Vastinetta Kiljuselle 6.5.2004

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen kauhistelee kirjoituksessaan (HS 6.5) sitä, miten kansan tahto saattaa kansanäänestyksissä ohittaa kansanedustajien tahdon. Sveitsissä niin käy sangen usein, ja siellä demokratia on todellisempaa kansan valtaa kuin meillä.

EU:n perustuslain mukaan se on ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden eli ylempi kuin oma perustuslakimme. Näin ei ole ennen ollut, kun EU:lla ei ole ennen ollut perustuslakia. Myös EY:n tuomioistuimen vanhat tulkinnat ovat EU:n perustuslain mukaan ylempiä kuin oma perustuslakimme, ja siltä osin ylhäälle annettava tulkintavalta lisääntyy merkittävästi.

EU:n perustuslaissa kaksinkertaistetaan (noin kahdeksaankymmeneen) niiden toimialojen määrä, joista päätetään ylikansallisilla määräenemmistöillä sekä ministerineuvostoissa että europarlamentissa. Kaikilla näillä uusilla aloilla jäsenmaat menettävät veto-oikeutensa. Sen lisäksi perustuslakiin on kirjattu monia joustolausekkeita sekä ns. passarelleja eli oikoteitä, joilla päätöksiä voidaan ruveta tekemään ylikansallisesti ilman että perustuslakia tarvitsee muuttaa.

Siihen sisältyy vallan uusjako isojen maiden hyväksi. Hämmästelen, miten Suomen hallitus näyttää viime metreillä olevan valmis jopa luopumaan omasta komissaaristakin saamatta mitään tilalle. Komissaari on eräällä tavalla tasa-arvon symboli: joko kaikilla mailla on komissaari tai ei.

Me olimme Kiljusen kanssa perustuslakikonventin puolustustyöryhmän jäseniä ja tiedämme molemmat, että saatiin aikaan Suomen näkökulmasta tyydyttävämpi lopputulos kuin hyväksyttiin konventissa. Ongelma on, että konventin esitys muuttui vielä radikaalisti hallitusten välisessä konferenssissa (HVK), jossa Suomi joulukuussa hyväksyi kollektiivisten turvatakuiden kirjaamisen julistuksen sijasta itse perustuslakiin ja jossa ns. rakenneyhteistyö kirjattiin muistuttamaan enemmän hyökkäystä kuin puolustusta.

Arvioinkin, että Suomen tie Naton jäseneksi kulkee EU:n perustuslain kautta ja että Suomen yhteensovittaminen euroarmeijan vaatimuksiin (palkkasotilaiden koulutuksen aloittaminen Utissa ja rauhanturvalain muuttaminen hyökkäysoperaatioihin osallistumisen mahdollistamiseksi) murentavat muiden silmissä Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden.

Vanhasen hallitus kirjasi eduskunnalle annettuun selontekoon yli 60 muutostarvetta konventin esitykseen. Juuri mitään ei saatu läpi. Siltä osin perustuslaki on täysin epätyydyttävä.

Sisällöllisen ongelman ohella on vakava juridinen ongelma: EU:n perustuslaki saattaa olla ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, kun Suomen lakiin ei sisälly vallansiirtoa EU:lle eikä EU-vallan ensisijaisuutta. Kansanäänestyksellä ei pidä yrittää kumota Suomen perustuslain vaikeutettua muuttamisjärjestystä.

Kansanedustajien on noudatettava asiassa Suomen perustuslakia, ja jos sitä tulkitaan niin, että EU:n lain voimaantuloon riittää valtiosopimuksen hyväksyminen, on järjestettävä kansanäänestys.

Perustuslaillahan lakkautetaan se EU, jonka jäseniä olemme, ja sen tilalle perustetaan kokonaan uusi. Jos vanhaan EU:hun liittymisestä päätettiin valtiosopimuksella niin että päätös legitimisoitiin kansanäänestyksellä, myös uuteen EU:hun liittymisestä pitää sellainen järjestää.

Monissa maissa ei eliitti pelkää omaa kansaansa.