Euroopan Yhdysvallat (USE)

Kolumni KU:ssa 18.10.2002

Meillä EU:ssa on alustettu keskustelu EU:n nimen muuttamisesta. Perustuslakikonventin puheenjohtaja Valery Giscard d´Estaing on ehdottanut uudeksi nimeksi joko Euroopan Yhdysvaltoja, Euroopan Yhteisöä tai Yhdistynyttä Eurooppaa.

Kun tulee perustuslaki, pitää kysyä, minkä perustuslaki se on: onko se valtion, liittovaltion vai jonkun kansainvälisen aatteellisen yhdistyksen perustuslaki. Jos minulta kysytään, tulollaan on liittovaltio. Sitä asiaa ei pitäisi yrittää kiertää.

Kyseisen liittovaltion, jonka nimeä ollaan rukkaamassa, perustuslain ensimmäinen raakaluonnos julkistetaan runsaan viikon kuluttua. Millähän nimellä esitystä kutsuu suomalainen media, joka ei kerro suomalaisille, että on alettava totuttautua ylikansalliseen perustuslakiin?

Kun lopullinen perustuslakiluonnos valmistuu konventissa ensi kesäkuussa, saattaa käydä niin, että koko EU joudutaan perustamaan uudelleen. Juristeria on näissä asioissa monimutkainen. Valery Giscard d´Estaing sanoo Suomen käynnillään keskustelleensa uudelleenperustamisesta Paavo Lipposen kanssa.

Syntyy mielenkiintoinen tilanne: voiko Suomi liittyä uuteen valtioon/liittovaltioon/yhdistykseen ilman kansanäänestystä? Jos EU:hun liityttiin kansanäänestyksellä, mielestäni on selvää, että myös Euroopan Yhdysvaltoihin liittymisestä pitää järjestää kansanäänestys. Siitä tulisi myös Nato-kansanäänestys, sillä perustuslakiin kirjoitetaan paljon lisää Natoa.

Kaikki suuret EU-maat ovat Naton jäseniä ja haluavat mahdollisimman paljon yhteistä puolustusta ja lisää eurooppalaisia aseita. Ne ottavat todesta Naton pääsihteeri George Robertsonin lausuman, jonka mukaan "Euroopan asevoimat ovat kuin veltto jättiläinen". Vanhojen panssarivaunujen sijasta tarvitaan uutta elektroniikkaa, taisteluhelikoptereita ja täsmäaseita.

Perustuslakikonventissa alustellaan jo keskustelua siitä, mitä tehdään niille EU:n pienille maille, jotka eivät hyväksy perustuslakiin kirjattavia yhteisen puolustuksen ja asevarustelun lisäämisen velvoitteita. Yhteiseen puolustukseen osallistumiselle on jopa ehdotettu asetettavaksi samanlaiset konvergenssikriteerit, jotka olivat käytössä EMU:ssa. Niiden mukaan kaikkien jäsenmaiden täytyy sijoittaa lisää rahaa moderneihin asejärjestelmiin, jos ne haluavat päästä mukaan uuteen liittovaltioon.

Kysymys ei ole sellaisesta natottamisesta, että yhteensovitetaan Suomen karttamerkit Nato-karttamerkkeihin. Ne ovat jo samat. Nyt puhutaan turvallisuutemme perusteista.

Ei ole odotettavissa suurhyökkäystä maatamme tai muitakaan EU:n jäsenmaita vastaan. Siksi tässä kaikessa onkin kysymys ihan muusta: uuden supervallan ulkoisen roolin vahvistamisesta. Sen asevoimien uskottavan toiminnan perustana on vahva oma aseteollisuus.

Euroopan Yhdysvaltojen perustuslaki vaatinee Suomi-poikia osallistumaan sekä keskusvallan puolustamiseen että sen hyökkäyksiin.

On ennakoitavissa, että joudumme siirtymään koko maan puolustamisesta vastaavasta asevelvollisuus- eli kansanarmeijasta palkka-armeijaan. Se on poliittisempi armeija kuin oma sotaväki. Asevelvolliset eivät ehkä ammu siviilejä, vaikka käsketään, kun taas palkka-armeija ampuu, jos käsketään.

Sotaväkeä aletaan käyttää maan puolustamisen sijasta ns. kansainvälisiin tehtäviin. Puolustusvoimaimme nykyinen komentaja taisi käyttää jo vuosia sitten asiasta käsitettä "etäpuolustus". Se on hyökkäystä.

Puolustusministeristä, jonka toimen nykyinen haltija ryhtyisi varmasti Naton henkilöjäseneksi, jos se olisi mahdollista, tulee yksi hallituksen superministereistä: kansainvälisen ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden - eli etäpuolustuksen - ministeri.

Jos Suomi liittyy Natoon (ja valmisteilla oleva Euroopan Yhdysvaltojen perustuslaki lisää kovasti painetta siihen suuntaan), varsinainen liittymissopimus on pituudeltaan vain 8-10 sivua. Yksityiskohtaisia määräyksiä tärkeämpi on solidaarisuus: poliittinen tahto myös hyökätä. Natossa hyökätään USA:n rinnalla kansainvälisoikeudellisessa merkityksessä laittomasti, mutta myös EU voi Gustav Hägglundin mukaan hyökätä ilman YK:n mandaattia koko maapallon alueella. Maantieteellistä rajaa euroarmeijan käytölle ei ole.

Kansanarmeija taas puolustaa omaa maata vain oman maan rajojen sisällä.

Maamme valmistautuu ottamaan vastaan ulkomaisia sotajoukkoja. Satamien, rautateiden ja lentokenttien Nato-yhteensovittaminen on kallista - ja turvatonta. Sillä tavalla Suomesta tulee Naton ja EU:n etuvartioasema Venäjän suuntaan. Ei Venäjä hyökkää, mutta on muistettava, että Venäjällä on jättiläismäiset luonnonvarat, joista EU-Eurooppa on ensi vuosikymmenellä täysin riippuvainen (vähän niin kuin USA Irakin öljystä).

Jos liitytään Natoon, pitää varustaa suojat ja laukaisualustat myös ydinaseille. Eduskuntavaaleissa haluaisin ottaa kantaa kaikkeen tähän, mutta puolue ei.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]