Älä usko mediaan

Kansan Uutiset 20.2.2004

On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.

Paitsi että mediassa pörrää poliittisia raatokärpäsiä, se myös tekee raatoja. Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään vain pieniä raatoja.

Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan, ja ne tekevät sen laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.

Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin tehtävistä. Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut Washingtonissa Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut suomalais-ruotsalaisia AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin öljysotaan valmistautuvan USA:n varapresidentille.

Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen ulkomaankauppaministeri Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa ilmeisen hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli antanut Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin yhdysvaltalaiselle AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa laittomissa sodissa kuollaan näinä aikoina suomalaisin asein!

Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun. Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi monistaneet. Kolumnistien kirjoituksissa ei asiasta ole noussut älämölöä. Pääkirjoittajat eivät ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö ei vaadi vuodon alkuperän selvittämistä. Poliisi ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä ja Suomi kahdella kielellä.

Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin Sanomien ja joidenkin muiden lehtien hallussa vuoden ilman että ne ovat siitä kirjoittaneet. Se on ollut muissakin luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin natottamisvastaavalla Max Jakobsonilla.

Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin? Miksei ole haastettu todistajaksi Lipposta, jonka omien kirjoitusten mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole mitään salaista (niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi saatu paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä, mistä hän oli saanut salaisen asiakirjan?

Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä poliittisesta urasta ei Lipposen mainetta enää tahrata. Hänet pitää saada kunnialla maasta pois. Halosta pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä toimia, mutta vaalien alla piti puhua Suomesta ja Irakin sodasta. Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan aseista.

Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös koko EU, minkä lisäksi käsitteet sulostutetaan.

Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus, sana "puolustus" on vain hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä. EU:n kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen ulkopuolella, ja sotatoimien kyseessä ollen se on hyökkäystä.

Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä varten Suomessa ollaan aloittamassa palkkasotilaiden koulutus. Palkkasotureiden sijasta puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista", joista muodostettavia erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n yhteisiin iskujoukkoihin.

Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita", kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista (joka EU:n perustuslaissa on käännetty suomen kielelle - käsitteiden hämärtämiseksi - rauhan palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda selvisi voittajaksi.

Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista, Suomi halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä merkeissä rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain kanssa. Kääriäinen ja Vanhanen haluavat poistaa suomalaisten osallistumiselta pakollisen YK-mandaatin.

Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys". Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä, ja ihmettelen, miksi Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin. Kirjan liitteenä on se perustuslain lisäpöytäkirja, jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin ulkomaisiin sotaretkiin, joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä. Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus- eli hyökkäysytimessä ilman Nato-jäsenyyttäkin.

Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta eseppanen@europarl.eu.int tai Matti Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]