Suomalaismepit Brysselissä

Tämä raportti on tehty parlamentin viisivuotisen toimikauden ensimmäiseltä puoliskolta (kesästä 1999 vuoden 2001 loppuun). Puolivälissä parlamenttikautta kaikki työtehtävät jaettiin uudelleen, ja se oli sopiva taitekohta tutkailla parlamentin kotisivuilta (www.europarl.eu.int) löytyviä tilastoja. Tämä juttu on ilmestynyt uusi vasemmisto 1/2002-lehdessä maaliskuun puolivälissä.

“Meppien ahkeruustilasto”

Mediassa on silloin tällöin esitelty erilaisia ahkeruustilastoja, joilla pyritään kuvaamaan europarlamentaarikkojen eli meppien työtä.

Ahkeruutta ei kuitenkaan voida mitata tilastoilla.

Ne eivät anna edustajien toiminnasta oikeaa kuvaa, mutta eivät ne ihan väärääkään kuvaa anna.

Läsnäolot

Euroopan parlamentilla on vuosittain 12 täysistuntoviikkoa Strasbourgissa, ja sen lisäksi se kokoontuu Brysselissä puoleen tusinaan ns. mini-istuntoja.

Suomalaiset mepit ovat parhaiten paikalla täysistunnoissa.

Jäsenmaiden mepeistä paras läsnäoloprosentti alkukaudella oli suomalaisilla ja kreikkalaisilla: 86,6 %. Vähiten olivat paikalla ranskalaiset ja tanskalaiset (77,9 %) sekä italialaiset mepit (65,7 %).

Kolme meppiä, joista ei yksikään ollut suomalainen, oli paikalla kahden ja puolen vuoden aikana jokaisena 165 täysistuntopäivänä.

Vain parina kolmena päivänä olivat poissa suomalaisedustajat Mikko Pesälä ja Samuli Pohjamo sekä Esko Seppänen.

Suomalaisten tilasto näyttää seuraavalta: Pesälä ja Pohjamo 98.17 %, Seppänen 97.56 %, Myller ja Virrankoski 93.29 %, Paasilinna 90.85 %, Iivari 90.24 %, Väyrynen ja Kauppi 89.02 %, Wuori 86.59 %, Hautala 84.15 %, Korhola 82.93 %, Suominen 81.71 %, Thors 79.27 %, Vatanen 71.34 % ja Matikainen-Kallström 54.88 %.

Marjo Matikaisen poissaoloja ei pidä arvioida samojen perusteiden mukaan kuin muiden meppien johtuen hänen kahdesta äitiyslomastaan.

Raporteista kilpaillaan

Meppien vaativimpia työtehtäviä ovat erilaiset raportit eli mietinnöt. Niiden laatimisesta kilpaillaan. Ne jaetaan ryhmien edustajamäärien mukaan, ja poliittisesti tärkeimmät mietinnöt menevät aina suurimpien parlamenttiryhmien - ja usein suurimpien maiden - edustajille.

Tärkeimpiä ovat ne mietinnöt, joilla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentille annettua lainsäädäntövaltaa. Vähempiarvoisia taas ovat ne, jotka valiokunnat tekevät oma-aloitteisesti omista aiheistaan tai joissa ne ottavat ns. COS-menettelyllä oma-aloitteisesti kantaa EU:n asiakirjoihin.

Ryhmien välillä mietinnöt jaetaan eri valiokunnissa erityisten pisteytysjärjestelmien mukaan. Ryhmien sisällä on omat nokkimisjärjestyksensä kansallisten valtuuskuntien koon mukaan.

Pienen maan edustajina suomalaiset saavat harvoin poliittisesti merkittäviä työtehtäviä; ovathan Suomen suurimpien puolueiden edustajat Euroopan parlamentissa pienimpiä kansallisia ryhmiä. Suurissa konservatiivien ja demareiden ryhmissä on vain kaksi pienempää kansallista delegaatiota kuin Suomen kokoomuslaiset tai demarit.

Mietinnöt, jotka hyväksytään ensin valiokunnassa ja jotka sen jälkeen lähetetään täysistuntoihin, käsitellään raportoijan laatimien pohjapapereiden perusteella. Muut mepit voivat tehdä niihin muutosesityksiä, joista äänestetään.

Mietinnöt ovat eriarvoisia, eikä tehtyjen raporttien lukumäärä kerro mepin todellisesta työmäärästä sen laadinnassa. Se, että jollakin on paljon raportteja, antaa kuitenkin viitteen asianomaisen mepin vahvasta asemasta valiokunnassa ja ryhmässä.

Vaativia mietintöjä ovat suomalaisista laatineet mm. Kyösti Virrankoski (budjetti), Reino Paasilinna (telemarkkinat), Riitta Myller (ympäristöohjelma ja Heidi Hautala (työelämän tasa-arvo).

Lukumääräisesti ovat suomalaismepit kirjoittaneet mietintöjä seuraavasti: Seppänen 8, Virrankoski 6, Kauppi ja Myller 5, Hautala, Paasilinna ja Pesälä 3, Korhola, Matikainen-Kallström ja Thors 2, Vatanen, Väyrynen ja Wuori 1 sekä Iivari, Pohjamo ja Suominen 0 raporttia.

Muiden valiokuntien lausunnot

Mietintöjen valmisteluvaiheessa asioihin ottavat kantaa myös muut valiokunnat kuin se, josta se tulee täysistuntoon. Muiden valiokuntien kannanottoja kutsutaan lausunnoiksi (opinion).

Myös niistä kilpaillaan. Lausunnot jaetaan samanlaisten pisteytysjärjestelmien mukaan kuin raportitkin, ja ne ovat samalla tavalla epätasa-arvoisia työmäärän suhteen.

Suomalaismepit olivat kirjoittaneet lausuntoja seuraavasti:

Thors 8, Seppänen 6, Pohjamo 5, Hautala 4, Iivari, Pesälä ja Virrankoski 3, Matikainen-Kallström, Vatanen ja Wuori 2, Kauppi ja Myller 1 sekä Korhola, Paasilinna, Suominen ja Väyrynen 0 lausuntoa.

Kirjalliset kysymykset

Europarlamentin jäsenillä on oikeus tehdä kirjallisia kysymyksiä sekä komission että neuvoston vastattaviksi. Niiden avulla voidaan selvittää muiden instituutioiden toimivallassa olevien asioiden hoitoa tai poliittisia kantoja. Kirjallisen kysymyksen laatiminen vaatii sangen vähän työtä ja vaivaa.

Kirjallisten kysymysten määrää ei ole rajoitettu. Vastaus viipyy yleensä vähintään kuukauden.

Suomalaismeppien kirjalliset kysymykset: Seppänen 45, Kauppi 42, Korhola 40, Hautala 28, Thors 20, Matikainen-Kallström ja Pohjamo19, Vatanen 18, Pesälä 15, Iivari 12, Paasilinna 9, Virrankoski 7, Myller 4, Wuori 3, Suominen 1 ja Väyrynen 0 kysymystä.

Kyselytuntien kysymykset

Mepeillä on nopeampikin tapa saada komissiolta ja neuvostolta vastauksia kysymyksiinsä. Jokaisen täysistunnon yhteydessä on erillinen kyselytunti sekä komissiolle että neuvostolle, ja jäsenillä on oikeus tehdä jokaisessa täysistunnossa yksi kysymys molemmille. Kysymystä voidaan täydentää suullisella lisäkysymyksellä, jota vastaaja ei tiedä etukäteen.

Kysymyksen esittäminen kyselytunnilla vaatii enemmän vaivaa kuin kirjallinen kysymys. Se vaatii läsnäoloa. Jos kysyjä ei ole paikalla, kysymykseen ei vastata. Näitä läsnäoloja oli suomalaismepeillä seuraavasti: Seppänen 32, Thors 24, Korhola 8, Kauppi, Paasilinna ja Pohjamo 4, Pesälä 3, Myller ja Vatanen 2, Matikainen-Kallström ja Wuori 1 sekä Hautala, Iivari, Suominen, Virrankoski ja Väyrynen 0 kysymystä.

Valiokunnissa on mahdollisuus nostaa asioita esille yhteisten suullisten kysymysten muodossa. Niiden osalta suomalaisista olivat ensimmäisenä allekirjoittajana Wuori 3, Kauppi 2 sekä Hautala ja Pesälä 1 kertaa.

Täysistuntopuheenvuoroissa tiukat aikarajat

Europarlamentissa on puheaika tarkoin rajattu. Raporttien laatijat saavat puhua 5 minuuttia, lausunnon laatijat 2 minuuttia ja muille jaetaan 1-5 minuutin puheaikoja ryhmien kiintiöistä. Puheajasta kilpaillaan, koska jokaisessa ryhmässä on monilla halu puhua.

Puheenvuoroiksi ei ole tässä yhteydessä laskettu äänestysteknisiä tai työjärjestyspuheenvuoroja eikä äänestysselityksiä.

Ryhmien puheajoista olivat suomalaiset saaneet puheenvuorokertoja seuraavasti: Thors 79, Hautala 63, Seppänen 61, Kauppi 59, Pohjamo 52, Paasilinna 44, Myller 43, Korhola 34, Pesälä 32, Virrankoski 29, Matikainen-Kallström 22, Suominen 22, Iivari 21, Vatanen 19, Väyrynen 19 ja Wuori 17 kertaa.

Johtopäätökset

Edellä esitetyissä tilastoissa mittaamisen kohteena olleet asiat eivät ole yhteismitallisia.

On myös muita aktiivisuuden lajeja. Tilastoissa eivät esimerkiksi näy valiokuntaläsnäolot, toiminta raporttien ja lausuntojen varjoesittelijänä tai asioihin vaikuttaminen muutosesityksiä tekemällä. Jäsenyydet eri maiden kanssa suhteita ylläpitävissä parlamentaarisissa valtuuskunnissa saattavat vaatia paljon ajankäyttöä. On myös erilaisia työryhmiä (intergroup), jotka ovat meppien yhden asian liikkeitä. Esko Seppänen esimerkiksi on eurokriittisten eli eurorealistien SOS Demokratia-ryhmässä puheenjohtajistossa. Ulpu Iivarilla taas vaativa tehtävä demareiden ison parlamenttiryhmän taloudenhoitajana.

Toiminta kotikentällä Suomessa tai kirjalliset työt eivät näy Brysselin aktiivisuutena. Ne ovat mepin arkea ja usein erittäin työteliästä työtä.

Mitä työtehtäviin tulee, jokaisella poliittisella ryhmällä on valiokunnissa ns. koordinaattorit, jotka puhuvat koko ryhmän nimissä. Koordinaattori osallistuu kokouksiin, joissa jaetaan mietinnöt ja lausunnot. Tehtävä työllistää koordinaattoreita enemmän kuin pelkkä valiokuntajäsenyys.

Joitakin suomalaismeppejä on omien parlamenttiryhmiensä puheenjohtajistossa (Ilkka Suominen, Paavo Väyrynen ja Riitta Myller), toisia on ryhmien toimintaa pyörittävissä byroissa eli johtoryhmissä. Suomesta ei ole yhtään parlamentin varapuheenjohtajaa, kvestoria tai valiokuntapuheenjohtajaa. Kukaan suomalainen ei johda tärkeää parlamentaarista valtuuskuntaa. Astrid Thors sentään oli Romania-valtuuskunnan puheenjohtajana parlamentin alkukaudella ja Heidi Hautala johtaa tällä kaudella yhdistettyä Sveitsin, Islannin ja Norjan valtuuskuntaa. Joitakin suomalaisia on valiokuntien ja valtuuskuntien varapuheenjohtajina.

Pienestä maasta on vaikea ponnistaa ylös parlamentin hierarkiassa. Merkittävin suomalaisten saavutus Suomen jäsenyyden aikana on ollut Heidi Hautalan puheenjohtajuus (yhdessä miespuolisen mepin kanssa) vihreässä ryhmässä tämän parlamenttikauden alkupuoliskolla.

Voidaan uskoa, että suomalaismepit hoitavat töitään keskimääräistä paremmin. Sen osoittaa käytäntö, ja tätä johtopäätöstä tukevat myös tilastot (siltä osin kuin aktiivisuutta ylipäätään voidaan tilastoida). Toki tilastoista löytyy myös eroja eri edustajien kesken.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]