Jäsenäänestys!

KU 1.10.2004

On käynyt turhan vaikeaksi vakuuttaa epäuskoiset siitä, että vasemmisto on vasemmalla.

Ei ole Suurta Projektia eikä ole sellaista aatetta, oppia, ismiä, eetosta tai maailmanselitysmallia, joka kertoisi, mitä vasemmisto on ja mikä siitä tulee isona. Uussosialisminkaan nimeen ei ole helppo vannoa, kun seuraavaksi pitää kertoa mitä se sitten on. On vähän (maa)pallo hukassa, kun pitää elää postsosialistista eli sosialismin jälkeistä aikaa.

Aatteettomien johtajien johdolla on vasemmistosta tehty älyllisesti kiinnostamatonta, yhdentekevää mössöä, joka sopii KAPITALismin tarkoituksiin kuin käsi hanskaan. Vasemmisto on kapitalisteille läpihuutojuttu, ja Suomessa on poliittisesti tylsää.

Monissa muissa maissa laitavasemmisto järjestää vastarintaa uusliberalismia, tuota pääomien kommunismia ja yksityistä yhteisomistusta kohtaan.

Uusliberalismi ei ole vain taloutta eikä vain pääomien vapautta. Ylikansallisten yritysten voittojen kasvu turvataan pääomien vapaalla liikkuvuudella yli kaikkien rajojen. Koko maan piiri on siinä tarkoituksessa avattu vapaakaupalle. On vain rahamitta. Kirjoittamat lait ja normit, joilla turvataan kapitaalin kollektiivinen hyvinvointi, ovat vieneet kansallisvaltioilta vallan ja kietoneet yhteen suuryritykset, hallitukset ja ylikansalliset järjestöt. Uusi järjestys turvataan asevoimalla, ja valtioita tarvitaan kaikenlaisten pakkokeinojen täytäntöönpanoon.

Uusliberalismiin kuuluu valtion omaisuuden ja sen tehtävien privatisointi, yhteisen yksityiseksi tekeminen. Käynnissä on uusien aineettomien tuotannontekijöiden yksityinen haltuunotto, ja rahaa sataa kapitalistien laareihin patentein ja muin immateriaalisin oikeuksin.

Suomessa on yksityistetty valtion tuottavaa omaisuutta, purettu kansallista taloudellista sääntelyä, kilpailutettu ja huononnettu julkisen vallan palveluja, pörssitetty taloutta ja siirretty kansallista omaisuutta ulkomaiseen omistukseen. Suomen malli on ollut korporatismi, jossa valtion, työnantajien ja työntekijöiden pyhää kolmiyhteyttä täydentää vallan kädestä syövä media. Mediassa on hegemonia järjestelmän juoksupojilla ja -tytöillä, jotka tyydyttävät määmää-sukupolven tarpeita: minä itse olen kaiken keskipiste ja tärkeää on vain se miltä musta tuntuu.

Vasemmisto on mukana tässä kaikessa elämän menossa puolustamatta menneitä saavutuksiaan.

Kun tässä todellisuudessa Suvi-Anne Siimes puolustaa EU:n taistelujoukkoja ja Suomen osallistumista niihin, hänen kantansa on eurovasemmiston näkökulmasta kestämätön.

EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoite on yhteinen puolustus, ja sitä varten on sen perustuslakiin kirjattu samanlaiset turvatakuut kuin Naton perussopimukseen. Kun EU:lle ei rakenneta mitään omapuolustusta vaan Nato-yhteensopiva puolustus, tässä on kysymys myös Natosta. Sanotaan mitä sanotaan, hallituksen uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon taustalla luuraa Nato.

Sitä paitsi puolustus on EU:ssa myös kriisinhallintaa, eli se voi olla myös hyökkäystä silloin kun EU toimeenpanee rauhaan pakottamista rajojensa ulkopuolella.

Kun Siimes ottaa epäsuorasti kantaa sekä EU:n yhteisen puolustuksen että yhteisen hyökkäyksen puolesta, hän on eri linjalla kuin meidän eurovasemmistomme. Vaikka hyökkäysoperaatioiden pitää hänen mukaansa olla laillisia (Vanhasen hallituksen, kokoomuksen ja vihreiden ollessa valmiita laittomiinkin hyökkäyksiin), se ei muuta perusasetelmaa: sota on sotaa.

Europarlamentissa laitavasemmisto ei halua sotia maapallon luonnonvaroista eikä pidä EU:n aseita minään rauha- tai ihmisoikeusaseina. Niillä hyökätään tarvittaessa laittomasti, ja siinä syntyy eurovainajia.

Vasemmistoliitto ratkaisi edellisen kerran perustavaa laatua olevan kannan EU:n luonteen muuttumiseen jäsenäänestyksellä. Silloin EMU-äänestyksen ääntenlaskennan voitti KYLLÄ-puoli.

Nytkin tarvittaisiin jäsenäänestys. Viime kädessä kysymys on EU:n perustuslaista. Jos vasemmistoliitto kannattaa siitä kansanäänestystä (jossa puheenjohtajamme sanoo KYLLÄ), olisi johdonmukaista, että puolue selvittäisi oman kantansa asiaan jäsenäänestyksellä.

Siinä sitten selviäisi, ovatko Suomen vasemmistoliittolaiset akanvirta siinä eurolaitavasemmiston valtavirrassa, joka sanoo EI EU:n perustuslaille ja EI siihen kirjoitetuille hyökkäysjoukoille.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]