Andreasen ja vastuuvapaus
10.4.2003
Euroopan unionin viime vuosien suurimman taloudellisen skandaalin
paljasti pääkirjanpitäjä Marta Andreasen.
Hän sai palkinnoksi potkut.
Hänen erottajansa saivat europarlamentilta palkinnoksi
vastuuvapauden.
Marta Andreasen pääkirjanpitäjäksi
EU:n taloudenpidon epäkohdat tulivat julkiseen keskusteluun,
kun vihreän saksalaiskomissaarin Michele Schreyerin
tammikuussa 2002 työhön ottama pääkirjanpitäjä
Marta Andreasen vaati heti töihin tultuaan pikaisia
uudistuksia EU:n kirjanpitojärjestelmään. Ammattilainen
oli tullut amatöörien joukkoon.
EU:ssa oli 100 miljardin euron budjetille yhdenkertainen
kassaperusteinen kirjanpito. Vähintä oli siirtyä
kahdenkertaiseen kirjanpitoon, josta selviää, mistä
raha tulee ja minne se menee. Sitä olisivat edelleen
voineet hoitaa yksinkertaisetkin virkamiehet, jos heillä
olisi ollut apunaan ajanmukaiset tietokoneohjelmat (joita
Andreasenin taloon tullessa ei ollut).
Englantilainen demarikomissaari Neil Kinnock ei ottanut
Marta Andreasenin kirjelmiä vakavasti, vaan alkoi pitää
häntä häirikkönä. Andreasenin työura
EU:ssa lopetettiin puolen vuoden kuluttua sen alkamisesta.
Kun Schreyerin ja Kinnockin puoluetoverit europarlamentissa
äänestivät näille komissaareille vastuuvapauden,
selvisi, että vastuuvapaus on politiikkaa eikä kirjapitoa.
Järjestelmän ongelmat
EU:n tilien tarkastuksesta vastaa EY-tilintarkastustuomioistuin.
Vaikka sen isopalkkaiset tuomarit ovat pääasiassa
poliitikkoja, on sen palveluksessa myös ammattilaisia,
jotka ovat vuosien ajan kertoneet komissiolle ja europarlamentille
järjestelmän heikkouksista.
Viimeisimmän tilintarkastuskertomuksen mukaan "itse
kirjanpitojärjestelmän heikkoudet edellyttävät
viipymättä... perusteellisia toimia".
Euroopan parlamentti myöntää vastuuvapausraportissaan,
että "tilintarkastustuomioistuimen kirjanpitojärjestelmästä
esittämät huomiot eivät kuuden viime vuoden
aikana ole juurikaan johtaneet tuloksiin". Samalla se
osoittaa sormella nykyistä komissiota ja katsoo, että
"käytännöllisempiin toimiin olisi voitu
ja olisi pitänyt ryhtyä... kuluneiden 18 kuukauden
aikana, jotta oltaisiin voitu vastata tilintarkastustuomioistuimen
tilintarkastusjärjestelmään liittyviin kiireellisiin
huolenaiheisiin".
Puutelista
Mietinnössään Euroopan parlamentti on "vakavasti
huolestunut nykyisen automaattisen kirjanpitojärjestelmän
epäyhtenäisyydestä" ja panee huolestuneena
merkille, ettei "ole varmistettu, että vaadittua
pääsynvalvontaa noudatettaisiin, eikä sitä,
että järjestelmän eri osien tiedonsyöttö
olisi luotettavaa". Se myös "on huolissaan...
pätevän tilinpito- ja tilintarkastushenkilöstön
vajeesta".
Europarlamentti otti kantaa aataminaikaisen kirjanpitojärjestelmän
uudistamiseen katsomalla, että "siirtyminen suoriteperusteiseen
kirjanpitoon... on ratkaiseva edistysaskel kohti viimeisimpiä
kansainvälisiä suoriteperusteisen kirjanpidon normeja"
ja "korostaa, että joka tapauksessa on noudatettava
kahdenkertaisen kirjanpidon periaatetta".
Puutelista paljastuu, kun vaaditaan, että "tulevaan
kirjanpitojärjestelmään on sisällytettävä
ainakin seuraavat perusominaisuudet:
- tiedot viedään järjestelmään vain
kertaalleen ja ne ovat kaikkien järjestelmien yhteiskäytössä
- yhtenäinen tiedon määritelmä
- keskeisten ja alakohtaisten järjestelmien yhdenmukaisuus
- tietueiden ja tiedon johdonmukaisuus eri vuosina
- täysin suoriteperusteinen kirjanpitotoiminto ja kansainvälisten
tilintarkastusstandardien noudattaminen."
Lisäksi Euroopan parlamentti "panee merkille",
että toimimalla epäluotettavasti ja jättämällä
julkistamatta laskujen, kuittien ja maksusuoritusten päiväyksiä
komissio "on vahingoittanut suuresti Euroopan toimielinten
mainetta sekä aiheuttanut vakavia ongelmia vastaanottajille
ja lisäksi johtanut suoranaisesti merkittäviin rahallisiin
tappioihin".
Marta Andreasen, joka käynnisti kaiken tämän
keskustelun, on edelleen EU:sta pois potkittavien virkamiesten
listalla.
Huhtikuun täysistunnossaan Euroopan parlamentti myönsi
komission jäsenille vastuuvapauden vuoden 2002 tileistä
äänin 440 puolesta, 67 vastaan ja 14 tyhjää.
Suomalaisista vain Esko Seppänen ja Eija-Riitta
Korhola olivat vastuuvapauden epäämisen kannalla.
Otteita Esko Seppäsen puheenvuorosta täysistunnossa
"Tässä vastuuvapauskeskustelussa meillä
Euroopan parlamentin jäsenillä on poikkeuksellisen
paljon syytä itsekritiikkiin. Entisenä budjetin
valvontavaliokunnan jäsenenä olen itsekin syyllinen:
en ole vetänyt tilintarkastustuomioistuimen raporttien
perusteella oikeita johtopäätöksiä kirjanpitojärjestelmän
heikkouksista. Ei ollut uskottavaa, että komission kirjanpito
saattoi tässä lähes 100 miljardin euron budjettitaloudessa
olla niin surkeasti järjestetty."
"Jälkikäteen arvioituna me parlamentin jäsenet
olemme saaneet tilintarkastustuomioistuimelta kaikki asianmukaiset
tiedot, joiden perusteella meidän olisi pitänyt
reagoida järjestelmän heikkouksiin. Me emme ole
olleet tehtäviemme tasalla. Me vastaamme valvonnan heikkoudesta.
Komissio vastaa järjestelmän heikkouksista."
"Europarlamentin jäseninä meidän on syytä
hävetä omaa rooliamme. Budjetin valvontavaliokunnan
mietinnössä luetellaan lukuisia epäkohtia,
jotka antavat synkän kuvauksen sekä komission kirjanpitojärjestelmästä
että meistä. Jos meidän pitäisi saada
omasta toiminnastamme vastuuvapaus, minä äänestäisin
sitä vastaan."
Marta Andreasenin tapaus
Esko Seppänen 4.10.2002
Euroopan unioni on kuuluisa maksuviivästyksistä. Komissio
jakaa ns. EU-rahaa, mutta rahat eivät tule saajille ajallaan.
Vika on systeemissä: laskentatoimessa ja kirjanpidossa.
Komission palveluksessa ei ennen tätä vuotta ole ollut ammattitaitoista
pääkirjanpitäjää. Virkamiehet ovat tulleet toimeen ilman nykyaikaista
kirjanpitoa. Komissiossa eletään vielä kassavirtojen aikaa:
oli kassa, josta maksettiin laskut. Jos rahaa riitti, kirjanpito
oli toisarvoinen asia.
Uudeksi pääkirjanpitäjäksi nimettiin 1.1.2002 alkaen syntyperältään
argentiinalainen Marta Andreasen. Hän ei ollut viran
ainoa hakija eikä välttämättä edes paras, mutta hän oli nainen.
Vihreä saksalainen budjettikomissaari Michaele Schreyer
halusi virkaan naisen, mutta budjettipääosaston pääjohtaja
Jean-Paul Mingasson ei olisi halunnut tätä naista.
Andreasenilla on neljännesvuosisadan mittainen työkokemus
kirjapidon ja tilinpäätösten alalta. Hän on työskennellyt
suuren kansainvälisen tilintarkastustoimiston, useiden amerikkalaisyhtiöiden
sekä viimeksi OECD:n palveluksessa. Hän sai sieltä potkut
ajauduttuaan ammatillisiin erimielisyyksiin sen pääsihteerin
ja tämän esikunnan kanssa. Hänen väitetään salanneen potkut
työhakemuksessaan, mutta työhönottohaastattelussa Schreyerin
kanssa asia oli tullut esille.
Ongelmat alkoivat, kun Andreasenia vaadittiin ensi töikseen
allekirjoittamaan vuoden 2001 tilit. Hyvää kirjanpitotapaa
edustaa se, että vahvistetaan tilikirjaan allekirjoituksella.
EU:lla ei ole tilikirjaa, eivätkä tileistä vastaavat komissaarit
muutenkaan allekirjoita tileistä mitään asiakirjaa.
Andreasen oppi nopeasti työssään, ettei EU:n tilinpitoa ole
hoidettu asianmukaisella tavalla. Tilinpäätöstä ei ollut johdettu
yhtenäisestä kirjapidosta. Hän ei suostunut allekirjoittamaan
tilinpäätöstä, jota hän ei pitänyt luotettavana. Puolet komission
pääjohtajista, joiden puolesta häntä vaadittiin allekirjoittamaan
tilit, oli myös esittänyt varauksia tiliensä luotettavuuden
suhteen.
Tästä käynnistyi prosessi, joka on johtamassa EU:n tilinpidon
täysremonttiin. Kirjanpito ei ole enää pitkään aikaan vastannut
100 miljardin euron suuruisen budjetin asettamia vaatimuksia.
Uudistus tulee, kun komissio ei julkisuuden paineessa voi
sitä estää.
Andreasen laati havaitsemistaan puutteista kirjelmän, jonka
hän toimitti komission puheenjohtajalle Romano Prodille
sekä varapuheenjohtajille Neil Kinnockille ja Loyola
de Palaciolle 7.5.2002. Hän vaati muun muassa varojen
tarkastusta (treasury audit), jota ei ollut suoritettu 10
vuoteen. Hän halusi esimiesten tukea tarvittavalle perinpohjaiselle
uudistukselle. Hän ei saanut vastausta eikä häntä kuultu.
Sen sijasta hän joutui kurinpidollisten toimien kohteeksi.
Hänet siirrettiin 22.5.2002 kurinpidollisista syistä sivuun
tehtävästään.
On esitetty kolme syytä, joiden perusteella Anreasenia syytetään
henkilöstöohjesäännön rikkomisesta: hän oli antanut julkisuuteen
instituution maineelle kielteistä informaatiota, hän oli julkisuudessa
asioidessaan ohittanut hierarkian tiettyjä tasoja ja hän oli
ollut luvatta poissa työpaikaltaan (hän oli ollut työajalla
lehdistötilaisuudessa, mutta se tapahtui vasta elokuussa).
Andreasen oli tehnyt jotain sellaista, joka on jokaisessa
EU:n jäsenmaassa (Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta) virkamiehen
oikeus: hän käytti sanan ja ilmaisun vapauttaan. EU:ssa sitä
ei sallita, vaikka esimerkiksi oikeusasiamies Jacob Söderman
on vaatinut komissiota sallimaan sen.
Andreasen sanoo, että hänen on vaikea puolustaa itseään,
koska kurinpitoasia on kesken. Hän sanoo olevansa valmis tulemaan
kaikkine tietoineen kuultavaksi parlamenttiin, budjetin valvontavaliokuntaan.
Henkilöstöasioiden komissaari Neil Kinnock (sd) on
alkanut nähdä "poliittista savua taivaalla". Komissaari on
omasta mielestään joutunut ajojahdin kohteeksi, ei Andreasen.
On vaadittu komissiota ryhtymään tarpeellisiin uudistuksiin.
Demarit parlamentin valiokunnassa puolustavat puoluetoveriaan,
eikä Andreasenia haluta kuultavaksi. Vihreätkään eivät halua,
koska se asettaisi heidän oman budjettikomissaarinsa Schreyerin
kiusalliseen valoon. Vihreiden oma dissitentti Paul van
Buitenen, joka on eronnut komission palveluksesta, oli
kärpänen verrattuna siihen härkäseen, jota Andreasenin tapaus
edustaa.
Vastustajien pääargumentti on se, ettei Andreasen ole tuonut
esille mitään uutta. Kaikki, mitä hän on esittänyt julkisuudessa,
on muka kirjattu tilintarkastustuomioistuimen asiakirjoihin.
Hän pääsee budjetin valvontavaliokuntaan kuultavaksi, jos
hän esittää ennalta kirjallisessa materiaalissa jotain sellaista,
mitä tilintarkastustuomioistuin ei tiedä.
Tilintarkastustuomioistuin on EU:ssa poliittinen elin. Moni
tilintarkastustuomareista on valittu toimeensa yksinomaan
poliittisin perustein ilman tilinpitotaitoa ja -kokemusta.
Kritiikin pääkohde on se, ettei Andreasenilla ole ollut
esitettävänään yhtään "tapausta", joka edustaisi näyttöä jostakin
väärinkäytöksestä. Hänen pääargumenttinsa eivät ole tietyt
"tapaukset" vaan se että koko järjestelmä on altis virheille
ja väärinkäytöksille.
Ja totisesti se on.
Andreasen on sanonut julkisuudessa, että
- EU:n kirjanpito ei ole sopusoinnussa sellaisen kahdenkertaisen
järjestelmän kanssa, jossa toinen tili kertoo mistä raha tulee
ja toinen mihin se menee.
- EU:lla ei ole 100 miljardin euron budjetille turvallista
ja yhdenmukaista tietokonesysteemiä. Systeemissä ei ole tili
tapahtumien jäljitettävyyttä. EU:lla ei ole rekisteriä niistä,
joiden kanssa se on liikesuhteissa, eivätkä ennakkomaksut
kirjaudu mihinkään rekisteriin mahdollista varojen takaisinperintää
varten. Laskentatoimi ei tuota luotettavaa tietoa kolmansille
osapuolille suoritetuista maksuista.
- Tilinpitojärjestelmä ei tue vuosittaista tilinpäätöstä.
Tase muodostetaan pääosastoilta vastaanotettuihin laskentataulukoihin,
jotka eivät ole yhdenmukaisia.
- Tilinpito on hajautettu pääjohtajien alaisuuteen, mutta
heille ei ole annettu asianmukaisia välineitä koko EU:n järjestelmän
yhteensovittamiseksi. Ei ole yhteyttä paikallisten laskentajärjestelmien
ja keskussysteemin välillä.
- Hajautetussa systeemissä kirjanpidossa käytetään taulukkolaskentaohjelmaa
(Excel), jossa numerot voidaan tarvittaessa vaihtaa jälkiä
jättämättä ilman että tarvitsee tehdä korjauskirjauksia.
- Systeemissä on väärä työnjako laskujen hyväksyjien, niiden
maksajien sekä kirjanpitäjien kesken.
- Systeemissä ei ole ollut varojen tarkastusta (treasury
audit)10 vuoteen, eikä EU:lla ole pankkitakuiden luetteloa.
- Kirjanpidossa ei riittävästi kyvykkäitä toimijoita, ja
se johtuu myös palkkauksen kehnoudesta; virat ovat alemman
palkkaluokan virkoja.
- Kirjanpidon perusteella ei pystytä tekemään rahoituslaskelmaa.
- EU:lle on hyväksytty uusi talousohjesääntö , joka tulee
voimaan vuonna 2003, mutta sitä palveleva laskentajärjestelmä
otetaan käyttöön vasta vuonna 2005. Niin ollen vuosien 2002-2004
tilit ovat epäluotettavia. Uusi talousohjesääntö lisää virheiden
ja väärinkäytösten riskiä.
Kaiken edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että kysymyksessä
on järeän mittaluokan skandaali. EU on ollut tilinpidon muinaismuistoalue.
Asiasta on viime kädessä vastuussa komissio. Oma vastuunsa
on myös parlamentilla: Poliitikot eivät ole ottaneet tilintarkastustuomioistuimen
rutiinilausuntoja niiden täysarvosta. Jos kaikki se, mitä
edellä on sanottu, on kerrottu - ja Andreasenin puheet niin
vahvistettu - kaikille lukutaitoisille käsillä olevissa tilintarkastuskertomuksissa,
systeemi on taloudenpidon osalta läpimätä.
Tilintarkastustuomioistuinta voidaan arvostella siitä, ettei
se ole tuonut havaitsemiaan ongelmia julkisuuteen riittävällä
rytinällä. Tilintarkastajat eivät ole purreet kättä, joka
heitä ruokkii. Tässä tapauksessa ruokinta on luonteeltaan
poliittista. EU:ssa on klubihenki.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Seuraavaksi ei asiassa tapahdu mitään.
Komission kurinpitotoimet Marta Andreasenia vastaan jatkuvat.
Europarlamentin valiokunta asetti hänen pääsylleen kuultavaksi
sellaiset ehdot, että häntä ei kuulla.
Ensi keväänä vastuuvapaudesta päätettäessä osa eurokansanedustajista
ehdottaa, että vastuuvapautta ei myönnetä. Asiasta äänestetään.
Demarit ja vihreät äänestävät vastuuvapauden puolesta.
Kukaan ei ole henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että EU:n
antiikinaikaisessa tilinpitojärjestelmässä säilyy vielä monta
vuotta mahdollisuus virheisiin ja väärinkäytöksiin.
|