Ulkopolitiikka /Konventin kokous 20.12.2002
Vuoden viimeisessä täysistunnossa konventille
esiteltiin IX (puolustus)- ja X (ulkoinen
toiminta)-työryhmien raportit.
Puolustustyöryhmän työtä on selostettu näillä
sivuilla jo aikaisemmin (10.12.2002). Loppuasiakirjaa
esitellessään komissaari Michel Barnier nosti
esille hänen mielestään kaksi tärkeintä linjausta:
sopimuksiin pitää kirjata solidaarisuuslauseke
(joka ei ole kollektiivisen puolustuksen lauseke)
ei-valtiollisen terrorismin asettamien uusien haasteiden
takia ja joidenkin jäsenmaiden pitää saada tehdä
puolustusyhteistyötä EU:n toimielinten puitteissa niin
että syntyisi erityinen puolustuksen euroalue
EMU:n malliin; EMU:ssahan eivät ole kaikki jäsenmaat
mukana, mutta rahapolitiikkaa tehdään EU:n nimissä ja
sen elimissä.
Sen lisäksi eräät jäsenmaat (ennen muuta Saksa ja
Ranska) vaativat WEU:n 5. artiklan eli kollektiivisen
puolustuksen lausekkeen ottamista mukaan
perustuslakiin. Se muuttaisi EU:n luonteen
sotilasliitoksi. Sitä vastaan asettuivat kuluneella
viikolla yhteisessä lehtiartikkelissaan Suomen ja
Ruotsin ulkoministerit Erkki Tuomioja ja Anna
Lindh, jotka eivät ole valmiita edes terrorismin
vastaisen taistelun nimissä ottamaan vieraita joukkoja
kotimaan kamaralle. He olivat näin ollen kriittisiä
lievemmänkin laatuista yhteistä sotilasyhteistyötä
eli perustuslakiin kirjattavaksi vaadittua
solidaarisuusartiklaa kohtaan.
Ulkoista toimintaa käsitelleen työryhmän
loppuraporttia esitellessään presidiumin jäsen Jean-Luc
Dehaene kertoi työryhmän vaativan lisää
yhteisöllistä toimintatapaa ulko-, turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaan. Sitä pitäisi edistää
ottamalla käyttöön lisää
määräenemmistöpäätöksiä (eli kumoamalla
jäsenmaiden veto-oikeus) neuvostossa.
Työryhmä ehdotti, että EU puhuisi ulkopolitiikasta
yhdellä äänellä, joka olisi
"kaksihattuisen" ulkoasianhenkilön eli ns.
ulkoasianedustajan tai -sihteerin ääni. Toisen hatun
hän saisi neuvostolta (tämän päivän korkean
edustajan malliin) ja toisen hatun komissiolta sen
jäsenenä (mahdollisesti varapuheenjohtajana). Hänet
pitäisi valita neuvostossa määräenemmistöllä,
komission puheenjohtajan suostumuksella ja parlamenttia
kuulemisen jälkeen. Hänen tulisi saada oikeus tehdä
aloitteita neuvostolle.
Työryhmä haluaisi jakaa ulkopoliittisen
päätöksenteon kahteen neuvostoon: nykyiseen
yleisten asioiden neuvostoon sekä uuteen ulkoisten
tehtävien toimeenpanon neuvostoon. Korkea
ulkoasiainedustaja toimisi puheenjohtajana molemmissa.
Ulkoasian työryhmän loppuraportin mukaan oli ollut
"erittäin laaja konsensus" siitä, että
unionin pitää saada tehdä kansainvälisiä sopimuksia
kaikkien jäsenmaiden puolesta niillä aloilla, jotka on
annettu sen toimivaltaan, ja että olisi lisättävä
määräenemmistöpäätösten käyttöä niissä
asioissa. Kauppapolitiikkaa pitäisi tehdä vain
määräenemmistöllä.
Unioniin pitäisi työryhmän mukaan perustaa
ulkoasianministeriötä muistuttava ulkoisten asioiden
virkamieskunta (-palvelu), EU:n diplomaattiakatemia ja
sen käyttöön pitäisi saada omat
diplomaattiedustustot.
Sekä puolustus- että ulkoisen toiminnan
työryhmässä kävi ilmi, että Saksan ja Ranskan
johdolla halutaan näissä asioissa siirtyä entistä
enemmän tiivistettyyn yhteistyöhön. Se on ns.
joustavuutta, joka pitää sisällään sen, että
jotkut integraatiota keskenään syventävät maat
saisivat toimia näissä asioissa koko EU:n nimissä.
Kun kaikki jäsenet eivät olisi mukana, näitä muita
vaaditaan tyytymään päätöksenteossa veto-oikeuden
käytön sijasta rakentavaan pidättäytymiseen:
niiltä pyydetään hiljaista siunausta eli vaikenemista
EU:n tällaiseen supervaltaluonteen lisääntymiseen.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
rahoittamiseksi EU:n budjettiin ehdotettiin varattavaksi
enemmän rahaa yllättäviin tämän alan menoihin.
Jäsenmaat maksaisivat tätä kautta myös sen
toiminnan, jossa ne eivät ole mukana.
Työryhmä halusi, että kansainvälisissä
järjestöissä neuvoteltaisiin EU:lle oma jäsenyys tai
muodollinen asema jäsenmaiden jäsenyyksien rinnalle.
Kansainvälisessä Valuuttarahastossa ja muissa
rahoituslaitoksissa EU:n tulisi edustaa koko unionia.
Kansainvälisissä kokouksissa EU:n halutaan puhuvan
yhden edustajan yhdellä äänellä, eivätkä
jäsenmaat voisi poiketa yhteisestä linjasta. Niin
ollen sen jäsenmaan, joka on jäänyt
määräenemmistöpäätöksissä vähemmistöön, ei
tulisi kansainvälisissä kokouksissa edustaa omaa
linjaansa vaan sitä edustaisi EU:n edustaja EU:n
enemmistön linjalla.
Supervaltaa tällä kaikella pystytetään.
| 