BENEFINLUX

(KU 1.12.2000)

Aina (harvoin) kun tapaan Suvi-Anne Siimeksen, olen ennen kohtaamistamme määrätietoinen. Olen aikeissa sanoa suorat sanat puolueen oikeistolaistumisesta: on unohdettu köyhän asia.
Aina näyttää käyvän samalla tavalla. Kun tulen tapaamisen jälkeen kotiin, vaimoni ihmettelee, mitä on tapahtunut, miksi olen lauhkea kuin lammas.
Ei ole muuta selitystä kuin se, että Suvi-Anne käyttää minuun jotain viehkeää temppua, jonka vain naiset osaavat. Niin minusta, joka olen kovis, tulee siinä käsittelyssä pehmo. Hän ei käytä vimmaista naisenergiaa, jollaiseksi Jouko Koivunen sen näki puoluevaltuustossa, vaan pikemminkin päinvastoin.
Pitää kuitenkin yrittää säilyttää linjansa.
Niinpä väitän, että ei ole mitään sellaista ylikansallista demokratiaa, josta Suvi-Anne on kehittänyt itselleen EU-retoriikan. EU ei ole minkään demokraattisen liikkeen alku vaan loppu. Nizzassa päätetään ensi viikolla pienten maiden vaikutusvallan vähentämisestä eikä EU:n demokratisoimisesta.
Nizzassa EU liittovaltioituu. Enää sitä ei voida kiertää. Siksi Paavo Lipponen oli pakotettu sanomaan Brüggessä ääneen sen, mitä ei enää voi salata: EU:sta tulee liittovaltio, ja kun se on ylikansallista päätöksentekoa, se ei ole demokratiaa.
Eurodemarit haluavat EU:sta liittovaltion, ja Lipponen on perheen jäsen. Tällä menolla Suvi-Annesta tulee ottotytär, mutta kyseessä ei ole mikään anderssonilainen salaliitto. Jos mitään ei tehdä, asiat vain vievät siihen suuntaan.
Nizza merkitsee Suomelle vähemmän ääniä neuvostossa, vähemmän meppejä europarlamentissa, vähemmän veto-oikeutta perusasioissa, vähemmän vaikutusvaltaa kauppapolitiikassa, vähemmän omaa turvallisuuspolitiikkaa ja puolustusta sekä lisää ylikansallista liittovaltiota, euroarmeijaa ja europuolueita.
Sanon suoraan, että Suvi-Annen puhe ylikansallisesta demokratiasta on huuhaata. Sellaista ei ole eikä sellaista ole tulossa. On ollut pari vuotta aikaa antaa käsitteelle joku sisältö, mutta se on jäänyt tyhjäksi. Eivät sanat tyhjää täydeksi tee.
Jos puolustetaan demokratiaa, joka on bernsteinilaisen sosialismin ainoa sisältö, pitää kehittää EU:ta valtioliittona eikä liittovaltiona.
Liittovaltiossa kaikkien on noudatettava yhteisiä (enemmistö)päätöksiä, joita tehtäessä maat ovat eriarvoisia: isoilla mailla on iso ja pienillä mailla pieni äänimäärä. Liittovaltiossa kansallisvaltiot menettävät täysivaltaisuutensa keskusvallalle, joka ei ole yksi maa. EU:ssa se on Saksa-Ranska akselivaltioineen. Liittovaltio on vallansiirtoprojekti kotimaan eduskunnasta ulkomaille eikä mikään demokratia- tai tasa-arvo-projekti.
Federalistit haluavat päätöksenteon pohjaksi yhteisömetodin. Se on sitä, että päätökset EU:n kehittämisestä tehdään EU:n elimissä eikä jäsenmaissa. Federalistit haluavat, että on "vahva ja itsenäinen" komissio, joka olisi liittovaltiohallitus ja nauttisi europarlamentin luottamusta. Se veisi pohjan pohjoismaiselta edustukselliselta parlamentarismilta. Federalistit haluavat kovan ytimen, joka olisi NATO-yhteensopiva.
Lipponen haluaa kaikkea sitä. Kun hän hakee liittolaisia Benelux-maista, on muistettava, että ne maat edustavat liittovaltiohenkistä naapuruutta, tasapainoa ja rauhantilaa Saksan ja Ranskan kesken. Jos tehdään liitto niiden kanssa, etsitään ystäviä kaukaa ja kurkotetaan Saksan naapuruuteen. Lähempänä olisivat pohjoismaat eli valtioliittomaat. Kenen kanssa Lipponen ja Siimes haluavat tehdä yhteistyötä, jos suomalaiselle vasemmistolle ei kelpaa pohjoismainen yhteistyö?
Ruotsin vasemmistopuolueen kannatus on viimeisissä gallupeissa ollut yli 16 %. Meillä painuttiin kuntavaaleissa alle 10 prosentin. Ruotsin puolueella on "joku oma juttu", jota Pentti Tiusanen kaipasi puoluevaltuustossa meillekin. 
Se on kansallisvaltion demokratia ja pohjoismainen sosiaaliturva.
Vasemmistoaate ei voi pohjoismaissa olla mitään benefinluxia!

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]