Perustuslaki ei ole ankka
Uusi Vasemmisto -lehti 1/2002.
Laekenin huippukokous päätti joulukuussa, että EU:ssa
kutsutaan koolle konventti perustuslain valmistelua varten.
Aktiivisimmin asiaa ajoivat EU:n liittovaltiohenkisimmät
maat Saksa, Benelux-maat ja Suomi.
Loppuasiakirjaan maininta perustuslaista
Harvat uskoivat ennakkoon, että Laekenissa "perustuslaki"
kirjataan kokouksen johtopäätöksiin.
Euroopan federalistien puheenjohtajalle meppi Jo Leinenillekin
(sd) olisi riittänyt, että "jos joku kävelee kuin ankka,
kaakattaa kuin ankka ja nokkii kuin ankka, on todennäköistä,
että se on ankka".
Laekenissa
perustuslaki ei jäänyt ankaksi.
Kun loppuasiakirjaan kirjattiin kysymyksiä, joihin koolle
kutsuttavan konventin pitää antaa vuoden kuluessa vastauksia,
tärkein sanamuoto tästä näkökulmasta oli tämä: "Lopuksi
on kysyttävä, voivatko sopimusten yksinkertaistaminen ja niiden
uusi järjestys aikanaan johtaa siihen, että unionille hyväksytään
perustuslaki. Mitkä olisivat tällaisen perustuslain pääkohdat?
Unionin edustamat arvot, kansalaisten perusoikeudet ja velvollisuudet,
jäsenvaltioiden suhde unionissa?"
Sana perustuslaki on ollut Isossa-Britanniassa tabu
(samaan tapaan kuin sitä oli federalismi Maastrichtissa).
Vastoin odotuksia Tony Blair hyväksyi Laekenissa sanan
käytön. Kotimaassaan hän selitti asian niin päin, että tulevaisuuteen
kuljetaan nyt Ison-Britannian viitoittamaa tietä ja että jäsenmaat
ja kansalliset parlamentit saavat nyt muka lisää valtaa.
EU vie meidät Natoon?
Uskottavampaa on, kun federalistisen Belgian federalistinen
pääministeri Guy Verhofstadt (joka sanoo Suomen olevan
EU:n federalistisin valtio) sanoi europarlamentissa, että
"me olemme käynnistäneet perustuslaki-prosessin ja päättäneet
tehdä uuden Euroopan".
Hänen mukaansa Laekenissa "rikottiin tabuja".
Tabujen rikkomiseen kuului sekin, että oli ollut ymmärtämystä
antaa "Euroopalle" suurempi rooli jäsenmaiden puolustuskysymyksissä.
Asia voidaan ymmärtää puolustusvoimain komentajan Juhani
Kaskealan sanoin niin, että "näillä näkymin yleisin käsitys
tuntuu olevan, että EU-maiden yhteinen puolustus voi toteutua
vain kaikkien jäsenvaltioiden Nato-jäsenyyksien kautta".
EU vie meidät Natoon?
Konsensus ja optiot
Laekenissa eivät federalistit saaneet läpi tavoitetta siitä,
että konventti laatii vain yhden (perustuslaki)vaihtoehdon.
Tulee päävaihtoehto ja eriäviä mielipiteitä.
Kun on yksi hegemoninen vaihtoehto ja sitä vastassa vain
vähemmistöjen mielipiteitä, vältetään se, mitä pääkomissaari
Romano Prodi pelkäsi: täyden konsensuksen vaatimus
vie konventin tuhoon.
Kun vaatimus perustuslaista ja EU:n lisäliittovaltioimisesta
esitetään neutraloidussa muodossa konventin loppuasiakirjana,
vaatii poliitikoilta kovaa itsetuntoa ja suurta kansallista
yksituumaisuutta olla eri mieltä hegemonistisen enemmistön
kanssa.
Siihen ei Lipposen hallitus valmista Suomea. Päin vastoin.
L´état, c´est moi
Laekenissa kutsuttiin koolle konventti ja sille puheenjohtajaksi
Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard d´Estaing.
Siitä lienee sovittu ennalta liittovaltiomyönteisten saksalaisten
ja heitä kriittisempien ranskalaisten kesken. Koko syksyn
kulki huhuja, että maat olivat tehneet kaupat: saksalaiset
saavat perustuslain valmistelun ja ranskalaiset saavat sen
valmistelukunnan puheenjohtajuuden.
Näiden maiden poliittisten kulttuurien yhteentörmäystä ei
kuitenkaan voitane välttää konventin tuloksia käsittelevässä
hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Taustalla muhii
Charles de Gaullen vanha kanta siitä, että tällaiset
lait pitää tehdä mieluummin kumista kuin raudasta. Saksalaiset
- ja sen peesissä suomalaiset - lienevät rautaisemman vallan
kannattajia.
Paavo Lipposen Saksa-myönteisyys ja Ranska-vihamielisyys
saattaa olla sukuperintöä, mutta Suomen olisi syytä pitää
hyvät suhteet myös Ranskaan. EU:ssa pitopöydän kattavat aina
ranskalaiset. Ranskan demaripääministeri on sitä paitsi vasemmistolainen
verrattuna kollegoihinsa Englannissa, Saksassa ja Suomessa.
Palkkaa ja timantteja
Ranskassa presidentit ovat aina antaneet ja saaneet lahjuksia.
Valéry Giscard d´Estaing tuli kuuluisaksi timanttiafääreistä,
joita hän teki mustan Afrikan diktaattoreiden kanssa. Maine
meni, mutta timantit jäivät. Nehän ovat ikuisia.
Ensi töikseen Giscard toi mukanaan Brysseliin ranskalaisen
hallintokulttuurin - ja tahri konventin julkisivun. Puheenjohtajana
hänen huhuttiin halunneen itselleen korkeimman EU:ssa maksettavan
palkan (joka on pääkomissaari Prodille maksettava noin 23
000 aliverotettua euroa eli 137 000 entistä markkaa kuukaudessa).
Varapuheenjohtajat Amato ja Dehaene taas pitivät perustuslain
valmistelua kunniatyönä eivätkä halunneet lainkaan palkkaa,
luksusasunnoista puhumattakaan.
Syntyi Euroopan laajuinen vastalausemyrsky, ja Giscardille
päätettiin maksaa vain päivärahaa: 1 000 euroa (6 000 entistä
markkaa) päivältä. Vaikka Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja
uhosi, että rahoja ei pidä maksaa EU:n kassasta, Suomi ei
riitauttanut maksua EU:ssa. Paljonhan sitä uhotaan. Giscardin
tämän vuoden edustuskuluihin Suomi hyväksyi lähes miljoona
entistä markkaa.
Yksi peruste Giscardin palkkavaatimuksille oli Martti
Ahtisaaren palkka. Hän oli yksi ns. kolmesta viisaasta
miehestä, jotka keksivät perusteet Itävallan huonosti harkitun
poliittisen boikotin lopettamiselle. Maran porukan muutaman
viikon työ maksoi EU:n 14 jäsenmaalle 160 000 euroa eli lähes
miljoona entistä markkaa.
Esikuvana George Washington
Euroopan tulevaisuuskeskustelussa Giscard ei ole kirjoittamaton
lehti. Federalisti Helmut Schmidt, joka oli Länsi-Saksan liittokansleri
hänen presidenttikaudellaan, sanoo ystävästään, että häneen
voi näissä asioissa luottaa.
Kun alettiin puhua Giscardin korkeasta iästä (76 vuotta),
hän itse muistutti, että USA:n perustuslakia säädettäessä
Philadelphian konventissa vuonna 1787 tärkeimmät liittovaltion
perustajaisät olivat yli 80-vuotiaita.
Kun on alettu puhua tämänkin konventin yhteydessä perustajaisistä,
ollaanko säätämässä Euroopan Yhdysvaltojen perustuslakia?
Demokratian puute
Pahinta EU:n liittovaltioimisessa ja sen militarisoimisessa
- sille tulollaan euroarmeijakin - on demokratian puute. Ei
tiedetä, mitä on tai voisi olla ylikansallinen demokratia.
Kun Suomi antaa lakinsa, rahansa ja armeijansa keskusvallan
päätäntävaltaan, se on huonompaa demokratiaa kuin meidän omamme.
Heidän pitää ensin sanoa, millaista on liittovaltion ylikansallinen
demokratia. Sitä ennen meidän ei kannata luopua omastamme.
EU:n liittovaltiosta ei voi erota? Neuvostoliitosta voi.
Mutta federalistit sanovat, ettei EU ole mikään Neuvostoliitto,
vaan että siitä tulee demokraattinen liittovaltio. Heidän
pitää ennalta kertoa, mitä he tarkoittavat demokratialla.
|