Esko Seppäsen vastine Heikki Aittokosken kirjoitukseen 27.5.2005

Helsingin Sanomat, 9.6.2005

Toimittaja Heikki Aittokoski lähetti minulle avoimen kirjeen (HS 27.5) ja vaati minua jättämään kapitalismin rauhaan, koska hän on vakuuttunut globalisaation ”olemassaolosta”. Minäkin olen.

Globalisaatio on kapitalismin päivitetty versio. Se on kapitalistisen pääoman (on myös muita pääomia!) hyökkäys kansallisvaltioiden ja kansalaisyhteiskuntien täysivaltaisuutta vastaan.

Kapitalisteille kelpaavat vain rajattomat markkinat, joilla niin sanottu näkymätön käsi (sormituntumassaan suuria riskejä levittävät riskirahastot) ohjaa järjestelmän toimitsijoita hakemaan rahalle aina vain yhä korkeamman tuoton. Omistajat ovat nykyään saalistajia, jotka pääomineen ottavat näkymättömät jalat alleen heti, jos jossakin maassa julkinen valta asettaa yhteisen edun nimissä rajoituksia omanvoiton pyynnille.

Kapitalistista omistamista varten pitää kuitenkin olla poliisi, palokunta, sotaväki ja laumoittain regulaattoreita. Ja Maailmanpankki, IMF, WTO ja niin edelleen. Niitä varustavat valtiot, ja varustelumenot on sosialisoitu. Globalisaatiota ovat sitten USA:n merijalkaväki Natoineen sekä EU:n taistelujoukot, joilla kilpaillaan maapallon öljystä, kaasusta ja muista luonnonvaroista.

Globalisaatio on kapitalismin pakkovientiä maihin, joissa on pääoman tuoton kannalta hyödyntämätöntä halpatyövoimaa ja luonnonvaroja. Kun siis Perlos irtisanoi 600 työläistä ja investoi Suomen sijasta Brasiliaan ja Kiinaan, syvenee Suomen investointilama. Siitäkö hyvästä Kari O. Sohlberg sai valtioltamme Mannerheimin päivänä 1. luokan Vapaudenristin?

Työpaikkojen maastavientiä ei perustella pääoman uusien kohdemaiden auttamisella vaan niiden ”paremmalla” kilpailukyvyllä, joka ei ole mitään muuta kuin riistoa ja sosiaalista dumppausta; onhan muulla tavalla mitattuna Suomi maailman kilpailukykyisin maa.

Globalisaatio on sitä, että Suomen teollisuus ei investoi Suomeen enää edes vanhojen tuotantovälineiden kulumisen vertaa ja että Suomen valtio on riippuvainen Nokian pääkonttorin sille myöntämistä verotuloista. Jos valtio ei aja Nokian etua ja ohjelmistopatentteja, yhtiö voi viedä pääkonttorinsa Suomesta. On päällä ainainen uhka.

Kun ajetaan alas teollisuus ja palkat, tulee pian aika, jolloin myös Suomen eläkeläisille opetetaan kukkaron kautta globalisaation saloja.

Globalisaatio tekee sen, että töitä viedään halpamaihin. Siihen aikaan, kun sanottiin Suomen olevan 20 perheen omistuksessa, tuotantoa ei voitu viedä maasta pois eikä voittoja saatu yhtiöistä ulos (osingot totta kai maksettiin, mutta niistä meni silloin veroa). Kun globalisaatio tuli Suomeen, se toi mukanaan kaikkien aikojen pankkikriisin, jonka kustannukset pakko-otettiin veronmaksajilta. Sen jälkeen valtiovalta antoi omistajille veroetuoikeuksia; he saattoivat - ihan laillisesti - tyhjentää yrityksiään verottomilla osingoilla ja aliverotetuilla myyntivoitoilla. Niin on Suomi siirtynyt ulkomaalaisomistukseen. Paperiteollisuuden työsulkukin on työnantajien alistumista globalisaation tuomien ulkomaalaisomistajien rahavaateisiin, eikä EMU jousta.

Osinko- ja myyntivoittoaateliin kuluvat tänään ennen muuta seuraavat 30 perhekuntaa: Ahlström, Aro, Björnberg, Ehrnrooth, Erkko, Etola, Herlin, Hiidenheimo, Jouhki, Laine, Lehtonen, Lesonen, Lillbacka, Mustonen, Ojala, Paananen, Paasikivi, Parhankangas, Pentti, Piippo, Salonoja, Salminen, Seppälä, Sohlberg, Säynäjäkangas, Takanen, Terentjeff, Tilman, Turunen ja Wahlroos. Heidän palkollisensa ovat optiorälssi.

Miksi listaan nimiä, kun Heikki Aittokoski kysyy minulta vaihtoehtoa globalisaatiolle?

Siksi, että voittajilla on nimet, mutta häviäjät jäävät aina kasvottomiksi. Näille häviäjille luvattiin EU-jäsenyyden myötä 100 000 uutta työpaikkaa, mutta niiden sijasta ollaankin tänään viemässä 100 000 teollista työpaikkaa maasta ulos.

Globalisaatio on markkinoiden ulottamista teollisuudesta palveluihin kuten tekee EU:n uusi palveludirektiivi. Se oli yksi syy siihen että ranskalaiset äänestivät ei EU:n perustuslaille. Oli muitakin syitä, mutta eurokraattien virhe oli, että annettiin kansojen äänestää. Globalisaatioon ei kuulu se, että kysytään kansoilta ja päätetään demokraattisesti. Jos niin tehtäisiin, Suomi ei olisi globalisoitunut niin että olisi sallittu ajaa alas terveyspalvelut nopeammin kuin missään muussa EU-maassa.

Globalisaatio on valtion ulkoistamista, yhtiöittämistä ja siis hävittämistä. Niinpä esimerkiksi Suomen valtio lahjoitti Neste Oilin pörssittämisellä yksityisille sijoittajille yli 100 prosentin tuoton, globalisaation huomenlahjaksi.

Globalisaatio on työn hinnan alentamista vanhoissa teollisuusmaissa. Teollisen tuotantotavan ja pysyvien työsuhteiden mukaan rakentuneiden elämänkäytäntöjen tilalla ovat nyt osa-aikatyö, tilapäiset työsuhteet, liikkuvat työt, vuokratyö - ja työttömyys. Töitä joustatetaan, ulkoistetaan, pätkitään ja halpatuotteistetaan. Siltä osin globalisaatio on kirosana.

Toimittaja Aittokoski perää minulta vaihtoehtoa.

Minä maksimoisin työ-, sosiaali- ja ympäristöturvaa niin, että taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnan järjestäytymisen käyttimenä ei olisi vain raha vaan myös välittäminen, sivistys ja kulttuuri. Globalisaation (lue: reaalikapitalismin, rosvokapitalismiksikin sanottu) vaihtoehto on ennen muuta se, mitä se ei turvaa: terveellinen ravinto, hyvä sosiaaliturva, puhdas luonto ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta kaikille. Sitä varten on myös saatava aikaan yleismaailmallinen työn ehtojen ja ihmisten sosiaalisten oikeuksien yleissopimus, jolla torjutaan lasten, naisten ja muun halpatyövoiman riistoa - ja puolustetaan meidän töitä.

Jotta kapitalismi ei olisi kirosana, tarvitaan enemmän sosiaalismia, yrittäjyyttä ja kansankapitalismia. Vastenmielistä on nykyinen meno. Sellaista vaihtoehtoa ei tänään kuitenkaan ole, että palattaisiin väkivallalla terästettyyn ”sosialismiin”, ja niin ollen tarvitaan ensi vaiheessa parempi kapitalismi. Kannattaa muuten panna merkille, että rahan perässä juoksemisen vauhti kiihtyi hillittömäksi laukaksi sisältä mädäntyneen reaalisosialismin romahtamisen jälkeen, eikä se ollut sattuma, vaan globalisaatiota.

Esko Seppänen