyttöön ottaneisiin jäsenvaltioihin
sovelletaan erityissääntöjä.
14 artikla: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksetta unionin
yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden
ja keskinäisen yhteisvastuun hengessä. Ne pidättyvät
kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai
saattavat heikentää sen tehokkuutta.
15 artikla: Tukialat
Unioni voi toteuttaa yhteensovittamista koskevia toimia,
täydentäviä toimia ja tukitoimia. Kyseisen
toimivallan laajuus määräytyy II osassa olevien
määräysten perusteella.
Tukialat ovat seuraavat:
työllisyys
teollisuus
koulutus, ammatillinen koulutus ja nuoriso
kulttuuri
urheilu
katastrofeilta suojautuminen.
Jäsenvaltiot sovittavat unionissa yhteen kansalliset
työllisyyspolitiikkansa.
Oikeudellisesti velvoittaviin säädöksiin,
jotka unioni antaa edellä mainittuja aloja koskevien
II osassa olevien erityismääräysten perusteella,
ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista.
16 artikla: Joustolauseke
Jos käy ilmi, että tässä perustuslaissa
asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan unionin toimintaa
II osassa määritellyillä politiikan aloilla
eikä perustuslaissa ole määräyksiä
tähän tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa
aiheelliset säännökset yksimielisesti komission
ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon saatuaan.
Edellä 9 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen
valvomista koskevan menettelyn yhteydessä komissio tiedottaa
tämän artiklan perusteella tehdyistä ehdotuksista
jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.
Tämän artiklan perusteella annettuihin säännöksiin
ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista
niissä tapauksissa, joissa se ei perustuslain mukaan
ole sallittua.
LIITE II
ARTIKLOJEN SELITYKSET
I ja II OSASTO
1 artikla:
Tällä artiklalla perustetaan unioni ja kuvaillaan
sen peruspiirteitä. Täysistunnossa esitettyjen pyyntöjen
mukaisesti ehdotetulla muotoilulla pyritään tuomaan
esiin riittävän selvästi ja perustuslailliselle
sopimukselle sopivin sanamuodoin unionin kaksi ulottuvuutta:
se on sekä Euroopan valtioiden unioni että Euroopan
kansojen unioni.
Koska asia on poliittisesti olennaisen tärkeä,
katsottiin, että ensimmäisessä artiklassa on
syytä korostaa, että unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden
kansallista identiteettiä; 9 artiklan 6 kohdassa kehitellään
tiettyjä kansallisen identiteetin osia, jotka on otettava
huomioon oikeudellisessa mielessä erityisesti silloin,
kun unioni käyttää toimivaltaa.
Samoin päädyttiin siihen, että on syytä
tuoda esiin jo ensimmäisessä artiklassa unioniin
kuulumisen edellytykset. Uusien jäsenvaltioiden liittymismenettelyistä,
oikeuksien pidättämisestä ja unionista eroamisesta
on puolestaan tarkoitus antaa määräyksiä
X osastossa.
2 artikla:
Tässä artiklassa keskitytään olennaiseen
eli luetellaan lyhyesti Euroopan keskeiset arvot. Tämä
on sitäkin perustellumpaa, jos olemassa oleva selvä
vaara siitä, että jokin jäsenvaltio rikkoo
vakavalla tavalla jotain näistä arvoista, riittäisi
perusteeksi sille, että aloitetaan ennakkovaroitustoimet
tai seuraamustoimet (ks. alustavan sopimusluonnoksen 45 artikla,
jossa on viitattu EU-sopimuksen 7artiklaan) kyseistä
jäsenvaltiota vastaan. Näin olisi jopa sellaisessa
tapauksessa, että rikkominen tapahtuisi jäsenvaltion
omalla toimivalta-alalla (joka ei siis kuulu unionin oikeuden
alaan). Tähän artiklaan voidaan näin ollen
sisällyttää vain kaikkein olennaisimmat arvot,
jotka täyttävät kaksi ehtoa. Niiden on oltava
niin perustavanlaatuisia, että ne kuuluvat sellaisen
yhteiskunnan keskeisiin arvoihin, jossa vallitsee rauha, suvaitsevaisuus,
oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuullisuus. Toisaalta niillä
on oltava selkeä ja kiistaton oikeudellinen sisältö
niin, että jäsenvaltioille ovat selviä niistä
johtuvat velvoitteet, joiden noudattamatta jättämisestä
aiheutuu seuraamuksia.
Tämä ei luonnollisestikaan estä sitä,
etteikö perustuslaissa voitaisi mainita muissakin kohdissa
joitain muita, yksityiskohtaisempia seikkoja, jotka kuuluvat
unionin "etiikkaan". Näin voitaisiin tehdä
esimerkiksi johdanto-osassa, unionin yleisiä tavoitteita
käsittelevässä 3 artiklassa, perusoikeuskirjassa
(jota ei kuitenkaan sovelleta pelkästään jäsenvaltioille
kuuluviin toimiin, toisin kuin tätä artiklaa), demokratian
toteutumista unionissa käsittelevässä VI osastossa
tai eri politiikkojen erityistavoitteita koskevissa määräyksissä.
3 artikla:
Tämän artiklan perusajatuksena on tuoda esiin ne
yleiset tavoitteet, jotka oikeuttavat laaja-alaisemmin unionin
olemassaolon ja sen toiminnan kansalaistensa hyväksi.
Tarkoituksena ei ole luetella niitä erityistavoitteita,
joita unionin eri politiikoilla on, vaan ne esitetään
sopimuksen toisessa osassa.
On huomattava, että tällä artiklalla ja 2
artiklalla on yksi perustavanlaatuinen ero: 2 artiklassa vahvistetaan
ne perusarvot, joiden pohjalta Euroopan kansat voivat tuntea
kuuluvansa samaan "liittoon", 3 artiklassa taas
esitetään ne päätavoitteet, joiden vuoksi
unioni on olemassa ja käyttää tiettyä
yhteistä valtaa Euroopan tasolla.
4 artikla:
Työryhmä 3:n suosituksen (CONV 305/02) mukaisesti
tässä artiklassa vahvistetaan unionin oikeushenkilöllisyys.
Unionin oikeuskelpoisuutta (ks. EY-sopimuksen 282 artikla)
koskeva artikla esitetään asian hyvin teknisestä
luonteesta johtuen perustuslaillisen sopimuksen toisessa osassa.
5 artikla:
Tässä artiklaluonnoksessa on otettu huomioon työryhmä
2:n (CONV 354/02) kaksi keskeistä suositusta: perusoikeuskirja
sisällytetään perustuslakiin muodossa, joka
tekee siitä oikeudellisesti sitovan ja antaa sille perustuslain
kaltaisen aseman, ja toisaalta mahdollistetaan unionin liittyminen
Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen.
Sen osalta, miten perusoikeuskirja sisällytetään
perustuslakiin päädyttiin seuraavaan: perusoikeuskirjan
teksti sisällytetään kokonaisuudessaan (mukaan
lukien kaikki ne muutokset, jotka työryhmä 2 on
esittänyt loppuraportissaan) perustuslain erilliseen
toiseen osaan tai perustuslakiin liitettävään
pöytäkirjaan. Näin siitä tulee oikeudellisesti
täysin sitova ja siihen voidaan soveltaa perustuslain
mahdollista tulevaa muuttamista koskevia yleisiä sääntöjä.
Näin menettelemällä voidaan lisäksi säilyttää
perusoikeuskirjan rakenne muuttumattomana eikä perustuslain
ensimmäistä osaa laajenneta liikaa. Perusoikeuskirjan
mainitseminen perustuslain ensimmäisissä artikloissa
korostaa samalla sen perustuslain kaltaista asemaa.
Saman artiklan 2 kohdan oikeusperusta mahdollistaa sen, että
unioni voi liittyä Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen,
ja siinä määrätään nimenomaisesti,
että liittyminen ei saa aiheuttaa muutoksia unionin ja
jäsenvaltioiden väliseen toimivaltajakoon, kuten
työryhmä 2 suosittikin. Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen
mainitseminen tässä kohdassa johtuu siitä,
että yhteisöjen tuomioistuin totesi vuonna 1996
antamassaan lausunnossa, että yhteisöllä ei
ole toimivaltaa liittyä kyseiseen yleissopimukseen sen
sisältämien tiettyjen näkökohtien vuoksi.
Tämän kohdan tarkoituksena ei ole sulkea pois unionin
mahdollisuutta liittyä muihin kansainvälisiin ihmisoikeusyleissopimuksiin
sopimuksen toisessa osassa määritellyn toimivallan
perusteella.
Artiklan 3 kohdassa, jossa on otettu huomioon EU-sopimuksen
nykyinen 6 artiklan 2 kohta, pyritään tuomaan selkeästi
esiin se, että perusoikeuskirjan lisäksi unionin
oikeudessa on muitakin perusoikeuksia, jotka ovat sen yleisiä
periaatteita ja jotka sisältyvät joko Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen
tai jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen.
Kuten useat valmistelukunnan jäsenet ovat työryhmässä
2 (ks. loppuraportin s. 9 ja 10, CONV 354/02) ja täysistunnossa
huomauttaneet, tämän määräyksen tarkoituksena
on selventää, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen
perustuslakiin ei estä tuomioistuinta viittaamasta näihin
kahteen lähteeseen tunnustaakseen muita perusoikeuksia,
jotka voivat olla peräisin Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen
ja yhteisen valtiosääntöperinteen mahdollisesta
myöhemmästä kehittämisestä. Tämä
on perinnäisen valtiosääntöoikeuden mukaista,
jossa ei koskaan pidetä tyhjentävinä perustuslaeissa
lueteltuja perusoikeuksia, vaan otetaan huomioon se, että
yhteiskunnan kehittyessä myös täydentäviä
oikeuksia on kehitettävä lainsäädännöllisesti.
6 artikla:
Tässä artiklassa toistetaan muutoksitta EY-sopimuksen
nykyisen 12 artiklan sisältö, jossa kielletään
kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä. Nykyisen
EY-sopimuksen ja perusoikeuskirjan rakennetta noudattaen syrjintäkielto
on otettu erilliseen artiklaan eikä osaksi unionin kansalaisuutta
koskevia määräyksiä. Koska tämä
kysymys on erittäin tärkeä unionin lainsäädännön
kehittämisen kannalta, tämä määräys
on sijoitettava perustuslain ensimmäiseen osaan. Kansalaisuuteen
perustuvan syrjinnän kieltämistä koskevien
määräysten oikeusperusta (ks. EY-sopimuksen
nykyinen 12 artiklan 2 kohta) on tarkoitus sisällyttää
perussopimuksen toiseen osaan. Samoin toimitaan nykyisen 13
artiklan suhteen, jossa annetaan oikeusperusta eräiden
muiden syrjinnän muotojen kieltämiselle.
7 artikla:
Unionin kansalaisuuden määritelmä, joka annetaan
ensimmäisessä kohdassa, noudattelee nykyisen EY-sopimuksen
vastaavaa määritelmää. Tässä
kohdassa vahvistetaan lisäksi kaikkien kansalaisten ja
kaikkien Euroopan kansalaisten yhdenvertaisuuden periaate.
Kansalaisten oikeuksia koskevassa 2 kohdassa luetellaan kaikki
oikeudet, jotka ovat nykyisellään EY-sopimuksen
kansalaisuutta koskevassa osassa. Oikeus saada tutustua toimielinten
asiakirjoihin, josta määrätään EY-sopimuksen
nykyisessä 255 artiklassa, on tarkoitus sisällyttää
perustuslain "demokratian toteutuminen unionissa"
-osastoon tai "toimielimet" -osastoon. Samoin voitaisiin
menetellä perusoikeuskirjassa vahvistetun, hyvään
hallintoon liittyvän oikeuden suhteen (41artikla), sillä
perusoikeuskirjan mukaan tämä oikeus kuuluu "jokaiselle".
Näiden oikeuksien käytön edellytyksiä
ja rajoituksia koskevat yksityiskohtaisemmat määräykset
ja oikeusperustat (ks. EY-sopimuksen 18 artiklan 2 kohta,
19 artiklan 1 ja 2 kohta (toinen virke), 20artiklan toinen
virke, 194 ja 195 artikla) on tarkoitus sijoittaa perussopimuksen
toiseen osaan. Samoin meneteltäisiin EY-sopimuksen nykyisen
22 artiklan määräyksen suhteen, joka koskee
kansalaisten oikeuksien mahdollista myöhempää
täydentämistä.
III OSASTO
Nizzan Eurooppa-neuvosto pyysi, että valmistelukunta
tutkisi, "kuinka Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden
välinen toimivallan jako voidaan tarkentaa toissijaisuusperiaatteen
mukaisesti ja kuinka sen noudattamista voidaan valvoa."
Laekenin Eurooppa-neuvosto puolestaan pyysi, että valmistelukunta
tarkastelisi, "kuinka toimivallanjaosta voidaan tehdä
avoimempi", "onko syytä jakaa toimivaltuuksia
uudelleen" ja "miten voidaan taata uuden toimivaltajaon
säilyminen ja samaan aikaan valvoa sitä, ettei unionin
jatkuva kehittyminen pysähdy".
Näistä kysymyksistä keskusteltiin täysistunnossa
ja työryhmissä. Keskustelujen pohjalta puheenjohtajisto
on laatinut artiklaehdotuksia, joiden tarkoituksena on erityisesti:
Määritellä selkeästi perusperiaatteet,
jotka koskevat unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan
jakoa ja unionin toimivallan täytäntöönpanoa
(sekä näiden periaatteiden soveltamista koskevia
sääntöjä).
Määritellä unionin toimivallan eri luokat.
Keskeinen peruste näiden luokkien määrittelyssä
oli unionille annetun lainsäädäntävallan
laajuus jäsenvaltioiden toimivaltaan nähden sen
mukaan, onko toimivalta annettu yksinomaan unionille (yksinomainen
toimivalta), onko se jaettu unionin ja jäsenvaltioiden
kesken (jaettu toimivalta) vai kuuluuko se edelleen jäsenvaltioille
(tukialat).
Ilmoittaa kuhunkin toimivaltaluokkaan kuuluvat alat. Jaettuun
toimivaltaan kuuluvien alojen luettelo ei ole tyhjentävä,
koska valmistelukunta on toivonut, ettei laadittaisi liian
jäykkää toimivaltaluetteloa. Viittaamalla 12
artiklassa "pääasiallisiin aloihin" vältytään
määrittelemästä yksityiskohtaisesti kutakin
jaetun toimivallan alaa. Tarkka määritelmä
samoin kuin kunkin alan laajuus käy ilmi II osan asiaa
koskevista määräyksistä.
Ottaa monien valmistelukunnan jäsenten toivomuksesta
mukaan määräys, joka mahdollistaa tietyn jouston
ja antaa näin unionille mahdollisuuden vastata odottamattomiin
tilanteisiin. Mutta joustavuus rajoittuu aloihin, jotka on
jo täsmennetty II osassa. Määräyksessä
edellytetään, että jäsenvaltioiden kansallisille
parlamenteille ilmoitetaan selvästi joka kerta, kun komissio
ehdottaa joustavuuslausekkeen käyttämistä.
Näiden yleisten näkökohtien jälkeen puheenjohtajisto
pyytää valmistelukuntaa tarkastelemaan seuraavia
seikkoja:
1. Perusperiaatteiden määrittely ja soveltaminen
(8 ja 9 artikla)
8 artiklassa luetellaan ja määritellään
selvästi ja nimenomaisesti perusperiaatteet, jotka koskevat
toimivallan jakoa ja käyttöä.
9 artiklassa on joitakin kyseisten periaatteiden soveltamista
koskevia sääntöjä. Lisäämällä
viittaus kansallisten parlamenttien asemaan pyritään
korostamaan niiden merkitystä toissijaisuusperiaatteen
noudattamisen valvonnassa Méndez de Vigon johtaman
työryhmän päätelmien mukaisesti. Puheenjohtajiston
täysistunnon pohjalta tekemät päätelmät
työryhmän suosituksista otetaan toissijaisuusperiaatteen
ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevaan pöytäkirjaan.
Tässä artiklassa toistetaan myös jo
nykyään olemassa oleva periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot
panevat täytäntöön unionin oikeuden.
6 kohdassa, jonka mukaan unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden
kansallista identiteettiä, kehitellään perustuslain
1 artiklassa mainittua periaatetta.
2. Toimivaltaluokat (10 artikla)
Artiklassa luetellaan unionin toimivallan eri luokat
ja luonnehditaan niitä. Samalla ilmoitetaan kunkin luokan
osalta, mitkä ovat seuraukset jäsenvaltioiden toimivallalle,
kun unioni käyttää toimivaltaansa.
Yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja
jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinoinnista on
erilliset kohdat, jotta otettaisiin huomioon unionin toimivallan
erityisluonne näillä aloilla.
3. Yksinomainen toimivalta (11 artikla)
1 kohdassa oleva unionin yksinomaiseen toimivaltaan
kuuluvien perustuslain alojen luettelo menee nykytilannetta
pitemmälle, sillä se käsittää koko
yhteisen kauppapolitiikan. Näin otetaan huomioon Dehaenen
työryhmän päätelmä, jonka mukaan
Nizzan sopimuksen 133 artiklan 6 kohta olisi poistettava.
artiklan 2 kohta vastaa yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytäntöä, joka koskee unionin yksinomaista
toimivaltaa tehdä kansainvälisiä sopimuksia.
4. Jaettu toimivalta (12 artikla)
Jaetun toimivallan piiriin kuuluvat alat tunnistaa
siitä, etteivät ne kuulu unionin yksinomaisen toimivallan
aloihin eivätkä tukialoihin. Perustuslain II osan
2kohdassa olevan viittauksen tarkoituksena on viitata II osan
erityismääräyksiin, joissa määritellään
unionin toimivallan laajuus ja intensiteetti kullakin alalla.
Energian sisällyttäminen jaetun toimivallan
aloihin edellyttää, että perustuslain II osaan
luodaan erityinen oikeusperusta tätä alaa varten,
koska nykyisissä perussopimuksissa ei ole tällaista
oikeusperustaa (tällä hetkellä energia-alaa
koskevien säädösten oikeusperustana on 308
artikla).
Kehitysyhteistyö sekä tutkimus ja teknologian
kehittäminen (johon on lisätty avaruus) ovat eri
kohdissa, jotta olisi selvää, että jäsenvaltiot
säilyttävät toimivaltansa näillä
aloilla vaikka unioni käyttäisikin toimivaltaansa
täysimääräisesti. Unionin kehitysyhteistyö-
ja tutkimusohjelmien mittavuudesta huolimatta perustuslakiin
ei sisälly kansallisten ohjelmien lopettamista.
5. Talouspolitiikkojen yhteensovittaminen (13 artikla)
Vaikka rahapolitiikka euron käyttöön ottaneiden
jäsenvaltioiden osalta kuuluukin unionin yksinomaiseen
toimivaltaan, jäsenvaltioiden talouspolitiikat kuuluvat
jatkossakin jäsenvaltioiden toimivaltaan Klaus Hänschin
työryhmän päätelmien mukaisesti.
Tällä alalla unionin toimivaltaan kuuluu kansallisten
politiikkojen yhteensovittaminen. Tämän yhteensovittamisen
merkitys huomioon ottaen puheenjohtajisto katsoo, että
se ansaitsee erillisen artiklan.
6. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (14 artikla)
Tämän artiklan tarkoituksena on tarkentaa jäsenvaltioiden
erityiset velvoitteet niiden käyttäessä toimivaltaansa
tällä alalla.
7. Tukialat (15 artikla)
Samoin kuin jaetun toimivallan osalta II osassa olevan
viittauksen tarkoituksena on tarkentaa, että unionin
toimivallan laajuus ja intensiteetti kullakin alalla määritellään
II osan erityismääräyksissä, ja varmistaa,
ettei nykyinen tilanne muutu, lukuun ottamatta tapauksia,
joiden osalta valmistelukunta erikseen niin päättää.
Urheilun ja katastrofeilta suojautumisen sisällyttäminen
tukialoihin perustuu Henning Christophersenin työryhmän
päätelmiin, ja se edellyttää, että
perustuslain II osaan luodaan erityinen oikeusperusta näitä
kahta alaa varten, koska nykyisissä perussopimuksissa
ei ole tällaista oikeusperustaa (tällä hetkellä
pelastuspalvelualaa koskevien säädösten oikeusperustana
on 308 artikla).
8. Joustolauseke (16 artikla)
Koska valmistelukunta on pyytänyt varmistamaan,
että tämän määräyksen täytäntöönpanossa
otetaan huomioon perustuslaissa unionille annetun toimivallan
rajat, 1 kohdassa tarkennetaan, että tätä määräystä
voidaan käyttää vain "II osassa määriteltyjen
politiikkojen puitteissa".
Tähän yhteyteen ehdotetaan Euroopan parlamentin
hyväksyntämenettelyä (Giuliano Amaton työryhmän
päätelmistä poiketen; työryhmän mukaan
säädösten antamisessa olisi pääsääntöisesti
noudatettava yhteispäätösmenettelyä ja
puoltavaa lausuntoa käytettäisiin ainoastaan kansainvälisten
sopimusten tekemisen yhteydessä) ja yksimielisyyttä
neuvoston ratkaisujen osalta. Määräenemmistökysymystä
voitaisiin tarkastella tätä asiaa koskevassa valmistelukunnan
yleiskeskustelussa. Ehdotetun menettelyn tarkoituksena on
rajoittaa määräyksen käyttöä
mutta samalla tehdä menettelystä nopea silloin kun
sen käyttö on tarpeen.
2 kohdan tarkoituksena on ottaa huomioon Íñigo
Méndez de Vigon työryhmän ehdotukset.
3 kohdan tarkoituksena on sisällyttää
perustuslakiin joustavuuslausekkeen soveltamisalaa rajaava
määräys, joka vastaa yhteisöjen tuomioistuimen
nykyistä oikeuskäytäntöä.
________________________
|