Kapitalistisikojen lätti?
Kansantalouden kakkua, jota kutsutaan
kansantuloksi, leivotaan yhdessä. Kakunpalat jaetaan
kuitenkin niin epätasaisesti, että osan kansasta
täytyy mennä näkkileipäjonoihin.
Seuraavaa taulukkoa tarvitaan todisteeksi sille,
mitä sanon sen jälkeen.
Sarakkeeseen (a) on kirjattu näkyville palkkojen
osuus (%) kansantulosta, sarakkeeseen (b) teollisuuden
bruttoinvestoinnit kansantalouden tilinpidon mukaan
(milj.€) ja sarakkeeseen (c) poistot (milj.€).
Poistoilla tarkoitetaan tuotantovälineiden kulumista.
(a) (b) (c)
1991 60,6 % 3 033 3 075
1992 59,9 % 2 709 3 218
1993 56,1 % 2 383 3 394
1994 51,9 % 2 574 3 455
1995 49,7 % 3 483 3 481
1996 49,8 % 3 774 3 660
1997 47,5 % 3 920 3 845
1998 46,9 % 4 201 4 001
1999 47,3 % 3 770 4 085
2000 46,4 % 3 754 4 238
2001 47,3 % 4 612 4 405
2002 46,8 % 3 997 4 438
2003 47,3 %
Numerot kertovat karua kieltä: palkkatyöläisen
asema suhteessa muihin kakunsyöjiin on selvästi
huonontunut ja kapitalistit lihovat ottamalla
yrityksistä ulos ennen kuulumattoman suuria - ja
vieläpä verottomia! - osinkoja investoimatta rahaa
uuteen tuotantoon. Kapitalisti syö kuormasta, ja sen
puremahampaita ovat olleet optiot ja osingot.
Synnyinmaatamme myydään ulos ja parturoidaan.
Pörssin osakkeista 2/3 on myyty - aliverotetuilla
myyntivoitoilla - ulkomaiseen omistukseen. Meidän
päidemme yläpuolelle on syntynyt ahneiden
ulkomaalaisomistajien vieras omistajavalta. Töitäkin
siirretään voittojen perässä ja toivossa maasta
ulos, ja epäsuora uhka on halpatyövoiman tuonti. Työn
tekijöitä kyykytetään irtisanomisilla ja
lomautuksilla ja työkurina käytetään työttömyyden
uhkaa. On syntymässä uusi pätkätyöväenluokka.
Osinkoja jaetaan Suomessa lähes yhtä paljon kuin
miljoonalle eläkeläiselle maksetaan eläkkeitä, mutta
erotukseksi verollisista eläkkeistä osingot ovat
olleet verottomia. Omistajista on tullut rahastajia,
jotka tyhjentävät yrityksiä kaikkinaisista
aikaisempien sukupolvien työn tuloksista.
Ennen perusteltiin kapitalistiluokan olemassaoloa
sillä, että jonkun pitää investoida ja luoda uusia
työpaikkoja. Se muka oli kapitalistin työtä. Enää
ei kapitalisti investoi, ei ainakaan uusiin
työpaikkoihin. Edellä olevasta taulukosta selviää,
että kapitalistit ovat investoineet kymmenen vuoden
aikana 3 miljardia euroa vähemmän kuin
tuotantovälineet ovat kuluneet. Teollisuuden
keskusliitto valehteli törkeästi Suomen kansalle, kun
se puolusti EY-jäsenyyttä lupaamalla yli 6 000
miljoonan euron vuosi-investointeja ja 100 000
uutta teollista työpaikkaa.
Yritykset maksoivat viime vuonna osinkoja yli 10
miljardia euroa eli viisi kertaa enemmän kuin
pankkikriisiä edeltäneinä normaaliaikoina. Kun
ulkomaalaiset omistavat 2/3 pörssin osakkeista, osingot
menevät siltä osin ulkomaille. Vieraisiin käsiin
jaetaan rahaa, jota yhtiöihin oli jätetty
jakamattomina voittoina huonoja aikoja - ja esimerkiksi
nykyistä euron revalvoitumisen aikaa - varten. Nämä
voitot eivät millään muotoa kuulu nykyisille
omistajille.
Sellaiset suomalaiset omistajat, joita kutsutaan
tilastoissa kotitalouksiksi, ottivat viimeksi osinkoja
noin 3 miljardia euroa. Niistä noin 60 prosenttia
joutui suurituloisimmille kanssaihmisillemme, joiden
tulot ylittävät 100 000 euroa. Heitä oli Suomessa 28
000.
Tämä muutaman kymmenen tuhannen ihmisen joukko ei
ole suomalainen kapitalistiluokka vaan pelkkä
porvareiden pääomatulokerrostuma. Kapitalistit ovat
niitä, jotka valtiovallan suosikkipojun Björn
Wahlroosin johdolla omistavat miljardin (mummon
markoissa) ja jotka tekevät rahaa rahasta eivätkä
työstä, eivät ainakaan omasta työstään.
Suomi ei saisi olla mikään kapitalistisikojen
lätti; eiväthän ne tee muille mitään hyvää tai
arvokasta.
En suostu ymmärtämään puheita siitä, miten
yrityksillä ei ole varaa palkankorotuksiin tai miten
tärkeitä ovat matalatasoiset tulopoliittiset
kokonaisratkaisut.
(Kolumni KU:ssa.)
| 