Konventin kokous 15-16.4.2002

Konventin presidiumi on päättänyt konventin aikataulutavoitteesta. Valmista halutaan ennen kesää 2003. Tavoitetta ei kuitenkaan sanota julki.

Presidiumi on kutsumassa koolle erityisen nuorisoistunnon 9-12.7. Mukaan kutsutaan 210 (puheenjohtajan luullessa että konventissa on 210 eikä 207 jäsentä) nuorta, alle 25 vuotiasta EU-kansalaista. Kansallisten valmistelukuntalaisten annetaan valita kuusi nuorta maata kohden, yhteensä 168 kansallista edustajaa ("ottaen huomioon kansallisella tasolla toimivien nuorisojärjestöjen ehdotukset"). Europarlamentin ja komission kiintiöstä halutaan valita 42 edustajaa Euroopan laajuisista nuoriso-organisaatioista. Näyttää siltä, että tässä viimeksi mainitussa kiintiössä nuorisoistuntoon halutaan valita vain federalisteja.

Presidiumi antoi kokouksiinsa läsnäolo-oikeuden hakijamaita edustavalle slovakialaiselle Alojz Peterlelle. Kyseessä oli niiden oma valinta. Tämän jälkeen presidiumissa on 7 konservatiivia, 5 demaria ja 1 liberaali, eikä se näin edusta Euroopan koko mielipidekirjoa.

Konservatiiviryhmän (EPP) konventtiryhmän puheenjohtajakseen valitsema saksalaismeppi Elmar Brok oli ehdottanut ryhmäkokouksessa, että valmistelukuntalaiset edustaisivat aina puhuessaan ylikansallista puolueryhmää. Ehdotus ei saanut laajaa tukea. Sen tarkoituksena on neutralisoida jäsenmaiden edustajat heidän kansallisesta taustastaan ja mandaatistaan.

On mahdollista, että edetään tällä tiellä ja että konventin loppuvaiheessa kaksi suurinta europuoluetta (EPP ja demarit) neuvottelevat lopullisen asiakirjaluonnoksen keskenään. Se olisi uudenlainen Euroopan jako kaksipuoluejärjestelmää: konservatiiveihin ja sosialidemokraatteihin. Jos haluaa "vaikuttaa", on vaikutettava näiden europuolueiden sisässä.

On edelleen epätietoisuutta siitä, mitä varsinaisessa perustuslakikonventissa valmistellaan ja miten se, mitä valmistellaan, hyväksytään. Konventin eri komponenteissa on lisääntymässä mieliala, jonka mukaan presidiumilla on liikaa valtaa. Muiden annetaan kyllä puhua puhkut ulos, mutta jotain alkaa tapahtua vasta kun presidium katsoo ajan otolliseksi uuden tapahtumiselle. Suurten maiden edustajat saattavat valmistella kahdenvälisissä tapaamisissa jotain, jota ei muille - vielä - kerrota.

Puheenjohtaja Valery Giscard d´Estaing (VGE) haluaa konventin lopputuloksesta Euroopan laajuisen kansanäänestyksen. Hän näyttää olevan sitä mieltä, että se toteutetaan kansallisesti. Saa sen vaikutelman, että hänen mukaansa luonnos pitää hyväksyä jokaisessa maassa erikseen. Toinen vaihtoehto on - ja sitä haluavat federalistit - yksi ja sama eurokansanäänestys koko EU:ssa.

VGE haluaa konventin valmistelevan perustuslaillisen (constitutif) sopimuksen, joka ei ranskan kielellä ole aivan sama asia kuin perustuslaki. Englannin kielelle ja suomeksi sopimus kääntyy perustuslaiksi.

Ranskan Eurooppa-liikkeen kokouksessa maan entinen pääministeri Michel Rocard näytti ottaneen kantaa perustuslakiin tavalla, joka kuvaa hyvin yhtä suhtautumista asiaan: "Minä olen luonnollisesti perustuslain kannalla. Mutta kysymys kuuluu, onko viisasta esittää tai vaatia perustuslakia ennemminkin kuin hyvin kirjoitettua ja perustavaa laatua olevaa (constitutif) sopimusta." "Minä en ikinä suostu taistelemaan perustuslaki-sanan vaan ennemminkin sellaisen sopimuksen puolesta, joka ajaa saman asian."

Kieli on osa kansallista identiteettiä, ja jos pystytään muuttamaan kieltä, muutetaan myös ihmistä. Jos halutaan vallata maa, on vallattava sen kieli. Umberto Eco ei ole ihan väärässä, kun hän sanoo, että Euroopan yhteinen kieli on käännös. Eurokieli koostuu epätarkkuuksista. Demokratia, johon liittyy asioiden yhteinen valmistelu ja valmistelun lopputuloksen yleinen hyväksyttävyys, on mahdollista vain yhteisen kielen maissa?

VGE edustaa puheissaan sitä vaikeaselkoisuutta, joka tekee poliitikoista valtiomiehiä. Jäämme odottelemaan, mitä hänellä on mielessä, kun hän sanoo, että EU:n komissiota pitää kehittää siihen suuntaan, ettei se voi äänestää asioista. Taustalla lienee se, ettei pienten maiden edustajille voi tulevaisuudessa antaa mahdollisuutta äänestää kumoon suurten maiden komissaarien (keskenään sopimaa) yhteistä kantaa. VGE haluaa EU:hun vielä nykyistäkin suuremman suurten maiden vallan?

On syytä panna pohdintaan jo tässä vaiheessa konventtiraportointia, että on voimia, jotka haluavat EU:n toimeenpanevaksi poliittiseksi toimijaksi eli EU:n hallitukseksi aivan uuden elimen: jäsenmaiden Eurooppa-ministereiden pysyvän (Brysselissä istuvan) neuvoston.

Otteet kovenevat. Entinen ranskalaisministeri, nykyinen oikeistomeppi ja valmistelukuntalainen Alain Lamassoure sanoo, että "meidän on käytettävä tätä tilannetta hyväksi päästäksemme irti euroskeptisistä maista". Tällaiset jyrkät kannanotot eivät edusta vanhaa Jean Monnet-henkeä: hiiteen tavoitteet, tärkeintä on yhteinen liike kohden liittovaltiota.

Europarlamentin konventtikomponentin kokouksessa samainen Lamassoure ehdotti, että jokaiselle EU-kansalaiselle lähetetään kyselylomake siitä, millaisen "Euroopan" itse kukin haluaa. Ehdotusta kannatettiin. Siis sitä, että lähetetään ehkä 400 miljoonaa kirjettä, mikä maksaisi ainakin puoli miljardia euroa. Kirjeiden lähettäminen saattaisi vielä onnistua, vaikka kaikkien kansalaisten osoitetiedot eivät olisikaan EU:ssa ajan tasalla, mutta ongelmaksi tulisi vastausten käsittely. Kävisi varmaankin niin kuin tapahtui muinaisen NKP:n edustajakokouksissa: saatiin kolme miljoonaa aloitetta, mutta päätökset tehtiin politbyroossa niihin tutustumatta.

Konventin kokouksessa puhuttiin EU:n toimivallasta, ja keskustelussa esiintyi sana federaatio, liittovaltio. EU:n oloissa vaatimus liittovaltiosta merkitsee vallan keskittämistä, keskusvaltaa.

Englannissa federalismi (ja siis "liittovaltio") on lähes kirosana. Sana ei Saksassa herätä suurta intohimoa.

Liittovaltio sinänsä ei ole hyvä tai huonoa asia. Esimerkiksi sveitsiläinen liittovaltio ei olisi lainkaan hassumpi esikuva EU:n liittovaltioitumiselle. Siellä on 20 kantonia, jotka ovat itsenäisiä. Maan perustuslain muuttamiseen liittyvät asiat on aina pantava kansanäänestykseen, jossa niiden hyväksymiselle tarvitaan kaksoisenemmistö: enemmistö sekä äänistä että kantoneista. Kansanäänestyksen saa aikaan asiasta riippuen 50 000-100 000 sveitsiläistä.

Sveitsi ei kuitenkaan ole EU:n liittovaltioimisen malli. Saksalaisille se on Saksa - ja monille muille vielä keskusvaltakeskeisempi malli. Saksassa on keskusvalta ja 16 osavaltiota ja niillä kaikilla omat parlamentit ja hallitukset. Parlamentti on kaksikamarinen: liittopäivät ja liittoneuvosto (jossa ovat edustettuina osavaltiot asukasluvun mukaan).

Kun puhutaan Saksan mallista (lähes riippumatta kuka saksalainen sitä esittää), siihen kuuluu aina parlamentin kaksi kamaria. Mielipiteet poikkeavat siitä, miten EU:n kansallisuuksien neuvosto (liittokamari) valitaan: edustaisiko se kansallisia parlamentteja vai voisiko se koostua hallitusten edustajista (esimerkiksi em. pysyvästä Eurooppa-ministereiden neuvostosta).

Konventin huhtikuun kokouksessa esille nousi useassa puheenvuorossa EU:n kompetenssin vahvistaminen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. EU:ssa jäsenmaan on vaikea olla liittoutumaton; tulee paineita "yhteisen" politiikan puolesta. Siihen kuuluu myös maiden Nato-jäsenyys.

Hyvä tavoite konventille voisi olla hollantilaisen konservatiivin Maij-Weggenin esitys: EU:lle ei tule antaa lisää valtaa, mutta sille pitää luoda selkeämpi vallankäyttömalli.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]