Lipposen paras joululahja
KU 22.12.2003
Huhut EU:n perustuslain kuolemasta ovat vähintäänkin
ennenaikaisia ja suuresti liioiteltuja.
Perustuslaki on epäsosiaalinen, epädemokraattinen
ja militaristinen. Tämä tiedetään, koska
perustuslakiluonnos on lähes valmis.
Brysselin huippukokouksen jälkeen voidaan sanoa, että
on ehkä saavutettu sopu 459 artiklasta ja että auki
on ehkä enää vain yksi: I osan artikla 24
määräenemmistön laskutavasta (sekä
siihen liittyvästä suurten maiden yhteisestä
veto-oikeudesta). Pitää sanoa ehkä, kun mistään
ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu
.
Mitä tulee toiseen ehkä auki olevaan asiaan, on
pitkään ollut selvää, että jokainen
jäsenvaltio saa oman äänivaltaisen komissaarin
- ja että komissaarit eriarvoistetaan työnjaolla
muodostamalla heistä ryhmiä, joiden kautta hoidetaan
vallanjako komissaarien kesken suurten maiden edustajien hyväksi.
Lopputulos oli jo Brysselin huippukokouksessa niin vähästä
kiinni, että seuraava huippukokous maaliskuun lopulla
saattaa yllättää monet. Siihen mennessä
on nimittäin alustettu keskustelu EU:n tulevista rahoitusratkaisuista
vuosille 2007-2013, ja se on asia, jolla suurimmat nettosaajamaat
Espanja ja Puola pannaan kuriin ja järjestyksen kouriin.
Saksan liittokansleri Gerhard Schröder sanoo perustuslain
ja rahan yhteydestä, että "joka ei sitä
näe, sen täytyy se oppia". Puheet rahasta ovat
tikari suoraan Espanjan ja Puolan politiikan sydämeen.
On kaiken aikaa syytä varautua perustuslain tuloon vaatimalla
siitä kansanäänestystä, kun - eikä
jos - se tulee.
Jos ratkaisua ei synny vielä maaliskuussa, silloin on
mahdollista, että asia siirtyy hamaan tulevaisuuteen,
ehkä jopa yli Irlantia seuraavien Hollannin ja Luxemburgin
puheenjohtajakausien. Sellainen liittovaltiolaisten pessimismi
on valtioliittolaisten optimismia.
Olisi hyvä, jos perustuslakia ei tulisi, mutta tämä
toive ei ehkä toteudu. Mitä ilmeisimmin se tulee,
ja auki on vain se, tuleeko se ennemmin vai myöhemmin.
Kun arvioidaan, miten perustuslakikysymyksessä on Suomen
näkökulmasta tapahtunut, pääministeri
Matti Vanhanen ei olisi voinut olla enemmän väärässä
kuin sanoessaan: "HVK:n alkaessa moni vaikutusvaltainen
taho vakuutteli meitä konventin esityksen muuttumattomasta
luonteesta, mutta pidimme näkemyksestämme kiinni.
HVK:n edistyessä olemme voineet huomata, että olemme
kyenneet vaikuttamaan keskusteluun varsin menestyksekkäästi."
Vanhanen ja Tuomioja (sekä Tarja Halonen) hävisivät
Lipposelle taistelun Suomen linjasta. Lipponen hävisi
sodan koko EU:n perustuslaista, mutta voitti tämän
tärkeän taistelun. Hän olisi halunnut yhteisöllisempää
eli ylikansallisempaa ja keskusvaltakeskeisempää
liittovaltiota kuin nyt on tulossa, mutta Suomea viedään
hänen linjallaan EU:n kovaan sotaytimeen.
Perustuslakiprosessin aikana Suomi sitoutui sekä turvatakuisiin
että rakenneyhteistyöhön eli puolustus-
(ja hyökkäys)ytimeen. Mitään omaa ei saatu
itse läpi. Suomen EU-politiikan tavaramerkkejä ovat
edelleen myöntyväisyys ja periksi antaminen. Ollaan
tekemässä Suur-Eurooppaa muiden ehdoilla.
Hyväksymällä turvatakuuartiklan (light)
Suomi sitoutui sotilaalliseen liittoon EU:n kanssa. EU ei
ole Nato, mutta täysin Nato-yhteensopiva se on. Kun
Erkki Tuomioja oli viemässä Suomea EY:n jäsenyyteen,
hänen kantansa ja rintamerkkinsä olivat No jaa.
Turvatakuut pitävät sisällään samanlaisen
kannan Natoon. Loppu on virallista liturgiaa.
Vielä turvatakuitakin isompi ongelma on Suomen hyväksymä
muotoilu rakenneyhteistyöstä. Siihen liittyvät
militaristiset velvoitteet on virallinen Suomi tyystin vaiennut,
vaikka tätä kautta Suomea aletaan varustaa EU:n
(ja Naton)tuleviin laittomiin hyökkäyksiin ja maailman
luonnonvarojen uusjakoon kriisinhallinnan valekaavun suojassa.
Asiasta saa lisää tietoa kotisivultani osoitteesta
www.eskoseppanen.net. Sieltä löytyy muun muassa
se tärkeä lisäpöytäkirja, jolla Suomi
liitetään EU:n asevarustelun yhteisrintamaan.
Sotasosialidemokraatit näkevät, että rakenneyhteistyön
ja turvatakuiden kautta edetään EU:n kautta Natoon
ja lopetetaan Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus.
Edellisen kerran se lopetettiin menemällä sotaliittoon
natsien kanssa. Sen liiton teki vielä pienempi poliittinen
eliitti kuin on nyt valmistelemassa liittymistä Natoon.
| 