Kollektiivinen itsepetos jatkuu

Euroopan parlamentin jäsen Esko Seppänen Rakennustyöväen liiton osaston juhlatilaisuudessa Raahessa 14.8.2004

On hämmästyttävää, miten poliittinen eliittimme reagoi Suomen epäonnistumiseen tavoitteessa saada maamme komissaarille tärkeä tehtäväsalkku. Mustaa puhutaan valkoiseksi.

Laajenemiskomissaari Olli Rehnin tehtäviin ei kuulu millään muotoa tehtäviä, joilla olisi kytkös suomalaisten omien intressien puolustamiseen suhteessa unioniin. Jos komissaari saa laajaa julkisuutta kansainvälisessä lehdistössä neuvotellessaan USA:n ajamasta Turkin EU-jäsenyydestä, se ei auta Rehniä ajamaan omia asioitamme.

Komissaarimme mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksiin kuvaa hyvin se, että ensi työnään komission kokouksessa hän joutui yhtymään päätöksiin Suomen nettojäsenmaksun kasvattamisesta ja suomalaisen sokerinviljelyn alasajosta.

Vanhasen hallitus syyllistyi itsepetokseen pyrkimyksessä nostaa Paavo Lipponen EU:n pääkomissaarin tehtävään. Se ei ollut puoleen vuoteen millään tavalla realistinen esitys, mutta asiaa pidettiin siitä huolimatta esillä kotimaassa varteenotettavana vaihtoehtona. Muissa jäsenmaissa Lipposen valinta oli koko kevään ajan poliittisesti kuollut ja kuopattu ajatus. Kummallisella tavalla myös suomalainen media söi tässä asiassa hallituksen kädestä.

Samanlaista kollektiivista itsepetosta on nyt sen asian propagoiminen, että komission nuorimmalla ja kokemattomimmalla suomalaisella jäsenellä olisi maamme näkökulmasta tärkeä komissaarisalkku. Ei ole.