Laekenin kokous

Helsingin Sanomat, 23.12.2001

Laekenin huippukokous jää mieliin basaarimentaliteetista, kun jokaiselle jäsenmaalle oltiin valmiita antamaan kompensaatioksi siitä, että joku sai jonkun EU:n viraston, joku toinen virasto. Prosciuttokin tuli tutuksi, vaikka Italia onkin meillä päin kuuluisampi makaronista ja pizzasta.

On puhuttu vähemmän siitä, mitä kokouksessa päätettiin kuin mitä ei päätetty.

EU:n liittovaltiohenkisimmät maat Saksa, Benelux-maat ja Suomi saivat kokouksessa käyntiin EU:n perustuslain valmistelun prosessin. Siitä ovat avoimesti iloinneet kaikki ne federalistit, jotka haluavat EU:sta liittovaltion.

Harvat uskoivat ennakkoon, että “perustuslaki” kirjataan kokouksen johtopäätöksiin. Euroopan federalistien puheenjohtajalle meppi Jo Leinenillekin (sd) olisi riittänyt, että “jos joku kävelee kuin ankka, kaakattaa kuin ankka ja nokkii kuin ankka, on todennäköistä, että se on ankka”. Laekenissa perustuslaki ei jäänyt ankaksi.

Kun loppuasiakirjaan kirjattiin kysymyksiä, joihin koolle kutsuttavan konventin pitää antaa vuoden kuluessa vastauksia, tärkein sanamuoto tästä näkökulmasta oli tämä: “Lopuksi on kysyttävä, voivatko sopimusten yksinkertaistaminen ja niiden uusi järjestys aikanaan johtaa siihen, että unionille hyväksytään perustuslaki. Mitkä olisivat tällaisen perustuslain pääkohdat? Unionin edustamat arvot, kansalaisten perusoikeudet ja velvollisuudet, jäsenvaltioiden suhde unionissa?”

Sana “perustuslaki” on ollut Isossa-Britanniassa tabu (samaan tapaan kuin “federalismi” oli Maastrichtissa). Vastoin odotuksia Tony Blair hyväksyi Laekenissa sanan käytön. Kotimaassaan hän selitti asian niin päin, että tulevaisuuteen kuljetaan nyt muka Ison-Britannian viitoittamaa tietä ja että jäsenmaat ja kansalliset parlamentit saavat nyt muka lisää valtaa.

Uskottampaa on, kun federalistisen Belgian federalistinen pääministeri Guy Verhofstadt (joka sanoo Suomen olevan EU:n federalistisin valtio) sanoi europarlamentissa, että “me olemme käynnistäneet perustuslaki-prosessin ja päättäneet tehdä uuden Euroopan”. Hänen mukaansa Laekenissa “rikottiin tabuja”.

Sitä oli myös ollut puhua “suorasta vaalista”. Kun useimmat federalistit haluavat EU:n perustuslain säädettäväksi nyt Laekenissa päätettävän valmistelun pohjalta Euroopan laajuisessa kansanäänestyksessä, tämä palvelee myös sitä asiaa.

Tabujen rikkomiseen kuului sekin, että oli ollut ymmärtämystä antaa “Euroopalle” suurempi rooli jäsenmaiden puolustuskysymyksissä. Asia voidaan ymmärtää puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan sanoin niin, että “näillä näkymin yleisin käsitys tuntuu olevan, että EU-maiden yhteinen puolustus voi toteutua vain kaikkien jäsenvaltioiden Nato-jäsenyyksien kautta”. EU vie meidät Natoon?

Rikottiin myös tabua “pilarijaosta”.

Maastrichtin sopimuksen II-pilarissa olevassa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa EU:lle halutaan antaa lisää toimivaltaa. Federalistit haluavat ottaa myös näillä aloilla käyttöön määräenemmistöäänestykset ja ajaa alas jäsenmaiden (ja varsinkin liittoutumattomien maiden) veto-oikeudet.

III-pilarissa taas halutaan yhteisöllistää oikeus- ja poliisitoimi, jotka tähän saakka ovat olleet jäsenmaiden yhteistoimintaa EU:n rakenteiden ulkopuolella. Se on merkinnyt jäsenmaiden täydellistä suvereniteettia, jota halutaan nyt vähentää. Lainvalmistelun perusmetodiksi oli puheenjohtajamaan mukaan kannatettu puitesopimuksia, joista hyvänä esimerkkinä ovat EU:n uudet terroristilait. Niitä koskevan puitesopimuksen hyväksymisellä murennettiin mm. Suomen oikeusjärjestelmän sitä periaatetta, että suomalaisella on erityisiä oikeuksia isänmaan kansalaisuuden perusteella.

Perustuslakia valmistelemaan koolle kutsutaan konventti eli valmistelukunta. Sen puheenjohtajaksi valittiin Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard d´Estaing. Siitä lienee sovittu ennalta liittovaltiomyönteisten saksalaisten ja heitä kriittisempien ranskalaisten kesken. Koko syksyn kulki huhuja, että maat olivat tehneet kaupat: saksalaiset saavat perustuslain valmistelun ja ranskalaiset saavat sen valmistelukunnan puheenjohtajuuden.

Näiden maiden poliittisten kulttuurien yhteentörmäystä ei kuitenkaan voitane välttää konventin tuloksia käsittelevässä hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Taustalla muhii de Gaullen vanha kanta siitä, että tällaiset lait pitää tehdä mieluummin kumista kuin raudasta. Saksalaiset - ja sen peesissä suomalaiset - lienevät rautaisemman vallan kannattajia.

Laekenissa eivät federalistit saaneet läpi tavoitetta siitä, että konventti laatii vain yhden (perustuslaki)vaihtoehdon. Optioiden tuottaminen näyttäisi palvelevan paremmin heidän asiaansa. Kun on yksi hegemoninen vaihtoehto ja sitä vastassa vähemmistön mielipiteitä, vältetään se, mitä pääkomissaari Prodi pelkäsi: täysi konsensus vie konventin tuhoon.

Konventtimetodi näyttää liittovaltiometodilta, kun sen jäseneksi ei taida tulla kuin yksi ei-federalisti, tanskalaisten kansanliikkeiden edustaja Jens-Peter Bonde. Suomeakin edustanevat liittovaltiomiehet ja -nainen.

Tämän valmistelutavan pohjalta syntyvä lopputulos ajaa tulevassa HVK:ssa ongelmiin ne maat, jotka haluavat säilyttää kansallisvaltioiden vallan. Kun vaatimus perustuslaista ja EU:n liittovaltioimisesta esitetään neutraloidussa muodossa konventin loppuasiakirjana, pienet maat eivät pysty jatkovalmistelussa puolustamaan itseään ja EU:n luonteen ratkaisee suurten maiden eturistiriitojen sovittelu. Vaatii kovaa itsetuntoa ja suurta kansallista yksituumaisuutta olla eri mieltä enemmistön kanssa. Siihen ei Lipposen hallitus valmista Suomea. Päinvastoin.

On vaadittava sellaista kansanäänestystä, jossa perustuslaista päätetään maittain eikä Euroopan laajuisessa kansanäänestyksessä niin että isojen maiden asukkaat äänestävät pienille perustuslain.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]