Syyskauden avauskonventti

12-13.9.2002

On käynnistymässä konventin toiminnan tärkeä vaihe: keskusteluista on alettava vetää johtopäätöksiä. Presidium vetää niitä työryhmien työskentelyn kautta. Kuuden vanhan lisäksi aloittaa toimintansa neljä uutta: puolustuksen, ulko- ja turvallisuuspolitiikan, oikeus-, turvallisuus- ja vapausalueen sekä menettelyjen ja välineiden yksinkertaistamisen työryhmät.

Työryhmät eivät saa tuottaa valmiita tekstejä. Ne työstävät pohjapapereita, joita presidium voi käyttää tai olla käyttämättä perustuslakiluonnoksen laadintaan. Ensimmäinen luonnos perustuslain rungoksi julkistetaan lokakuun kokoukseen (28-29.10) ja varsinaiseksi perustuslaiksi tammikuussa. Luonnoksen laadintaprosessi on edelleen epäselvä. Tiedetään, että presidium johtaa sihteeristön työskentelyä, mutta luonnoksen valmistelijoita ei tiedetä.

Konventin yleiskokous keskittyi pohtimaan EU:n päätöksenteon yksinkertaistamista. Molemmille päiville oli sitä varten varattu aikaa noin 40 puheenvuorolle, jotka puhuttiin.

Loppukesän aikana oli tapahtunut mielenkiintoisia asioita.

Puheenjohtaja Valery Giscard d´Estaing (VGE) oli lukenut kesällä sekä 1045 sivua EU:n nykyisiä perussopimuksia että USA:n perustuslain säätämisen ja liittovaltion historiaa. Hän oli kirjoittanut lukemisensa perusteella artikkelin, joka oli julkaistu useiden maiden lehdissä.

Eniten huomiota herätti hänen ehdotuksensa siitä, että pari kertaa vuodessa kutsuttaisiin koolle erityinen kansanedustajien kongressi, jossa olisivat edustettuina Euroopan parlamentin jäsenet ja sekä kansallisista parlamenteista samassa suhteessa valitut jäsenet. Edustajia olisi kaiken kaikkiaan lähes 1500. He keskustelisivat - ilman päätösvaltaa - kaikkia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä.

Federalistien edustajat tyrmäävät idean. He pelkäävät, että tällainen kongressi murentaisi europarlamentin valtaa, joka perustuu suoralla kansanvaalilla saatuun mandaattiin EU-kansalaisilta. He haluavat säilyttää yhteisömetodiin perustuvan järjestyksen, johon kuuluvat vahva komissio (lakialoitemonopoleineen) sekä vähitellen kasvava europarlamentin ylikansallinen valta.

Federalisteille konventti on tärkeä innovaatio yhteisömetodin kehityksessä. He ovat saaneet siinä täyshegemonian, koska myös Giscardin mukaan euroskeptikot (= liittovaltion vastustajat, valtioliiton kannattajat) ovat konventissa aliedustettuina. Kun federalisteilla on yliedustus, he haluavat turvata konventin "itsenäisyyden". Sillä tavalla saadaan federalistien näkökulmasta "parempia" eli liittovaltiohakuisempia ehdotuksia kuin on mahdollista tulla hallitusten välisestä konferenssista (HVK).

Federalistit kritisoivat Giscardia siitä, että hän kuuntelee liikaa hallituksia. Niin on kuitenkin tehtävä, jos konventista halutaan realistinen lopputulos. Federalisteja hermostuttaa se, että monien valtioiden johtajat ovat olleet valmiita vähentämään komission valtaa.

Federalistit haluavat konventista lopputuloksen, jolle ei voitaisi tuottaa HVK:ssa vaihtoehtoa. Konventin pitää olla "riippumaton jäsenvaltioista", eikä "voida antaa millekään valtiolle oikeutta torpedoida yhteistä esitystä." Federalistit pelkäävät sellaista hajautettua liittovaltiota, että suuret maat luovat uusia rakenteita EU:n ulkopuolelle keskinäistä yhteistoimintaa. He haluavat keskitettyä liittovaltiota ja puolustavat yhteisömetodia hallituksia vastaan.

Pienen maan näkökulmasta on vain huonoja vaihtoehtoja. Liittovaltio tulee. Se on joko keskitetty, jonka tuottaa yhteisömetodi, tai hajautettu isojen maiden valta, jonka tuottaa hallitusten välinen metodi (sen jälkeen kun suurten maiden valta saatiin kirjatuksi Nizzan sopimukseen).

Ison-Britannian ulkoministeri Jack Straw oli ottanut kesällä kantaa EU:n perustuslain säätämisen puolesta. Se oli rohkea kannanotto, sillä Englannissa ei ole koskaan ollut perustuslakia eikä kansalaismielipide tue EU:n perustuslain säätämistä. Federalistit eivät kuitenkaan innostuneet Strawn perusteluista, joihin kuului sellaisen subsidiariteetin valvontaelimen perustaminen, jonka tulisi koostua kansallisten parlamenttien edustajista. Sen tulisi valvoa, ettei valta keskity.

Presidiumissa on käytäväpuheiden mukaan ollut esillä käsitys, jonka mukaan perustuslain pitää olla kaksiosainen: olisi lyhyt, 25-30 artiklainen, perustuslaillinen sopimus ja pitempi versio yksityiskohtaisista toimivalloista. Tämän kokouksen avaussanoissa VGE oli toista mieltä: pitää tehdä yksi ainoa perustuslakiesitys, jota voidaan täydentää erilaisilla liitteillä (kuten kai esimerkiksi perusoikeuskonventissa sovitulla EU:n perusoikeussopimuksella).

Presidiumissa on nähty ongelmat, jotka syntyvät nykyisten perussopimusten yksinkertaistamisesta. Säännösten monimutkaisuus on aikanaan palvellut tiettyä tarkoitusta. Sopimukset on kirjoitettu muotoon, jossa ne ovat olleet kaikkien hyväksyttävissä. Ne on tarkoituksella kirjoitettu epäselviksi - ja jopa eri kielillä erilaisiksi. Niiden yksinkertaistaminen ei ole helppoa, sillä ne mielipide-erot ovat edelleen olemassa.

On määriteltävä tavat, joilla perustuslakia ja muita mahdollisia uusia sopimuksia muutetaan. Siihen on tarjottu VGE:n ehdottamaa kansanedustajien konferenssia.

Mielenkiintoisen perustuslaillisen prosessin on käynnistänyt konservatiivien konventtidelegaation puheenjohtaja, saksalainen meppi Elmar Brok. Hän on mepin toimen ohella saksalaisen Bertelsmannin eli yhden maailman suurimpiin kuuluvan mediayhtiön johtajia, ja hänellä on käytössään Bertelsmannin säätiön varat ja resurssit. Luonnoksen laatimisessa häntä avusti saksalainen professori Robert Scholz.

Brok on julkisti valmiin 100-sivuisen, 200-artiklaisen perustuslakiluonnoksen, jossa tuetaan voimakkaasti yhteisömetodia. (Luonnoksen englanninkielisen sähköisen version voit tilata meiltä osoitteesta eseppanen@europarl.eu.int).

Yhteisömetodin mukaan komissiolla ja europarlamentilla on yhteiset edut. Ne haluavat lisää liittovaltiota, koska se merkitsee niiden vallan lisääntymistä. Brok haluaa tehdä komissiosta EU:lle aidon hallituksen ja sen puheenjohtajasta, jonka valitsisi europarlamentti, EU:n pääministerin.

Esitys on ristiriidassa sen suurten jäsenmaiden idean kanssa, että valtaa keskitettäisiin neuvostolle ja EU:lle valittaisiin pääministerin sijasta presidentti, ns. super-Solana. Sitä on esittänyt muun muassa Espanjan oikeistolainen pääministeri Jose María Aznar - joka konventin tämän kokouksen alla ehätti tyrmäämään idean "ennenaikaisena". Hän oli liikahtanut asiassa saksalaiseen suuntaan: on vahvistettava komission puheenjohtajan asemaa.

Perustuslakiasiaa käsitellään konservatiivien europuolueen Euroopan kansanpuolueen (EPP) kokouksessa Portugalin Estorilissa 17-19.10.2002. Käsittelyn pohjana ei ole Brokin ehdotus. Se johtuu siitä, että konservatiivien kansalliset edustajat eivät ole yhtä federalistisia kuin puolueryhmittymän euroedustajat, eivätkä konservatiivifederalistit halua rajoittaa federalistisen konventtiryhmänsä operointia konventissa. Käsittelyssä on Brokin esityksen kanssa periaatteessa samansisältöinen mutta yleisempi kannanotto saksalaisen Wolfgang Schäublen ja belgialaisen EPP:n puheenjohtajan Wilfred Martensin poliittisen linjauksen pohjalta. Siihen on EPP:n edustajilla tilaisuus tehdä muutosesityksiä.

EPP:n linja on liittovaltiolinja. Se on asettanut tavoitteekseen EU-liittovaltion ja sille perustuslain.

Samoilla linjoilla on toinen suuri europuolue sosialidemokraatit, mutta varovaisemmin ja epäyhtenäisemmin. Demareiden europuolue valmistelee perustuslakikannanottoa, joka julkistetaan 3.10. Elokuun lopussa oli pidetty Englannin Birminghamissa valmistelukokous, jossa oli ollut erimielisyyttä liittovaltiolinjasta. Englantilaiset ja ruotsalaiset demarit olivat olleet muita (kuten suomalaisia) enemmän huolissaan valtioiden itsemääräämisoikeuden säilymisestä ja kansallisten parlamenttien vallasta.

Brokin ehdotus ei ole saanut yksimielistä tukea EU:n muilta konservatiiveilta. Sitä on pidetty liian federalistisena ja liian saksalaisena. Italian pääministeri Silvio Berlusconi oli kutsunut viime viikonvaihteessa EU:n oikeistolaisten hallitusten johtajat huvilalleen Sardiniaan keskustelemaan asiasta, eikä se saanut siellä hyväksyntää. Oikeistojohtajat ehdottivat vielä silloin yhtenäisinä ranskalaista mallia: EU:lla olisi pääministerinä komission puheenjohtaja ja sen lisäksi presidentti, joka johtaisi ulkopolitiikkaa.

Kokoomuksen puheenjohtajaa ei ollut kutsuttu Sardiniaan.

Italian talousministeri Giulio Tremonti oli kesän lopussa pitänyt perustuslakiprosessia liian liittovaltiosuuntaisena. Hänen mukaansa EU:ta pitää kehittää kansallisvaltioiden yhteenliittymänä eikä yhtenä valtiona. Hänen mukaansa konventti ei ole oikea paikka kirjoittaa sellainen perustuslakiluonnos, joka hallitusten olisi pakko niellä HVK:ssa sellaisenaan.

Berlusconin hallituksen linjaukset ovat hieman yllättäviä. Italiaa pidetään EU:n federalistisimpana maana. Europarlamentin federalistit ovat joutumassa vaikeuksiin yrittäessään saada konventin hyväksymään puhtaita liittovaltiolinjauksia. He eivät aina muista, että konventti ei päätä muusta kuin omasta esityksestään. Lopullinen päätösvalta on hallituksilla - joiden on nautittava parlamenttien (ja sitä kautta kansojen) luottamusta.

On alkanut asioiden valmistelu myös varsinaisen päätöksentekoelimen eli HVK:n näkökulmasta. Hallitusten edustajat ovat alkaneet valmistella siellä esitettäväksi tulevia kantojaan.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]