Konventissa demokratiapula

Esko Seppänen GUE/NGL-ryhmässä 1.4.2003

Euroopan unionille valmistellaan konventissa perustuslakia suurella kiireellä. Kiire ei ole demokratiaa.

Konventin tavoite on saada työnsä valmiiksi kesäkuuhun mennessä.

Jos perustuslaki ei valmistu kesäkuuksi, mielipide-erot ovat niin suuria, ettei se valmistu heinäkuuksikaan. Jos se ei valmistu heinäkuuksi, sitä ei voida hyväksyä syyskuussakaan, koska silloin on Ruotsin EMU-kansanäänestys. Jos tulee tietoon, että EU:sta tehdään liittovaltio, kansan äänestää varmasti EMU:lle EI.. Syyskuun jälkeen ei ehditä kutsua koolle hallitusten välistä konferenssia, joka tarvitaan, jos perustuslaki halutaan hyväksyä Rooman huippukokouksessa joulukuussa. Jos perustuslaki ei valmistu Roomaan, se ei valmistu myöskään keväällä. Vappuna unioniin tulee 10 uutta jäsenmaata, ja ne haluavat osallistua täysivaltaisesti päätöksentekoon. Kesäkuussa ovat sitten eurovaalit, joihin kaikki puolueet eivät halua mennä liittovaltiotunnuksin.

EU:n perustuslakia, jonka 1. artiklan mukaan unioni "käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia", valmistellaan ylhäältä alas. Viime vaiheessa sen hyväksymisestä päättää 66 konventin jäsentä. He päättävät perustuslain luonnoksesta yli puolelle miljardille muulle eurokansalaiselle.

Konventti ei ole edustava. Siinä on federalistinen yliedustus. Mitä pienempi on joukko, joka edustaa 500 miljoonan ihmisen massaa, sitä epäedustavampi on joukon koostumus. Mitä suurempi on valtio tai liittovaltio, sitä vähemmän sen edustuksellisissa elimissä on erilaisuutta ja moninaisuutta. On vaara, että EU:ssa kansojen edustus on yhtä kapea kuin tulee olemaan Ranskan edustus maan uuden vaalilain mukaan. Konventissakin vain yksi seitsemästä ranskalaisesta jäsenestä edustaa muita kuin oikeistopuolueita.

Konventissa ovat yliedustettuina federalistit sekä oikeiston kansanpuolue (EPP) ja sosialidemokraatit. Konventin 207 jäsenestä ja varajäsenestä vain tusinan verran jäseniä ja varajäseniä osallistuu liittovaltiota vastustavan Democracy Forum-verkoston työhön. Se kuvaa federalistien hegemonista asemaa konventissa.

Kun federalisteilla on konventissa ylivalta, he pyrkivät käyttämään sitä hyväkseen.
Heidän tavoitteensa on, että konventin tuottamaa ja heidän tekemäänsä perustuslakiluonnosta ei muutettaisi hallitusten välisessä konferenssissa (HVK).

Laekenin huippukokouksen konventille antaman alkuperäisen toimeksiannon mukaan piti olla riittävä aikaväli konventin ja HVK:n välillä, jotta perustuslakiluonnoksesta voitaisiin käydä eri maissa kansallinen keskustelu. Federalistien intressi on, että HVK olisi muodollinen ja että konventin valmistelemaa luonnosta ei siellä avattaisi. Logiikka on sama kuin niiden muutosesitysten valmistelussa, joita konventtilaiset ovat voineet tehdä presidiumin ehdottamiin artikloihin: muutosesitysten jättämiselle ei anneta aikaa niin että ne ehdittäisiin käsitellä demokraattisissa kansallisissa elimissä.

Federalistien mielestä jäsenmaiden suvereenisuus on este omien etujen ajamiselle. Kun kansallisvaltioiden valtaa siirretään ylikansalliseen, maiden väkiluvun perusteella tapahtuvaan päätäntään, sitä ei voida puolustaa demokratialla, ei ainakaan jos demokratiaa on valtioiden itsemääräämisoikeus.

Vasemmistolta puuttuu konsepti ylikansallisesta demokratiasta ja sen luonteesta. Ei ole maailmandemokratiaa, koska se johtaisi epäedustavuuteen erilaisuuden ja moninaisuuden kysymyksissä. YK tai sen jäsenjärjestöt eivät käy malliksi demokratiasta siinä merkityksessä, että jäsenet eivät ole tasa-arvoisia.

Nizzan sopimus

Euroopan unionissa tärkeimmät lainsäädännölliset päätökset tehdään suljettujen ovien takana.

On arvioitu, että 70 % uudesta lainsäädännöstä valmistuu virkamiesten työryhmissä, että 15 % uusista laeista saa lopullisen muotonsa jäsenmaiden suurlähettiläiden Coreper-kokouksissa ja että vain 15 % laeista päätetään ministereiden neuvostoissa. Kaikkiin niihin ovat suljetut ovet.

Kapeinta demokratian lajia, itse asiassa ei-demokratiaa, edustavat EU:n huippukokoukset, joissa valtioiden johtajat sopivat asioista ilman kansojensa valtuutusta. He kokoontuvat aina suljettujen ovien takana.

Nizzan huippukokousta on kuvattu isojen maiden vallankaappaukseksi. Siellä jaettiin valta EU:ssa uudelleen, ja sitä perusteltiin unionin laajenemisella.

Jos olisi toimittu vanhan vallanjaon mukaan, olisi voinut syntyä tilanne, jossa pienten maiden lukumääräinen enemmistö olisi äänestänyt isojen maiden vähemmistön kannan kumoon. Se estettiin Nizzan sopimuksella. Isot maat eivät ottaneet sellaista demokratian riskiä.

Erityisen suuri merkitys on uudella veto-oikeudella, joka perustuu maiden väkilukuun. Kolmen suuren jäsenmaan edustajat voivat yhdessä estää minkä tahansa määräenemmistöpäätöksen synnyn.

EU:n perustuslaista tulee Nizza-yhteensopiva. Jos se ei sitä ole, sitä ei tule. Suuret maat eivät enää koskaan luovu siitä, mitä ne saivat Nizzassa. Niiden valta kirjataan perustuslakiin, joka antaa suurten maiden muodostamalle keskusvallalle laillisen muodon. Niistä tulee sisäpiiri, joka taistelevat vallasta keskenään ja yrittää puhua koko EU:n äänellä.
Suuret maat eivät kuitenkaan päässe yksimielisyyteen siitä, että EU:sta tulee liittovaltio myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Asevarustelu otetaan unionin toimialaan, mutta asevoimien operoimisessa linja lienee ns. tiivistetty (enhanced) yhteistyö, terästetty solidaarisuus ja maiden rakentavaan pidättymiseen perustuva joustavuus: niiden, jotka operoivat, sallitaan toimia koko unionin nimissä.

Unionia militarisoidaan. Sotilaallisissa kysymyksissä se kuitenkin jakautuu sisäpiiriin ja ulkokehään.

Unioni ei ole kaikille sama.

Laekenin kokous

Laekenissa päätettiin kutsua koolle valmistelukunta yksinkertaistamaan EU:n perussopimuksia ja selvittämään, voiko ”niiden uusi järjestys aikanaan johtaa siihen, että unionille hyväksytään perustuslaki”.

Konventin federalisteille ei riitä perussopimusten yksinkertaistaminen, vaan he haluavat perustuslain. Hallitusten päämiesten mandaatti ei merkinnyt konventtilaisille mitään.
Itse asiassa konventti on sangen kiero idea. Sellaisen pystyvät keksimään vain ihmiset, joiden tarkoituksena on kiertää demokratiaa eikä lisätä sitä. Konventti ei ole parlamentarismia. Sen jäsenillä ei ole muodollista vastuuta millekään kansalliselle poliittiselle elimelle, vaikka unioni saa kaiken toimivaltansa vain jos jäsenmaat ja kansat sitä sille luovuttavat. Federalistit haluavat, ettei olla vastuullisia kansoille tai kansalaisille.

Konventti on epäparlamentaristinen tapa valmistella EU:lle perustuslaki. Sen huono edustavuus tekee siitä myös epädemokraattisen tavan.

Federalisteille konventti on selvästi parempi vaihtoehto kuin että valmistelu tehdään hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Sen kautta heistä tuli valmistelun osapuoli. Sillä tavalla he saivat valmisteluun kytketyksi myös ylikansalliset europuolueet, jotka ovat federalismin linnakkeita Euroopassa. Samoin saatiin valmisteluun mukaan myös europarlamentti, jossa on federalistinen hegemonia ja jonka valtuuskuntaan ei mahtunut kuin kolme valtioliiton säilyttäjää ja liittovaltion vastustajaa.

Konventti kokoontuu europarlamentin tiloissa. Se on antanut sen federalistiselle delegaatiolle ylivoimaisen kotikenttäedun. Mepit ovat pystyneet yhtenäisellä esiintymisellään johdattamaan konventin kulkua federalistiseen suuntaan. Kansallisten parlamenttien edustajilla ei ole ollut käytössään yhtäläisiä resursseja.

Presidium eli politbyroo

Konventin työtä johtaa - ja manipuloi - puhemiehistö, jolla on perustuslakiluonnoksen valmistelussa kaikki valta. Siinä - tai konventin sihteeristössä - eivät ole edustettuina kaikki jäsenvaltiot. Kaikki presidiumin jäsenet ovat federalisteja (jotka vuodattavat valmisteluasiakirjoja omille taustaryhmilleen mutta vain niille).

Puheenjohtajat pystyvät manipuloimaan kokousten kulkua. Puheenvuoroja ei myönnetä pyydetyssä järjestyksessä, vaan puhujalistat suunnitellaan tarkoituksenmukaisiksi. Puheenvuorojen ohjeellisia pituuksia ei valvota tiettyjen konventtilaisten puhuessa. Konventtilaisten puheista puheenjohtajat vetävät johtopäätöksiä, joiden he sanovat kuvaavan konventtilaisten kantaa. Monet konventtilaiset kuitenkin valittavat, että varsinkin Valéry Giscard d´Estaing vetää keskusteluista johtopäätöksiä, jotka kuvaavat enemmän hänen omaa ajatteluaan kuin kokousten kulkua.

Presidium on päättänyt konventin työjärjestyksen ja päättää kokousten esityslistat.
Presidium myös päätti kutsua koolle työryhmiä, joiden puheenjohtajina toimivat presidiumin jäsenet. Työryhmissä ei ollut tulkkausta kuin kahdelle tai kolmelle kielelle. Puheenjohtajat valitsivat "asiantuntijat", joita kuultiin. Työryhmissä ei äänestetty. Näin ollen puheenjohtajien oli mahdollista kirjoittaa työryhmien johtopäätökset mieleisikseen. Jos johtopäätökset palvelevat presidiumin kantaa, niihin viitataan perustuslain artikloja muotoiltaessa, mutta jos ne eivät palvele, työryhmien johtopäätöksiä ei oteta huomioon.

Konventissa ei ole kielten tasa-arvoa. Tulkkausta ei ole hakijamaiden kielille, ja niiden edustajien on puhuttava asiansa vieraalla kielellä (jos he eivät itse maksa tulkkausta).
Kun presidium laatii artiklaluonnokset, konventtilaisten ehdottamia muutosesityksiä ei ole käännetty muille kielille. Ensimmäisiin 16 artiklaan tehtiin 1187 muutosesitystä. Niistä presidium veti sellaiset johtopäätökset, jotka palvelivat sen tarkoituksia. Jos presidiumin jäsen ei puhu kieltä, jolla muutosesitys oli tehty, se ei tullut otetuksi huomioon.

Jäsenhakijamaat

EU laajenee, ja konventtiin kutsuttiin jäsenmaiden edustajien ohella 13 jäsenhakijamaan hallitusten ja parlamenttien edustajat, heidän joukossaan Turkin edustajat.
Uusien jäsenmaiden valmistelukuntalaiset eivät ole täysivaltaisia, sillä Laekenin johtopäätöksissä sanottiin, etteivät hakijamaiden edustajat voi estää “jäsenvaltioiden kesken saavutettavaa yhteisymmärrystä”.

Sen ohella, että hakijamailla ei ole oikeutta tulkkaukseen omalle kielelle, niille ei alun perin haluttu antaa edustajaa kaikkivaltiaaseen presidiumiin. Konfliktin ehkäisemiseksi puheenjohtajisto otti ulkojäsenekseen Slovenian edustajan.

Kun joidenkin (suurten) vanhojen jäsenmaiden tarkoituksena on estää uusia jäsenmaita vaikuttamasta konventin lopputulokseen, heillä on kiire saada konventista perustuslakiluonnos kesäkuussa. Tarkoitus on sen jälkeen kutsua koolle syksyksi hallitusten välinen konferenssi HVK), jotta perustuslaki hyväksyttäisiin lopullisesti Roomassa joulukuussa 2003.

On pyrkimys saattaa perustuslaki valmiiksi ennen kuin uudet jäsenet liittyvät unioniin 1.5.2004. Usean hakijamaan edustajat ovat kuitenkin esittäneet, että HVK kutsuttaisiin koolle vasta niiden liittymisen jälkeen. Jos HVK kuitenkin kutsutaan koolle sitä ennen, he haluavat edustajiensa osallistuvan siihen täysivaltaisina; onhan perustuslaista tulossa myös niiden perustuslaki. Sen luonnoksen 9 . artiklan mukaan siitä tulee ylempi kuin näiden maiden lainsäädäntö aivan saman periaatteen mukaan kuin se on vanhojenkin jäsenmaiden perustuslakia ylempi.

Se, että uusille jäsenmaille hyväksytään liittovaltion perustuslaki ilman että ne voivat siihen itse vaikuttaa muiden tavoin, ei ole demokratiaa.

Kansalaisjärjestöjen kuuleminen

Saadakseen työlleen yleistä hyväksyttävyyttä - ja peitelläkseen huonoa edustavuutta - konventti toteutti kaksi kvasikuulemista. Kuultiin kansalaiset ja nuoriso.

Kansalaisyhteiskunnan kuulemiseksi perustettiin kahdeksan ns. kontaktiryhmää, joiden puheenjohtajina toimivat presidiumin edustajat. Kukin niistä kokoontui yhden kerran.
Jos joku järjestö sattui tietämään, että oli tällainen kuuleminen, se saattoi lähettää edustajansa paikalle. Kontaktiryhmissä oli tulkkaus vain englanniksi ja ranskaksi, ja niissä kuultiin erikseen 1) alueiden ja paikallisyhteisöjen, 2) kulttuurin, 3) "yhteiskunnan", 4) tieteen, 5) ihmisoikeusliikkeiden, 6) ympäristöliikkeiden ja 7) kehitysalan edustajia sekä 8) kansalaisten ja toimielinten suhteesta kiinnostuneiden ("eurooppalaisten") järjestöjen edustajia.

Kuultavina olivat ”eurooppalaiset" järjestöt. Niiden kansalaisjärjestöjen ääni ei kuulunut, joilla ei ole ylikansallista äänitorvea Brysselissä.

Kontaktiryhmistä valittiin edustajat puhumaan kansalaisfoorumiin konventin täysistuntoon 24-25.6.2002. Puhujien valinta palveli konventin federalistista hegemoniaa.

Kuultiin EU:n rahoittamaa Firenzen yliopistoa, jossa oli valmisteltu EU:n perustuslain ensimmäinen prototyyppi. Kuultiin Robert Schumanin säätiötä, joka on tunnettu Puolaan suunnatun EU-propagandan rahoittajana ja jonka rahoittamaa Brysselin puolalaisten kansalaisjärjestöjen toimistoa niin ikään kuultiin. Kuultiin Federalistien Ääntä (Federalist Voice), joka kokoaa - EU:n rahoituksella - yhteen EU-maiden federalistiset järjestöt. Kuultiin Euroopan nuoria federalisteja, joita komissio rahoittaa. Kuultiin Euroopan lakinaisten yhdistystä, jonka perustajiin kuuluu Ison-Britannian pääministerin vaimo Cherie Blair. Kuultiin komission rahoituksella toimivia Euroopan vähemmistökielten toimistoa, Euroopan rasisminvastaista verkostoa ja maailman kidutuksenvastaista organisaatiota. Kuultiin Euroopan sosiaalifoorumia (Social Platform), jonka jäsenjärjestöistä monet ovat riippuvaisia EU-rahasta.

Monilla puhujilla oli henkilökohtaisia taloudellisia siteitä unioniin tai esimerkiksi Jean Monnet-säätiöön. Eräät puhujat oli palkittu EU-stipendein. Puhujina oli myös entisiä komission virkamiehiä, jotka olivat siirtyneet vielä leveämmän leivän ääreen johtamaan EU:n rahoittamia järjestöjä. Kansalaisten edustajina kuultiin myös Euroopan kapitalisteja. Euroopan teollisuuden pyöreä pöydän (Round Table) puhuja otti tiukan kannan yhteisömetodin puolesta kansallisten hallitusten (ja parlamenttien) valtaa vastaan. Kapitalistien yhteisen edun turvaa paremmin pieni kuin iso virkamies- ja poliitikkojoukko.

Kansalaisfoorumin jälkeen konventin puhemiehistö uskoi tietävänsä, mikä on EU:n monisatamiljoonaisen väestön mielipide EU:n perustuslaista. Eurojärjestöjen kuulemisten jälkeen kansalaismielipiteen tulkinta on konventin omissa käsissä.

Nuorisokonventti

Aivan samalla tavalla toimittiin ns. nuorisokonventissa 9-11.7.2002. Haluttiin saada federalistinuorison tuki perustuslakiprosessille.

Tähän kokoukseen kutsuttiin 210 iältään 18-25 vuotiasta nuorta sekä jäsen- että hakijamaista. Kansalliset valmistelukuntalaiset saivat valita nuorisokonventtiin yhden nuoren jokaista jäsentä ja varajäsentä kohden - eli yhteensä 168 kansallista edustajaa. Käytännössä jokainen kansallinen konventtilainen nimesi oman nimikkonuorensa, ja kun seniorikonventissa oli federalistinen hegemonia, tällä tavalla se saatiin nuorisokonventtiinkin.

Europarlamentin ja komission kiintiöstä valittiin 42 "eurooppalaisten" nuoriso-organisaatioiden edustajaa.

Parlamentin konventtiryhmässä oli alun perin sovittu, että paikat pannaan hakuun internetin välityksellä ja että edustajat valitaan näiden hakemusten perusteella. Internetin kautta tuli europarlamentin 32 kiintiöpaikalle satamiljoonaisesta nuorisokansasta vain parisataa hakemusta. Vain valikoidut nuoret olivat saaneet tiedon siitä, että sai hakea, ja hakuaikaa oli vain muutama päivä. Heistä löytyi 7 sopivaa. Loput paikoista jaettiin europuolueiden kesken.

Kun nuorisokonventti heinäkuun alussa kokoontui, se valitsi ensiksi presidiumin ja kolmen työryhmän raportöörit. Valituista yhdestätoista (11) nuoresta yhdeksän (9) oli europarlamentin tai seniorikonventin presidiumin valitsemia ja vain kaksi (2) valittiin kansallisten konventtilaisten joukosta, hekin molemmat konventin pääsihteerin Sir Johnin kotimaasta Englannista.

Puheenjohtajiston valinnat olivat ennalta selviä, sillä nuorisokonventin taustalla oli kolmikantayhteistyö konservatiivinuorten, demarinuorten sekä (EU-rahoitteisen) Euroopan nuorten federalistien kesken. Myös kolmen työryhmän puheenjohtajien valinnoissa sopimukset pitivät. Konservatiivit, demarit ja federalistit saivat kukin ryhmänsä.
Menettelytavoiltaan kokous oli epäedustava ja epädemokraattinen. Koettiin, että puheenvuoroja ei jaettu. Pöytäkirjoja ei pidetty. Työryhmien puheenjohtajat veivät ryhmiensä johtopäätökset suoraan nuorisokonventin puheenjohtajiston käyttöön, eikä niitä kerrottu työryhmien jäsenille.

Nuorisokonventin edustajat näkivät kokouksen johtopäätökset, , jotka heidän tuli hyväksyä, viimeisen kokouspäivän aamuna. Muutosesitykset tähän tavattoman monimutkaiseen asiakirjaan piti tehdä - ja vain englannin kieli oli käypä - samana päivänä kello 14.00 mennessä. Jokaiseen muutosesitykseen piti saada 9 allekirjoitusta. Kun asiakirjasta äänestettiin, loppuäänestykseen osallistui vain 130 nuorta 210:stä. Heistä 25 äänesti vastaan ja 20 tyhjää. Näin alle puolet osanottajista oli nuorisokonventin mielipiteen takana, ja yli 50 nuorta allekirjoitti kokouksen työtyylistä vastalauseen. Sitä ei julkistettu kokousasiakirjoissa.

Näin konventin presidium voi perustaa ehdotuksensa myös Euroopan nuorison mielipiteeseen!

Perustuslain hyväksyminen

Laekenissa päätettiin, että valmistelukunta "laatii päätösasiakirjan, jossa voi olla joko eri vaihtoehtoja, jolloin kunkin kohdalla mainitaan, missä määrin niitä kannatettiin, tai suosituksia, jos on päästy yhteisymmärrykseen".

Federalistien yhtenäisyyden voimin konventissa yritetään tuottaa yksi hegemoninen vaihtoehto. Ne, jotka eivät sitä hyväksy, voivat esittää vaihtoehtoja. Pyritään kuitenkin varmistamaan ennalta - ilman äänestyksiä - sellainen enemmistö 66 jäsenen kesken, ettei muutosesityksillä ole merkitystä. Halutaan välttää se, mitä pääkomissaari Romano Prodi pelkää: täysi konsensus vie konventin tuhoon.

Suunnitelma siis on, ettei konventti äänestetä lopputuloksesta. Samaan suunnitelmaan kuuluu, ettei konventin loppuasiakirjaa aukaistaisi hallitusten välisessä konferenssissa vaan että se olisi samalla tavalla läpihuutojuttu kuin oli perusoikeuskirja.

Perustuslaista ei olla valmiita käymään kansalaiskeskustelua ennen kuin vaihtoehdot ovat vain KYLLÄ tai EI. Sitten ollaan valmiita keskustelemaan.

Konventin vaikeimmat ongelmat tuodaan konventtilaisten käsittelyyn huhti-toukokuussa, jotta olisi mahdollisimman vähän aikaa perusteellisiin pohdintoihin. Silloin on ratkaistava myös se menettely, miten perustuslaki hyväksytään jäsenmaissa.

Yritetään välttää tilanne, jossa jonkun (pienen) jäsenmaan kielteinen kanta estäisi perustuslain säätämisen. Yksikään suuri maa ei sitä estä, sillä perustuslaista tulee suurten maiden kompromissi - tai sitä ei tule.

Uusi unioni, joka käyttää toimivaltuuksiaan liittovaltion tavoin, perustetaan tämän takia uudelleen. Ne maat, jotka hyväksyvät perustuslain, liittyvät uuteen unioniin. Avoimeksi jää se, mitä tapahtuu niille maille jotka eivät hyväksy perustuslakia. Samoin se, mitä tapahtuu vanhalle Euroopan unionille (EU).

Epäilemättä niitä maita uhkaillaan erottamisella ja eristämisellä, jotka eivät hyväksy epäparlamentaarisesti ja epäparlamentaristisesti valmisteltua perustuslakia oman maansa perustuslakia ja lainsäädäntöä ylemmäksi laiksi.

Useissa maissa perustuslaista järjestetään neuvoa antava kansanäänestys. Se pitäisi järjestää kaikissa EU-maissa samana päivänä. Ilman kansojen valtuutusta perustuslaki ei edusta kansojen tahtoa liittää oma maansa unioniin, joka käyttää toimivaltaansa "liittovaltion tavoin".

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]