Onko Silvio Berlusconi mafian mies?

UV-lehti 4/2003

Italian pääministeri Silvio Berlusconi sai ensi töinään Italian EU-puheenjohtajakaudella aikaan skandaalin. Neitsytpuheessaan heinäkuussa Euroopan parlamentissa hän sanoi saksalaista europarlamentaarikkoa keskitysleirin capoksi.

Mutta oliko kyseessä vain mediatemppu?

Halusiko Italian pääministeri vain huomion pois omista oikeudenkäynneistään?

Entiselle pääministerille linnatuomio

Italiassa monet pääministerit ovat olleet kunniatonta väkeä.

Giulio Andreotti oli viisi eri kertaa Italian pääministeri. Sen perusteella hänet on nimetty eliniäkseen parlamentin ylähuoneen jäseneksi eli senaattoriksi - ja sitä kautta hänellä on oikeudellinen immuniteetti. Kun tutkittiin hänen mafia-kytkentöjään, lopputulos oli, että hänen rikokset ovat vanhentuneet. Italiassa tuli vasta 1982 voimaan laki, jolla mafia-yhteistyö kriminalisoitiin.

Andreotti on aikaisemmin tuomittu 24 vuodeksi vankilaan journalisti Mino Pecorrellin mafia-tyylisestä murhasta, mutta ikänsä perusteella 84-vuotiaan Andreottin ei tarvitse mennä vankilaan.

Berlusconi on mafioso?

Myös Italian nykyistä pääministeriä Silvio Berlusconia on syytetty mafian mieheksi.

Berlusconin nykyisen hallituksen uudistusministeri Umberto Bossi kutsui jo vuonna 1995 164-senttistä tupee-tukkaista ja plastiikkakirurgien kasvomannekiinia Silvio Berlusconia, joka asuu 147 huoneen palatsissa Milanon keskustassa, mafiosoksi: "Hän on mafian mies."

Jo Berlusconin perheellä oli mafia-juuret. Hänen isänsä Luigi oli pankinjohtaja Banca Rasini-pankissa. jossa säilyttivät rahojaan tunnetut mafiosot ja huumekauppiaat.

Kun nuori Berlusconi aloitti uransa kiinteistöjalostajana, hänen rahoittajistaan ja yhteistyökumppaneistaan ei ole tietoa. Itse asiassa lähes kaikki se, mitä Berlusconi teki vuosina 1968-1975 on hämärän peitossa. Tiedetään vain se, että noina vuosina perustettiin kymmeniä yhtiöitä, joiden omistajina oli hänen sukulaisiaan sekä tuntemattomiksi jääneitä tahoja.

Poliisille henkensä kaupalle puhunut mafiapomo Antonino Giuffrèn todistaa, että Berlusconin läheisen liikekumppanin ja hänen omistamansa Italian suurimman mainostoimiston johtaja, sisilialaissyntyisen Marcello Dell´Utri oli mafian ja Berlusconin yhteysmies. Muut mahdolliset todistajat on murhattu tai muuten kuolleet.

Väitetään, että Berlusconin varallisuuden perustana olevan kiinteistöyhtiö Fininvestin rahoittaja oli mafia. Tutkinnassa ei ole koskaan selvinnyt sen osakepääoman alkuperä.

Vapaamuurariveli

Berlusconi oli vapaamuurariloosin Propaganda 2 (P 2) jäsen. Loosi yhdisti kapitalistit sekä armeijan, kirkon, poliisin, oikeuslaitoksen ja median johtohenkilöt, ja sen sanotaan suunnitelleen vallankaappausta. Loosi lakkautettiin vuonna 1981 Italian valtiolle vaarallisena.

Aluksi Berlusconi kielsi jäsenyytensä, mutta sitten löytyivät jäsenluettelot, joiden mukaan hän oli jäsen numero 1816.

Vapaamuurariveljien sanotaan toimineen Berlusconin rahoittajina ja liikekumppaneina. Sen lisäksi monet entiset loosilaiset ovat rahoittaneet Italian uusfasistisia liikkeitä ja muuta äärioikeistoa.

Rikkauteen kuuluu myös keinottelu

Vuonna 1973 Berlusconin nimiin ostettiin orvoksi jääneeltä 12-vuotiaalta perijättäreltä Annamaria Casati Stampa di Soncinolta luksuslinna taidekokoelmineen ja miljoonan neliömetrin maa-aloineen. Kaupat teki tytön puolesta hänen holhoojansa Cesare Previti, joka oli Berlusconin ystävä ja hänen yhtiönsä (Immobiliare Idra) johtaja. Kauppa oli alihintainen ja maksettiin arvottomiksi osoittautuneilla Berlusconi-yhtiöiden osakkeilla.

Nyttemmin Previti on todetty syylliseksi tuomareiden lahjontaan toisessa omaisuuden kaappauksessa, jolla Berlusconin omaisuutta kasvatettiin lehti- ja kustannusalalle. Hän sai toukokuussa 11 vuoden tuomion. Lahjusten epäillään olleen Berlusconilta.

Kuvaan kuuluu myös veronkierto. Ensimmäisen kerran veropoliisit vierailivat Berlusconin luona jo vuonna 1979. Epäselvyyksien tutkinta loppui, vaikka löytyi näyttöjä epämääräisistä pankkitileistä Sveitsissä. Verotarkastuksen tehneet ja sen nopeasti päättäneet poliisit etenivät urallaan, ja osa heistä päätyi töihin Berlusconin Fininvest-yhtiöön.

Poliisien tutkiessa huumeiden salakuljetusta Sisiliasta manner-Italiaan ja Ranskaan salakuunneltiin myös Berlusconin puhelinta. Päädyttiin johtopäätökseen, että Berlusconi oli mahdollisesti huumerahoittaja. Tutkimukset asiassa kuivuivat kokoon. Jutun päättäneitä tutkintotuomareita on muussa yhteydessä syytetty korruptiosta.

Tapaus Bettino Craxi

Berlusconi tarvitsi matkallaan Italian rikkaimmaksi mieheksi ja televisiokanavien herraksi apua poliitikoilta. Sitä oli tarjolla lähipiirissä, kun sosialidemokraattinen pääministeri Bettino Craxi oli perhetuttu. Hänestä tuli Berlusconin salaisen tyttöystävän synnyttämän tyttären kummisetä, ja kun pari sittemmin vihittiin, pappi oli Craxin lanko Craxin vaimoineen toimiessa todistajina.

Craxi oli pääministeri Berlusconille elintärkeinä vuosina tämän laajentaessa valtaansa kiinteistöbisneksistä televisiokanavien hallintaan.

Laki kielsi muilta televisiokanavilta kuin valtiolliselta RAI:lta valtakunnalliset lähetykset. Berlusconi kiersi lakia paikallistelevisioiden kanssa tekemillään sopimuksilla ja ketjuttamalla paikalliset yhtiönsä valtakunnan laajuisiksi. Kun oikeuslaitos puuttui asiaan, Craxi kutsuttiin hätiin, ja hän sai vuonna 1985 parlamentissa luottamuslauseäänestyksen avulla läpi lakiesityksen, jolla turvattiin Berlusconin edut.

Myös Craxin edut turvattiin. On löytynyt pankkitilejä, joille Berlusconin yhtiöt ovat maksaneet 18,5 miljoonaa dollaria.

Craxi oli maanpaossa Tunisiassa, mutta poissaolevana tämä demaripääministeri tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan korruptiosta. Berlusconikin sai vaalirahoitusvilpistä 2 vuoden 4 kuukauden tuomion, mutta se kaatui ylemmässä oikeusasteessa jutun vanhentumiseen.

Berlusconille oma puolue

Craxin ansiosta Berlusconi hallitsee Italian kaupallista televisiotoimintaa. Hän on omistajana kolmessa valtakunnallisessa kanavassa ja pääministerinä hänen vallassaan ovat valtion kanavat. Hallinta on 90-prosenttinen. Kun valtion televisio RAI ollaan privatisoimassa, pääministerinä Berlusconi hoitanee asian niin, että se ei vahingoita televisiomoguli Berlusconin etuja.

Sen lisäksi Berlusconi omistaa sanomalehtiä, aikauslehtiä, kirjankustantamoja ja mainostoimistoja. Omaisuus ulottuu Standa-supermarkettiketjusta jalkapalloseura AC Milaniin.

Berlusconi tuli politiikkaan, koska hän tarvitsi syytesuojaa. Hän sanoo itse, että se oli tarpeen hänen oikeudellisten ja taloudellisten ongelmiensa ratkaisua varten. Mukanaan oikeudellisen immuniteetin piiriin hän on tuonut lähipiirinsä. Esimerkiksi Dell´Utri on senaattori.

Kun hän ei kelvannut minkään puolueen ehdokkaaksi vaaleissa, hän perusti television avulla kristillisdemokraattien romahduksen raunioille oman puolueen Forza Italian Puolue on oikeistolainen. Sen toiminnasta on yritetty jopa löytää yhteyksiä uusfasistisiin terroritekoihin, ja Corleonin perheen mafiosojen tiedetään Italiassa asetelleen terroripommeja. Berlusconin puolue menestyi erityisen hyvin Sisiliassa.

Forza Italia voitti vaalit vuonna 1994 ja Berlusconista tuli lyhyeksi ajaksi pääministeri. Hän sai epäluottamuslauseen, kun alettiin tutkia hänen lahjuksiaan veropoliiseille.

Uusi yritys tuotti uuden pääministeriyden vuonna 2001 ja sitä kautta EU:n puheenjohtajuuden vuonna 2003.

Näin puolta miljardia EU-kansalaista käskyttävien huippukokousten puheenjohtaja on henkilö, jota poliisi tutkii muun muassa mafia-yhteyksistä, kirjanpitorikoksista, veronkierrosta ja lahjonnasta. Tämä henkilö on George W.Bushin mitä uskollisin ystävä.

Pelastakaa Berlusconi-laki

Berlusconilla on parlamentissa enemmistö, joka sääti häntä varten lain: virassa olevia poliitikkoja ei saa syyttää oikeudessa. Kun laki antaa vain syytesuojan, mutta ei tutkintasuojaa, oikeusministeri yritti saada läpi lain, jolla estettäisiin Berlusconin yhtiöiden verosotkujen tutkinta. Se ei onnistunut, mutta uusi yritys on säätää sama syytesuoja kansanedustajille kuin pääministerillekin. Berlusconille ja hänen rikostovereilleen riittäisi tulevaisuudessa oikeussuojaksi tavallinen kansanedustajuuskin.

Lakia tarvittiin, kun tutkinnan kohteena on ollut 1980-luvun korruptio.

Yhdessä nimenomaisessa tapauksessa valtion elintarvikeyhtiö SME oltiin privatisoimassa. Valmiin kaupan neuvottelivat silloinen valtion holding-yhtiön pääjohtaja Romano Prodi (joka on nyttemmin EU:n pääkomissaari) ja liikemies Carlo De Benedetti. Kauppa ei sopinut pääministeri Craxille, jolta Berlusconi oli saanut erityislain valtakunnallisen televisiotoimintansa sallimiseksi, ja niin Berlusconin yhtiöt - Craxin pyynnöstä - sotkivat kaupan eikä se toteutunut. Benedetti vei asian oikeuteen, ja Berlusconin asiamiesten väitetään lahjoneen tuomarit hylkäämään hänen vaatimuksensa tavalla, josta Cesare Previti sai toukokuussa vankilatuomion ja jonka jäljet johtavat Berlusconiin.

On hämmästyttävää, miten Italian politiikka tuottaa läpimädän parlamentin, vaikka kansalaiset saavat siitä itse äänestää.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]