Suomen konventtilinjasta
Kalevan alakerta 15.7.2003
EU:n perustuslain luonnos on nyt valmis. Se on
lähetetty hallitusten väliseen konferenssiin (HVK),
joka pyritään päättämään joulukuussa Roomassa.
Suomen hallitus teki alun perin väärän arvion
perustuslain luonnosta valmistelleen konventin
luonteesta. Arvioitiin, että konventissa vain
pohdiskeltaisiin asioita ja enintään tuotettaisiin
erilaisia vaihtoehtoja. Kun ei haluttu sitoa poliittista
arvovaltaa minkään vaihtoehdon taakse,
konventtiedustajaksemme nimettiin tutkija Teija
Tiilikainen.
Muissa jäsenmaissa vedettiin jo viime syksynä
johtopäätökset projektin luonteesta ja vaihdettiin
hallitusten edustajiksi ykkösketjujen poliitikkoja.
Ainoana EU-maana Suomen hallituksella ei ole
poliittista vastuuta asiakirjasta, joka on ylempi kuin
kansallinen perustuslaki - ja johon on todella vaikea
saada enää muutoksia. Luonnoksen takana on suurten
maiden koko arvovalta, ja ne lähtevät nyt siitä,
että perustuslakia ei HVK:ssa muuteta.
Hallituksemme virhearvio on luulla, että
perustuslaki muuttuu HVK:ssa Suomen näkökulmasta
parempaan suuntaan.
Suomi luulee voivansa estää EU:n presidentin eli
valtionpäämiesten huippukokousten (Eurooppa-neuvoston)
puheenjohtajan valinnan, mutta ei estä. Suomi luulee
saavansa oman pysyvän äänivaltaisen komissaarin,
mutta ei saa. Suomi luulee voivansa muuttaa
puolustusartikloita, mutta eivät muutu.
Pohja, jolta ponnistetaan, on kehno. Tyytymättömyys
olisi pitänyt tuoda julki konventissa, mutta ei tuotu.
Erimielisyys on EU:ssa mahdollista, mutta se on
prosessi: sillä ei saa yllättää muita.
Perustuslaista päätti viime kädessä 13-jäseninen
puhemiehistö, jossa ei ollut Suomen edustajaa.
Presidium muistuttikin entisaikojen politbyroota, jossa
jäsenten piti samaa mieltä ja liittovaltion puolella.
Konventtilaiset tekivät noin 6 000 muutosesitystä
puhemiehistön luonnoksiin, mutta yhdestäkään ei
äänestetty. Vain ne hyväksyttiin, jotka politbyroo
hyväksyi.
Kun konventti "päätti" 13.6 perustuslain
I ja II osastosta, Teija Tiilikainen yritti saada
puheenvuoron, jossa hän olisi esittänyt Suomen
varauman instituutioihin ja sotilaallisiin artikloihin.
Sitä ei hänelle myönnetty. Eduskunnan edustaja Kimmo
Kiljunen sai puhua, mutta hän vain onnitteli itseään
syntymäpäivänsä johdosta. Näin ollen konventissa ei
käynyt ilmi, että Suomella oli varauksia. Suomi oli
äänetön kumppani Suuressa Konsensuksessa.
Thessalonikin huippukokous antoi 20.6 konventille
jatkomandaatin niiden III osaston pykälien
viimeistelemiseksi, joissa määritellään uuden
liittovaltion poliittinen käytäntö. Mandaatti oli,
että esitykseen sai tehdä vain teknisiä muutoksia.
Muilta osin konventin piti hyväksyä sellaisenaan
virkamiesten laatiman III osaston yli 350 artiklaa,
joista ei ollut keskusteltu konventin täysistunnoissa.
III osan artiklat 208 (rakenteellinen yhteistyö) ja
209 (julistus kollektiivisesta turvalausekkeesta) ovat
tärkeitä EU:n militarisoimisen näkökulmasta ja
elintärkeitä Suomen liittoutumattomuuden
näkökulmasta.
Suomen kolme edustajaa olivat tehneet yhdessä
esityksen näiden pykälien poistamisesta.
Käyttämissään puheenvuoroissa ei kukaan
suomalaisedustaja kuitenkaan puolustanut poistoa.
Konventin puhemiehistölle ei viestitetty, että se oli
Suomen linja.
Siihen, että konventin viimeisenä yönä onnistui
federalistinen tehoisku, eivät suomalaiset voineet
vaikuttaa. Politbyroo kirjasi perustuslain IV osastoon
"teknisinä" muutoksina EU:lle lipun,
kansallislaulun, tunnuslauseen ("erilaisuudessaan
yhdistynyt"), rahan ja kansallispäivän, vaikka
konventilla ei ollut lainkaan mandaattia käsitellä
koko IV osastoa. Nämä liittovaltion symbolit oli jo
kertaalleen jätetty pois perustuslaista, mutta ne
kirjattiin loppuasiakirjaan tilanteessa, jossa esitystä
ei enää saanut muuttaa.
Konventin vihoviimeisessä istunnossa 10.7 kaikkia
konventtilaisia pyydettiin allekirjoittamaan valmiiden
tekstien lähetekirjelmä HVK:lle. Kun siinä vaiheessa
ei edes ollut saatavilla kaikkia artikloja suomen
kielellä, lähes 200 artiklaa perustuslakia piti
hyväksyä vierailla kielillä. Kukaan suomalainen ei
tiennyt, mitä piti allekirjoittaa.
Kun Tiilikainen ei edes pyytänyt puheenvuoroa
esittääkseen perustuslakiin Suomen varaukset, muualla
ei tiedetä, että Suomella oli varauksia.
Allekirjoitettiin, kun muutkin allekirjoittivat.
Eduskunnan edustajista Kimmo Kiljunen edusti
konventissa enemmän kansainvälistä sosialidemokratiaa
kuin Suomen eduskuntaa. Hän allekirjoitti, muut
kansanedustajat eivät.
Kotimaisessa keskustelussa on SDP:n puheenjohtaja
Paavo Lipponen sanonut, että jos EU:lle syntyy
puolustus- (ja hyökkäys)ydin, Suomen oltava siinä
mukana.
Nyt tiedetään, että se syntyy.
Sitä kautta on Lipposen puheenvuoro muuttunut
ehdotukseksi Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta.
Liittoutumisen tie kulkee EU:n kautta Natoon.
Jos halutaan, on mahdollista säilyttää
liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus. Ei ole
pakko allekirjoittaa julistusta.
Suomi on kuitenkin EU:ssa pehmolinjalla, ja
eliitiltämme puuttuu riittävä kovuus omien etujemme
puolustamiseen. Perustuslakiasiassa Suomen kortit on
pelattu niin, me emme enää saa perustuslakiin
muutoksia itseämme koskeviin elintärkeisiin osiin
ilman kansanäänestystä.
Kun vanhaan ja lakkautettavaan EU:hun
liittymisestäkin oli kansanäänestys, uuteenkaan ei
pitäisi liittyä ilman kansanäänestystä.
Esko Seppänen
eseppanen@europarl.eu.int
| 