Perustuslaki ei ole ankka

Uusi Vasemmisto -lehti 1/2002.
Laekenin huippukokous päätti joulukuussa, että EU:ssa kutsutaan koolle konventti perustuslain valmistelua varten.

Aktiivisimmin asiaa ajoivat EU:n liittovaltiohenkisimmät maat Saksa, Benelux-maat ja Suomi.

Loppuasiakirjaan maininta perustuslaista

Harvat uskoivat ennakkoon, että Laekenissa "perustuslaki" kirjataan kokouksen johtopäätöksiin.

Euroopan federalistien puheenjohtajalle meppi Jo Leinenillekin (sd) olisi riittänyt, että "jos joku kävelee kuin ankka, kaakattaa kuin ankka ja nokkii kuin ankka, on todennäköistä, että se on ankka". 

Laekenissa perustuslaki ei jäänyt ankaksi.

Kun loppuasiakirjaan kirjattiin kysymyksiä, joihin koolle kutsuttavan konventin pitää antaa vuoden kuluessa vastauksia, tärkein sanamuoto tästä näkökulmasta oli tämä: "Lopuksi on kysyttävä, voivatko sopimusten yksinkertaistaminen ja niiden uusi järjestys aikanaan johtaa siihen, että unionille hyväksytään perustuslaki. Mitkä olisivat tällaisen perustuslain pääkohdat? Unionin edustamat arvot, kansalaisten perusoikeudet ja velvollisuudet, jäsenvaltioiden suhde unionissa?" 


Sana perustuslaki on ollut Isossa-Britanniassa tabu (samaan tapaan kuin sitä oli federalismi Maastrichtissa). Vastoin odotuksia Tony Blair hyväksyi Laekenissa sanan käytön. Kotimaassaan hän selitti asian niin päin, että tulevaisuuteen kuljetaan nyt Ison-Britannian viitoittamaa tietä ja että jäsenmaat ja kansalliset parlamentit saavat nyt muka lisää valtaa. 

EU vie meidät Natoon? 

Uskottavampaa on, kun federalistisen Belgian federalistinen pääministeri Guy Verhofstadt (joka sanoo Suomen olevan EU:n federalistisin valtio) sanoi europarlamentissa, että "me olemme käynnistäneet perustuslaki-prosessin ja päättäneet tehdä uuden Euroopan".

Hänen mukaansa Laekenissa "rikottiin tabuja".

Tabujen rikkomiseen kuului sekin, että oli ollut ymmärtämystä antaa "Euroopalle" suurempi rooli jäsenmaiden puolustuskysymyksissä.

Asia voidaan ymmärtää puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan sanoin niin, että "näillä näkymin yleisin käsitys tuntuu olevan, että EU-maiden yhteinen puolustus voi toteutua vain kaikkien jäsenvaltioiden Nato-jäsenyyksien kautta".

EU vie meidät Natoon? 

Konsensus ja optiot

Laekenissa eivät federalistit saaneet läpi tavoitetta siitä, että konventti laatii vain yhden (perustuslaki)vaihtoehdon.

Tulee päävaihtoehto ja eriäviä mielipiteitä.

Kun on yksi hegemoninen vaihtoehto ja sitä vastassa vain vähemmistöjen mielipiteitä, vältetään se, mitä pääkomissaari Romano Prodi pelkäsi: täyden konsensuksen vaatimus vie konventin tuhoon.

Kun vaatimus perustuslaista ja EU:n lisäliittovaltioimisesta esitetään neutraloidussa muodossa konventin loppuasiakirjana, vaatii poliitikoilta kovaa itsetuntoa ja suurta kansallista yksituumaisuutta olla eri mieltä hegemonistisen enemmistön kanssa.

Siihen ei Lipposen hallitus valmista Suomea. Päin vastoin.

L´état, c´est moi

Laekenissa kutsuttiin koolle konventti ja sille puheenjohtajaksi Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard d´Estaing. Siitä lienee sovittu ennalta liittovaltiomyönteisten saksalaisten ja heitä kriittisempien ranskalaisten kesken. Koko syksyn kulki huhuja, että maat olivat tehneet kaupat: saksalaiset saavat perustuslain valmistelun ja ranskalaiset saavat sen valmistelukunnan puheenjohtajuuden.

Näiden maiden poliittisten kulttuurien yhteentörmäystä ei kuitenkaan voitane välttää konventin tuloksia käsittelevässä hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Taustalla muhii Charles de Gaullen vanha kanta siitä, että tällaiset lait pitää tehdä mieluummin kumista kuin raudasta. Saksalaiset - ja sen peesissä suomalaiset - lienevät rautaisemman vallan kannattajia.

Paavo Lipposen Saksa-myönteisyys ja Ranska-vihamielisyys saattaa olla sukuperintöä, mutta Suomen olisi syytä pitää hyvät suhteet myös Ranskaan. EU:ssa pitopöydän kattavat aina ranskalaiset. Ranskan demaripääministeri on sitä paitsi vasemmistolainen verrattuna kollegoihinsa Englannissa, Saksassa ja Suomessa. 

Palkkaa ja timantteja

Ranskassa presidentit ovat aina antaneet ja saaneet lahjuksia.

Valéry Giscard d´Estaing tuli kuuluisaksi timanttiafääreistä, joita hän teki mustan Afrikan diktaattoreiden kanssa. Maine meni, mutta timantit jäivät. Nehän ovat ikuisia.

Ensi töikseen Giscard toi mukanaan Brysseliin ranskalaisen hallintokulttuurin - ja tahri konventin julkisivun. Puheenjohtajana hänen huhuttiin halunneen itselleen korkeimman EU:ssa maksettavan palkan (joka on pääkomissaari Prodille maksettava noin 23 000 aliverotettua euroa eli 137 000 entistä markkaa kuukaudessa).

Varapuheenjohtajat Amato ja Dehaene taas pitivät perustuslain valmistelua kunniatyönä eivätkä halunneet lainkaan palkkaa, luksusasunnoista puhumattakaan.

Syntyi Euroopan laajuinen vastalausemyrsky, ja Giscardille päätettiin maksaa vain päivärahaa: 1 000 euroa (6 000 entistä markkaa) päivältä. Vaikka Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja uhosi, että rahoja ei pidä maksaa EU:n kassasta, Suomi ei riitauttanut maksua EU:ssa. Paljonhan sitä uhotaan. Giscardin tämän vuoden edustuskuluihin Suomi hyväksyi lähes miljoona entistä markkaa.

Yksi peruste Giscardin palkkavaatimuksille oli Martti Ahtisaaren palkka. Hän oli yksi ns. kolmesta viisaasta miehestä, jotka keksivät perusteet Itävallan huonosti harkitun poliittisen boikotin lopettamiselle. Maran porukan muutaman viikon työ maksoi EU:n 14 jäsenmaalle 160 000 euroa eli lähes miljoona entistä markkaa. 

Esikuvana George Washington

Euroopan tulevaisuuskeskustelussa Giscard ei ole kirjoittamaton lehti. Federalisti Helmut Schmidt, joka oli Länsi-Saksan liittokansleri hänen presidenttikaudellaan, sanoo ystävästään, että häneen voi näissä asioissa luottaa.

Kun alettiin puhua Giscardin korkeasta iästä (76 vuotta), hän itse muistutti, että USA:n perustuslakia säädettäessä Philadelphian konventissa vuonna 1787 tärkeimmät liittovaltion perustajaisät olivat yli 80-vuotiaita.

Kun on alettu puhua tämänkin konventin yhteydessä perustajaisistä, ollaanko säätämässä Euroopan Yhdysvaltojen perustuslakia?

Demokratian puute

Pahinta EU:n liittovaltioimisessa ja sen militarisoimisessa - sille tulollaan euroarmeijakin - on demokratian puute. Ei tiedetä, mitä on tai voisi olla ylikansallinen demokratia.

Kun Suomi antaa lakinsa, rahansa ja armeijansa keskusvallan päätäntävaltaan, se on huonompaa demokratiaa kuin meidän omamme.

Heidän pitää ensin sanoa, millaista on liittovaltion ylikansallinen demokratia. Sitä ennen meidän ei kannata luopua omastamme.

EU:n liittovaltiosta ei voi erota? Neuvostoliitosta voi. Mutta federalistit sanovat, ettei EU ole mikään Neuvostoliitto, vaan että siitä tulee demokraattinen liittovaltio. Heidän pitää ennalta kertoa, mitä he tarkoittavat demokratialla.