Brysselin kortista

Euroopan parlamentin jäsen Esko Seppänen Kajaanissa 17.10.2005

Ennen Suomessa puhuttiin ns. Moskovan kortista. Se oli aikaa, jolloin suomalaisten poliitikkojen sanottiin ajavan omia asioitaan hankkimalla niiden tueksi koko Neuvostoliitomielipiteen.

Tänään jotkut suomalaiset poliitikot pelaavat Brysselin kortilla.

Ei ole muutoin selitettävissä se, että on saatu EU:n komissiolta lausunto, jonka mukaan Suomessa on oltava vähintään 1000 sutta.

Susi kuuluu Suomen luontoon, ja sille on löydyttävä elintilaa.

Siitä taas, kuinka monta sutta Suomessa kuuluu olla ja miten otetaan susikannan määrää arvioitavissa huomioon niiden vapaa liikkuminen itärajan ylitse, EU:n byrokraateilla Brysselin kivi- ja lasilinnoissa ei voi olla parempaa tietoa kuin on suomalaisilla Suomessa.

Ottamatta kantaa susien oikean määrään on lähdettävä siitä, että sen asian määrittämistä ei tule antaa Brysselin toimivaltaan.

Pidän mahdollisena, että Brysselin ukaasi tuhannesta sudesta perustuu joidenkin sellaisten suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten toimintaan, jotka ajavat oma asiaansa Brysselin. Jotkut suomalaiset käyttävät Brysselin korttia samaan tapaan kuin jotkut toiset käyttivät ennen Moskovan korttia. Tämä asian selvittämiseksi olen tehnyt EU:n komissiolle kirjallisen kysymyksen siitä, millä perusteella he ovat päätyneet vaatimaan Suomeen 1000 sutta.

Suomen susikanta kuuluu asioihin, joista itsenäisessä maassa kuuluu päättää itse.

Brysselin halu laajentaa omaa toimivaltaansa meidän asioissamme on pohjaton. Onhan se esimerkiksi salakuljettamassa Brysselin kalastuspolitiikkaa sisävesistöjemme kalakantojen sääntelyyn esittämällä ankeriaan rauhoitusta tiettyinä aikoina. Koskaan aikaisemmin ei Suomeen ole annettu eikä Suomessa ole otettu vastaan EU:n määräyksiä sisävesikalastuksesta.

Itse asiasta samoista asioista - eli EU:n itse itselleen ottaman toimivallan laajennuksesta - on kysymys, kun EU:n sisämarkkinakomissaari Charlie McGreevy sanoo pohjoismaisen työehtosopimusjärjestelmän estävän työvoiman vapaata liikkuvuutta ja on sen johdosta yhteensovittamaton EU:n sisämarkkinoiden toiminnan kanssa. Näin on pantu peliin EU:n arvovalta Suomen työehtosopimusjärjestelmän alasajamiseksi.

Samalla tavalla on suuri periaatteellinen merkitys sillä, että ahvenanmaalaisten omistajiensa osinkoahneudesta tunnetuksi tullut Viking Line on haastanut Merimiesunionin oikeuteen työtaisteluasiassa englantilaisessa tuomioistuimessa. Lontoon kauppaoikeus on siellä antanut tuomion, jonka mukaan Suomen lain mukainen työtaistelutoimenpide on EU:n lainsäädännön mukaan laiton.

Kyse ei ole enää asiasta, jossa kysytään vain suomalaisen ay-liikkeen solidaarisuutta Merimiesunionille. Asia kuuluu Suomen valtiolle: englantilainen tuomioistuin loukkaa päätöksellään Suomen valtion suvereniteettia.

Suomen valtiovallan onkin toimittava tässä asiassa maan etujen puolustamiseksi vieraan vallan lainsäädäntöä vastaan. Kun ulkomaiset tuomioistuimet päättävät asioista, jotka Suomen lainsäädännön mukaan ovat Suomessa lainmukaisia, Suomen valtion on puolustettava maamme täysivaltaisuutta omiin lakeihin. On ennekuulumatonta, että Suomen viranomaiset panevat toimeen vieraan vallan tuomioistuimen päätöksen asiassa, joka on Suomessa lainmukainen.

Puolustustaistelu tässä asiassa kuuluu Suomen valtiovallalle.