Älä usko mediaan
Kansan Uutiset 20.2.2004
On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.
Paitsi että mediassa pörrää poliittisia
raatokärpäsiä, se myös tekee raatoja.
Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään
vain pieniä raatoja.
Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan,
ja ne tekevät sen laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.
Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön
asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki
joutui eroamaan pääministerin tehtävistä.
Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut Washingtonissa
Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut suomalais-ruotsalaisia
AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin öljysotaan
valmistautuvan USA:n varapresidentille.
Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen ulkomaankauppaministeri
Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa ilmeisen
hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli
antanut Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin
yhdysvaltalaiselle AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa
laittomissa sodissa kuollaan näinä aikoina suomalaisin
asein!
Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun.
Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi
monistaneet. Kolumnistien kirjoituksissa ei asiasta ole noussut
älämölöä. Pääkirjoittajat
eivät ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö
ei vaadi vuodon alkuperän selvittämistä. Poliisi
ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä ja Suomi kahdella
kielellä.
Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin
Sanomien ja joidenkin muiden lehtien hallussa vuoden ilman
että ne ovat siitä kirjoittaneet. Se on ollut muissakin
luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin natottamisvastaavalla
Max Jakobsonilla.
Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin?
Miksei ole haastettu todistajaksi Lipposta, jonka omien kirjoitusten
mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole mitään salaista
(niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi
saatu paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä,
mistä hän oli saanut salaisen asiakirjan?
Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä
poliittisesta urasta ei Lipposen mainetta enää tahrata.
Hänet pitää saada kunnialla maasta pois. Halosta
pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä
toimia, mutta vaalien alla piti puhua Suomesta ja Irakin sodasta.
Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan aseista.
Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös
koko EU, minkä lisäksi käsitteet sulostutetaan.
Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus,
sana "puolustus" on vain hämäystä.
Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä.
EU:n kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen
ulkopuolella, ja sotatoimien kyseessä ollen se on hyökkäystä.
Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä
varten Suomessa ollaan aloittamassa palkkasotilaiden koulutus.
Palkkasotureiden sijasta puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista",
joista muodostettavia erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n
yhteisiin iskujoukkoihin.
Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita",
kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista
(joka EU:n perustuslaissa on käännetty suomen kielelle
- käsitteiden hämärtämiseksi - rauhan
palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä
ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda
selvisi voittajaksi.
Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista,
Suomi halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä
merkeissä rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain
kanssa. Kääriäinen ja Vanhanen haluavat poistaa
suomalaisten osallistumiselta pakollisen YK-mandaatin.
Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys".
Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä,
ja ihmettelen, miksi Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin.
Kirjan liitteenä on se perustuslain lisäpöytäkirja,
jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin ulkomaisiin sotaretkiin,
joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä.
Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus-
eli hyökkäysytimessä ilman Nato-jäsenyyttäkin.
Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta eseppanen@europarl.eu.int
tai Matti Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).
|