Perustuslain militarisoimisartiklat
17.7.2003
EU:n yhteinen puolustus on Naton peitejärjestö.
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on sanonut, että jos
EU:lle syntyy puolustus- (ja hyökkäys)ydin, Suomen
oltava siinä mukana.
Erkki Liikanen (sd) on samaa mieltä.
Nyt tiedetään, että se syntyy. Se on kirjoitettu
perustuslakiin, joka ei tältä osin muutu
Näin on Lipposen puheenvuoro muuttunut ehdotukseksi Suomen
sotilaallisesta liittoutumisesta. Liittoutumisen tie kulkee
EU:n kautta Natoon.
Yhteinen puolustus
EU:n tavoitteeksi asetetaan perustuslaissa yksiselitteisesti
yhteinen puolustus:
"2. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
käsittää unionin asteittain määriteltävän
yhteisen puolustuspolitiikan. Se johtaa yhteiseen puolustukseen,
kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää.
Tällöin se suosittelee, että kukin jäsenvaltio
hyväksyy päätöksen valtiosääntönsä
asettamien vaatimusten mukaisesti.
Sitä ennen maat voivat harjoittaa EU:n rakenteissa ns.
rakenneyhteistyötä puolustuksen alalla.
Se on sellaista sotilaallista yhteistyötä, mitä
Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg ehdottivat muille EU-maille
huhtikuun lopussa: tietty maaryhmä saisi perustaa EU:n
rakenteiden sisään omat sotilaalliset rakenteet
sodanjohto- ja esikuntaportaineen.
Sitä perusteellaan niin, että ilman sotilaallista
voimaa EU ei ole uskottava operoija maailmanpolitiikassa.
EU halutaan militarisoida ilman että kaikki jäsenmaat
sitä haluavat tai osallistuvat sotilaalliseen yhteistyöhön.
Uusi käsite: rakenneyhteistyö
Perustuslailla luodaan uusi käsite "rakenneyhteistyö"
(I osan artikla 40.6):
"6. Jäsenvaltiot, jotka täyttävät
korkeat sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja
jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia
tällä alalla suorittaakseen vaativimpia tehtäviä,
aloittavat unionin puitteissa rakenteellisen yhteistyön.
Tähän yhteistyöhön sovelletaan perustuslain
[III-213] artiklan määräyksiä.
Artikla 213 kuuluu seuraavalla tavalla:
1. Pöytäkirjassa (nimi) luetellut jäsenvaltiot,
jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia voimavaroja
koskevat vaatimukset ja haluavat tehdä tällä
alalla pidemmälle meneviä sitoumuksia vaativampien
tehtävien suorittamiseksi, aloittavat keskenään
rakenne yhteistyön I-40 artiklan 6 kohdan) mukaisesti.
Kyseisessä pöytäkirjassa esitetään
kyseisten jäsenvaltioiden määrittelemät
sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja sitoumukset.”
Tämän artiklan perusteella unionissa jotkut maat
voivat alkaa tehdä sotilaallista rakenneyhteistyötä
EU:n sisässä. Rakenneyhteistyötä (I osan
artikla 40.6) koskevat eri määräykset kuin
ns. tiiviimpää yhteistyötä (I osan artikla
43). Rakenneyhteistyön voi aloittaa pienempi ryhmä
jäsenmaita kuin tiiviimmän yhteistyön, ja ryhmä
voi asettaa itse sotilaallisten voimavarojen kriteerit (samojen
perusteiden mukaan kuin asetettiin rahaliitto EMU:n konvergenssivaatimukset)
myöhemmin mukaan pyrkiville jäsenmaille.
Ne maat, jotka ovat rakenneyhteistyön perustajaisiä
(founding fathers), saavat sitten päättää
(III osan artikla 213.2) myöhemmin mukaan pyrkivien maiden
jäsenyydestä EU:n sotilasytimessä:
”Jos jokin jäsenvaltio haluaa osallistua kyseiseen
yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa
omaksumalla sen mukaiset velvoitteet, se ilmoittaa Eurooppa-neuvostolle
aikomuksestaan. Ministerineuvosto käsittelee kyseisen
jäsenvaltion pyynnön. Äänestykseen osallistuvat
vain rakenneyhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita
edustavat ministerineuvoston jäsenet.”
Rakenneyhteistyöhön osallistuvat maat voivat suorittaa
yhteisillä sotilaallisilla voimavaroillaan operaatiota
koko EU:n nimissä, jos jäsenmaat - yksimielisesti
- antavat niiden käyttöön koko EU:n nimen ja
arvovallan (III osan artikla 213.4):
”4. Ministerineuvosto voi antaa kyseiseen yhteistyöhön
osallistuvien jäsenvaltioiden vastuulle III-210 artiklassa
tarkoitetun tehtävän toteuttamisen unionin puitteissa.”
Sellainen tehtävä voi olla myös rauhaanpakottamista
ilman YK:n lupaa. Konventissa ei perustuslakiin saatu määräystä
siitä, että EU:n operaatioilla pitää aina
olla YK:n mandaatti. Samoin kävi ilmi, että joukkojen
operaatioille ei haluta asettaa maantieteellisiä rajoja.
III osan artiklalla 210 laajennetaan ns. Petersbergin tehtäviä
käsittämään "yhteiset toimet aseidenriisunnan
alalla, humanitaariset ja pelastustehtävät, neuvonta
ja tuki sotilasasioissa, konfliktinesto ja rauhanturvaaminen,
taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen
mukaan lukien, ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen.
Kaikilla näillä tehtävillä voidaan osaltaan
edistää terrorismin torjumista, myös antamalla
tukea kolmansille maille terrorismin torjumiseksi niiden alueella."
Ns. solidaarisuuslausekkeessa (I osan artikla 42) ei tavoite
ole vain terrorismin torjuminen vaan myös "terroriuhkan"
torjuminen jäsenvaltioiden alueella.
Terroriuhkan torjuminen on kovin tulkinnanvarainen asia kirjattavaksi
perustuslakiin ja antaa jäsenmaiden poliittiselle eliitille
sangen laajat vapaudet operoida sotilaallisesti. Myös
Irakissa torjuttiin terrorismin uhkaa.
Perustuslakiin liitettävä julistus
Rakenneyhteistyön nimissä voidaan tehdä erilaisia
puolustus- ja hyökkäysoperaatiota, mutta se on eri
asia kuin alueellinen (Nato-)puolustus. Alueidensa puolustuksen
mahdollisia vieraita hyökkääjiä vastaan
EU:n Nato-maat hoitavat Naton johdossa ja komennossa.
EU:sta tehdään - I osan artiklan 40.7 mukaan - sotilasliitto:
”7. Kunnes Eurooppa-neuvosto tekee tämän
artiklan 2 kohdan mukaisen ratkaisun, unionissa aloitetaan
läheisempi yhteistyö keskinäisen puolustuksen
alalla. Jos jokin tähän yhteistyöhön osallistuvista
valtioista joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen
kohteeksi, muut osallistujavaltiot antavat sille apua kaikin
käytettävissään olevin sotilaallisin ja
muin keinoin tämän yhteistyön nojalla ja Yhdistyneiden
Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten
mukaisesti. Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää
yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot
toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin
liiton kanssa. Tähän yhteistyöhön osallistumista
ja sen toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt
sekä sitä koskevat päätöksentekomenettelyt
ovat III-214 artiklassa.”
Mainittu III osan artikla 214.1 kuuluu seuraavalla tavalla:
"Edellä olevan I-40 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun
läheisempään yhteistyöhön keskinäisen
puolustuksen alalla voivat osallistua kaikki unionin jäsenvaltiot.
Läheisempään yhteistyöhön osallistuvat
jäsenvaltiot luetellaan julistuksessa [nimi]. Jäsenvaltio,
joka haluaa myöhemmin osallistua kyseiseen yhteistyöhön
ja hyväksyä sen mukaiset velvoitteet, ilmoittaa
siitä Eurooppa-neuvostolle ja yhtyy kyseiseen julistukseen.”
Tätä läheisempää yhteistyötä,
joka pitää sisällään keskinäiset
turvatakuut, perusteltiin konventin puheenjohtajiston papereissa
niin, että sitä kautta "halukkaat jäsenvaltiot
voisivat jatkaa unionin puitteissa sitoumusta, jonka ne ovat
jo tehneet Brysselin sopimuksen V artiklan puitteissa".
Mainittu V artikla on Länsi-Euroopan unionin (WEU)
kollektiivisen puolustuksen klausuuli, jossa turvatakuut
tulevat automaattisesti myös USA:n lunastettaviksi. Siitä
syystä USA vaatinee kaikkien näiden maiden liittymistä
Natoon.
Artiklan Nato-yhteensopivuutta täydentää lause
(III osan artikla 214.4):
"4. Tämä artikla ei rajoita Pohjois-Atlantin
sopimuksesta niille jäsenvaltioille, jotka ovat sen osapuolia,
johtuvia oikeuksia ja velvoitteita."
Samanlainen europuolustuksen yhteensopivuus Naton rakenteiden
kanssa on muuten kirjattu myös I osan artiklaan 40.2:
"Tässä artiklassa tarkoitettu unionin politiikka
ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan erityisluonteeseen, se kunnioittaa niitä
velvoitteita, joita Pohjois-Atlantin sopimuksen perusteella
on tietyillä jäsenvaltioilla, jotka katsovat yhteisen
puolustuksensa toteutuvan Pohjois-Atlantin liitossa, ja se
on sopusoinnussa tuossa yhteydessä määritettävän
yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa."
Liittoutumattomuus vaarassa
Maa, joka allekirjoittaa III osan artiklan 214 mukaisen julistuksen,
ei ole liittoutumaton.
Niin ollen EU:n perustuslaissa on myös kysymys kuuden
EU:n sotilasliittoihin kuulumattoman maan ulkopolitiikan perusteista:
säilyäkö liittoumattomana vai mennäkö
EU:n kautta Natoon. Tavoite EU:n Nato-mailla on, että
kaikki EU:n jäsenmaat olisivat myös Naton jäseniä.
Kaiken kaikkiaan EU:n perustuslain militarisoimisartikloissa
ei ole kysymys Nato-vapaan EU:n oman puolustuksen luomisesta.
Sotilaallisella yhteistyöllä EU:n rakenteiden sisässä
vahvistetaan Naton johtavaa sotilaallista läsnäoloa
Euraasian mantereella ja valmistellaan EU:n sotilaallisia
kriisinhallintaoperaatiota, jotka voivat olla myös rauhaanpakottamista
ja sotaa, myös kaukana EU:n rajojen ulkopuolella.
EU valmistautuu osallistumaan taisteluun uusiutumattomista
luonnonvaroista USA:n johtamissa nato- joukoissa.
Hallitusten välisessä kokouksessa olisi pyrittävä
estämään EU:n militarisoiminen edellä
mainitulla tavalla. Se on kuitenkin vaikeaa, kun suuret jäsenmaat
ovat sopineet edellä mainituista artikloista ja tuntuvat
pitävän määrätietoisesti sopimuksestaan
kiinni.
| 