Missä Suomi sijaitsee?
Seminaariesitelmä, Jyväskylä 7.7.2004
Suomi sijaitsee kapitalismissa, sen ulkokehällä,
alle 1000 kilometriä sen yhdestä uudesta
keskuspaikasta Moskovasta luoteeseen. Kun sanotaan,
että eletään kapitalismissa, jää kuitenkin
hämäräksi se, missä eletään ja miten eletään.
Pitää siis puhua täsmällisemmin.
KAPITAL-ismin on perinteisesti määrittänyt tavaran ja
tajunnan tuotantovälineiden yksityisomistus.
Omistuksella on suljettu pois muiden kuin omistajan
oikeudet omistettavaan ja on luovutettu omistajalle
laillinen oikeus ottaa itselleen omaisuuden koko tuotto.
Mitä omistettavaan tulee, se on entistä suuremmassa
määrässä arvopaperistettu ja jaettu
pörssikaupankäyntiä varten pieniin osiin futuureiksi,
optioiksi ja indekseiksi. Sillä tavalla on omistus
ketjutettu kauas varsinaisesta omistettavasta ja sama
alkuperäinen omistettava voidaan omistaa moneen
kertaan. On tehty mahdolliseksi se, että pankeissa
luodaan rahaa tyhjästä ja että pörsseissä tuotetaan
rahaa rahasta. Maailmanmarkkinoilla kierrätetään
monikymmenkertainen määrä virtuaaliperäistä rahaa
oikeaan rahaan verrattuna.
Markkinat ovat kaikille samat. Reaalikapitalismissa ei
tunneta valtioiden rajoja. Kaikkialla pätee sama
kapitaalin logiikka: pääomalle pyritään aina saamaan
korkein mahdollinen tuotto. Sitä on korko, osinko,
vuokra tai myyntivoitoksi realisoitava arvonnousu.
Tämän logiigan Adam Smith kuvasi jo 228 vuotta sitten
näkymättömän käden vallaksi.
Jos pääomia ohjaa tuoton perään näkymätön käsi,
ovat niillä myös näkymättömät jalat. Kaikki ovet
ja ikkunat ovat auki pääomien tulla ja mennä
siässän ja ulos. Jos jossakin estyy niiden vapaa
kulku, ne ottavat jalat alleen ja siirtyvät valon
nopeudella maasta pois. Se on vastahyökkäys
asianomaista valtiota vastaan. Pääomien vapauden
ensisijaisuus valtioiden lakeihin nähden on kirjattu
selkeämmin EU:n uuteen perustuslakiin kuin kansallisiin
perustuslakeihin, ja euronationalismi on mitä
suurimmassa määrin myös KAPITALismin pyhittämistä.
Aiakmme reaalikapitalismi on Imperiumi siinä
merkityksessä kuin sitä kuvaavat Hardt ja Negri
kirjassaan "Imperiumi". Se ei ole valtio eikä
valtiovalta, eikä se toimi missään tietyssä
paikassa. Se on kaikkialla ja samalla ei missään.
Sillä ei ole hallitusta eikä pääesikuntaa. Luontoa
ja työvoimaa riistetään kaikkialla saman logiikan
mukaan. Imperiumi ei toimi valtioiden vaan markkinoiden
kautta: mobilisoidaan pääomien hyödynnettäväksi
luonnonvarat ja (halpa)työvoima koko maapallolla.
Kiina- ja Intia-ilmiö ovat sitä, että tehtaita
mukavuusliputetaan ulos niin kuin ennen tehtiin vain
laivoille. Kun imperialismi oli valtioiden
valloituspolitiikkaa, tätä uusimperialismia kutsutaan
globalisaatioksi. Pastori Ruokasen mukaan se on
"maailmanlaajuistumista" ikään kuin
reaalikapitalismissa ei olisi subjekteja.
Kapitaali pyrkii valtaamaan monopolikäyttöönsä yhä
uusia tiloja. Markkinoiden häiriötön toiminta, jonka
edellytys on jatkuva kasvu, vaatii ei-kapitalististen
maiden ja ei-kapitalisoitujen alojen
rahataloudellistamisen. Kasvun tarpeisiin
kapitalisoidaan myös ei-kapitalistinen ympäristö,
luonto ja avaruus.
Euroopassa reaalikapitalismin (liitto)valtiollinen
olomuoto on Euroopan unioni, joka turvaa sekä
pääomien että työvoiman vapaan liikkuvuuden.
Työvoimalle se merkitsee työn hinnan alenemista ja
pääomalle korkeampaa tuottoa.
Raha tekee kaiken mitattaviksi ja yhteismitallisiksi
suhteiksi. Imperiumin ylikansalliselle aristokratialle,
tuolle loismaiselle oligarkialle, johon kuuluvat
suuryritysten johtajat ja heistä riippuvaiset
poliitikot, keinottelu on yrityshyve. Missään ei
pääse rahaa pakoon. Dollarin ylivaltaa täydentää
euro. Yhteistä rahaa tarvitaan, jotta imperiumin eri
osille ei jää valtioiden itsenäisyyttä ja
riippumattomuutta kuvaavia symboleita.
Imperiumin laillinen muoto ja valtarakenne ovat
joustavia, eikä sen operaatioilta edellytetä
kansainvälistä laillisuutta. Se esittää itsensä
oikeuden ja rauhan puolustajana, mutta sillä on
käytössään maailman mahtavimmat hyökkäysvoimat. Se
on ottanut itselleen oikeuden "humanitaarisiin
interventioihin" sekä "ennalta
ehkäiseviin" sotiin. Se on arkipäiväistänyt
sodat eettisenä instrumenttina ja alentanut ne
poliisitoimien tasolle. Imperiumissa USA:lla on
rajoittamaton voimankäyttöoikeus siksi, että sillä
on täyshallinta maapallon kaikkiin tiloihin (maahan,
meriin, ilmaan, avaruuteen ja informaatioon). Ei ole
sellaista vihollista tai pahan valtakuntaa, joka olisi
ulkoinen uhka USA:lle tai sen Nato-vasallivaltioille.
Imperiumi toimii myös kansainvälisten järjestöjen
valekaavun suojassa. Ylikansalliset järjestöt ovat
imperiumin rauhanturvajoukot, armeijat sen
rauhaanpakottamisjoukot. Rauhaan pakottaminen on sotaa,
ja myös pieni Suomi sitoutui viime joulukuussa
varustamaan taistelujoukkoja EU:n
hyökkäystarkoituksiin. Euronationalistit pystyttävät
euroarmeijansa.
Imperiumissa media on kolonialisoitu, ja useimmat maat
ovat siinä merkityksessä Hollywoodin siirtomaita.
Tajunnantuotantolla ei ole kansallisia rajoja, vaan se
on samaa kaikille. Media sanoo edustavansa kansaa ja
vallan valvontaa, mutta se on osa systeemiä: kapitaalin
ja valtion sanatonta liittoa. Media ei vain jäsennä ja
välitä informaatiota vaan myös säilyttää ja
organisoi yhteiskuntaa eliitin tarpeisiin. Sen tehtävä
ei ole puolustaa tai tuottaa demokratiaa.
Kansallinen identiteetti kiinnittyy kansallisvaltioon ja
määrittyy kantajansa elin- ja olinpaikan mukaan.
Kansallinen identiteetti yhdistää ihmisiä. Se
perustuu historiaan, kulttuuriin, alueellisen tilan
hallintaan ja kielelliseen yhteisyyteen, biologisiin
verisiteisiinkin. Kansakunta elää poliittista
elämää ja luo omaa identiteettiään valtion
rakenteissa. Siksipä Imperiumi pyrkii tuhoamaan
valtioiden identiteetin ja legitimiteetin.
Sosialidemokraatti Karl Kautsky uskoi, että
kapitalismin ja imperialismin aiheuttamien konfliktien
jälkeen reaalikapitalismissa tulee uusi rauhanomainen
vaihe. Siltä osin sosialidemokratia on kapitalismin
valtionuskonto niin kuin ennen oli kristinusko: on
odoteltava tuonpuoleista eli kapitalismin jälkeistä
aikaa. Sen onnen autuas ja hurskas odotus auttaa
kestämään Imperiumiin pystytetyt riiston ja
väkivallan.
On vastarintaliikkeitä. Ne ovat usein epäekonomistisia
mutta toimivat markkinoiden kautta. Reaalikapitalismia
vastaan voidaan taistella myös moraalisella
paatoksella, vaikka suomalainen vasemmisto onkin
menettänyt siinä asiassa uskottavuutensa. Harmaantuvan
vihreän puolueen sedillä ja tädeillä ei sellaista
yhteiskunnallista paatosta ole koskaan ollutkaan.
Vanhanaikainen on se hallintotapa, johon kuului avoin
riisto ja sorto. Imperiumissa vanhojen hallintamallien
tilalle ovat tulleet satunnaisemmat valtasuhteet. Uusi
hallinto on näennäisesti vailla päämääriä. Se
toimii erilaisuuden kautta, mutta yhteen suuntaan, jonka
määrittää pääoman logiikka. Järjestelmän eri
tasot ja vallan eri muodot ovat sekaisin limittyneinä
ja lomittuneina toinen toisiinsa. Paikan
epämääräisyys ja systeemin toimitsijoiden
personoimattomuus liittyvät yhteen. Imperiumi tuottaa
suojelua kapitalistien investoinneille, mutta ei sen
osien etujen tasapainoa. Monikansalliset yhtiöt
määrittävät logiikan, joka ohjaa systeemiä. Ne ovat
Imperiumin monarkia. Niillä on valta, joka on monissa
muita paremman sosiaaliturvan maissa korporatiivista;
korporatismihan on valtion, ay-liikkeen ja kapitalistien
pyhä kolmiyhteys.
Miten Suomi sijaitsee suhteessa kaikkeen edellä
sanottuun?
Suomen kansantaloudessa kakkua, jota kutsutaan
kansantuloksi, leivotaan yhdessä. Kakunpalat jaetaan
kuitenkin epätasaisesti ja osan kansasta täytyy mennä
leipäjonoihin. Puoli miljoonaa suomalaista elää
toimeentulotuesta, ja Suomessa on EU-maista eniten
sosiaaliavun viimeiseltä luukulta toimeentulonsa
hakevia ihmisiä. Sitä on Suomessa vapaa
markkinatalous.
Kilpailun siunauksellisuuden pääomien tuottoon
vahvistaa tilasto, jonka mukaan pääkaupunkiseudun
kovan rahan asuntojen vuokrat ovat nousseet yli 50
prosenttia sen jälkeen kun sosialidemokraattien
myötävaikutuksella lopetettiin vuonna 1995 vuokrien
säännöstely. Vuokralaisia kilpailutetaan asunnoista.
Suomessa käytetään kansanterveyteen vähemmän rahaa
kuin muualla. Vasemmiston Lipposen hallituksessa
harjoittama leikkauspolitiikka on tuottanut tuloksen,
jonka mukaan vain Puolassa, Sloveniassa ja Luxemburgissa
terveysmenojen osuus BKT:sta on alhaisempi kuin meillä.
Lipposen hallitusajan suuriin saavutuksiin kuuluvat siis
pitkät terveyskeskus- ja leikkausjonot, terveys- ja
vanhuspalveluiden työntekijöiden alipalkkaisuus sekä
sairastamisen kalleus: palveluiden omakustannusosuudet
ovat OECD-maiden korkeimpia.
EU-jäsenyyden aikana Suomen tuloerot ovat kasvaneet. Se
ei välttämättä johdu Suomen yhteensovittamisesta
EU:hun vaan reaalikapitalismin markkinapakkoihin, mutta
eivät ne ole tuloerot ristiriidassa myöskään
EU-jäsenyyden kanssa. Palkkojen osuus kansantulosta on
alentunut 1990-luvun alun yli 60 prosentista tämän
vuoden alle 50 prosenttiin. On huonontunut
palkkatyöläisen asema suhteessa muihin kakun syöjiin
ja varsinkin niihin, jotka lihovat ottamalla
yrityksistä ulos ennenkuulumattoman suuria osinkoja.
Osinkoja jaetaan lähes yhtä paljon kuin miljoonalle
eläkeläiselle maksetaan eläkkeitä, mutta erotukseksi
verollisista eläkkeistä osingot ovat olleet
verottomia. Kapitalisti syö kuormasta, ja sen
puremahampaita ovat olleet optiot ja osingot.
Kun isänmaata myydään ja parturoidaan, se tapahtuu
myös pörssin kautta; sen osakkeistahan 2/3 on myyty -
aliverotetuilla myyntivoitoilla - ulkomaiseen
omistukseen. Meidän päidemme yläpuolelle on
synnytetty ahneiden ulkomaalaisomistajien vieras
omistajavalta, eivätkä uudet omistajat tyydy vain
omistamiseen: kymmenen vuoden ulkomaalaisomistuksen ajan
on yrityksiä tyhjennetty kaikkinaisista aikaisempien
sukupolvien työn tuloksista.
Suomalaiset yhtiöt maksoivat normaaliaikoina ennen
pankkikriisivuosia vuonna 1990 osinkoja runsaat 10
miljardia markkaa. Nyt osinkoja maksetaan sama määrä
- ja vähän enemmänkin - euroissa. Runsaassa
kymmenessä vuodessa ovat osingot siis
kuusinkertaistuneet.
Kun ulkomaalaiset omistavat 2/3 pörssin osakkeista,
pörssiosingot menevät kahdelta kolmasosaltaan
ulkomaille. Vieraisiin käsiin jaetaan rahaa, joka
yhtiöihin oli hyvinä aikoina säilötty huonoja aikoja
varten. Maailman kilpailukykyisimmän talouden eli
Suomen (!) kilpailukyky on myös perustunut euron
devalvoitumiseen suhteessa USA:n dollariin. Kyseisen
pakkodevalvaation johdosta syntyneet voitot ovat
omistajat ottaneet yrityksistä itselleen. Nyt euron
revalvoitumisen aikaan niitä tarvittaisiin puskureiksi
työttömyyttä vastaan. Onko muuten kukaan kuullut
viime vuosina puhuttavan niistä puskurirahastoista,
jotka olivat ay-liikkeen edellytys markan alasajolle ja
liittymiselle EMU:un?
Ennen kapitalistiluokan olemassaoloa perusteltiin
sillä, että jonkun pitää investoida ja luoda uusia
työpaikkoja. Silloin sanottiin, että se on
kapitalistin työtä. Ajat ovat muuttuneet ja
kapitalistin työnkuva: hän ei enää investoi, ei
ainakaan uusiin työpaikkoihin. Hänen tehtäväkseen on
tullut tyhjentää yrityksiä rahasta, jota ennen riitti
myös uusiin investointeihin, mutta ei tunnu riittävän
enää; yritysten rahathan käytetään osinkoihin.
Kymmenen vuoden aikana kapitalistit eivät ole
investoineet edes tuotantovälineiden kulumisen
määrää. Sitä kuvaa investointien vähemmyys
poistoihin nähden. EY-jäsenyydestä äänestettäessä
Teollisuuden keskusliitto lupasi yli 200 miljardin
markan investoinnit ja 100 000 uutta teollista
työpaikkaa. Investointilupauksessa ei pysytty,
eivätkä teollisuuden työpaikat ole lisääntyneet
kuin 428 000:sta 444 000:een, eikä sitäkään voi
panna EU:n piikkiin; olihan Suomi EY:n taloudellinen
jäsen (ETA) ennen poliittista jäsenyyttä.
Samanlainen työn ulosliputus leviää myös
palvelualoille. Kun tulee EU:n uusi palveludirektiivi,
työtä aletaan myydä laillisesti alehintaan.
Kapitalistit ovat saamassa käyttöönsä
kaksinkertaisen henkisen ylivoiman työntekijöihin ja
heidän järjestöihinsä nähden: he voivat uhata
viedä työt halpatyövoiman maihin tai vaihtoehtoisesti
tuoda halpatyövoiman Suomeen.
Valtion omaisuutta on vasemmiston myötävaikutuksella
privatisoitu. Ei ole enää valtion yhtiöitä. Ei ole
Enso-Gutzeitia tai Veitsiluotoa, ei valtion Outokumpua,
Rautaruukkia tai Kemiraa, ei Posti-Teleä eikä
Postipankkia. Yksityistämällä on Suomesta tehty
taloudellisesti reaalikapitalismi-yhteensopivaa samaan
aikaan kun meitä on sotilaallisesti yhteensovitettu
Natoon. Siinä on käytetty hyväksi ahneuskannustimia
yritysjohtajille; ovathan tämän päivän edullisimmat
optiojärjestelyt voimassa kahdessa valtion
osaomistamassa yhtiössä: Fortumissa ja Sammossa.
Fortumin herrojen optio-onni on pohjoismainen
sähköpörssi, jossa sähkön hinta on irrotettu sen
tuotantokustannuksista, kun taas Sammossa optiorälssi
keinottelee muiden rahoilla ja realisoi muyyntivoittojen
avulla optiot omaksi hyväkseen.
Omistajien yhtiöistä ottamat osingot ovat kymmenen
lihavan vuoden ajan olleet ottajilleen verottomia.
Valtio on antanut kapitalisteille myös muita
verohelpotuksia, jotta heillä olisi yrityksistä
enemmän ulosotettavaa. Kymmenen vuoden aikana Viking
Linen omistajat ovat ottaneet yhtiötään ulos miljardi
mummon markkaa verottomina osinkoina samaan aikaan kun
yhtiön nettoinvestoinnit ovat olleet negatiivisia. Ja
sille yhtiölle annettiin vielä oikeus jättää
merimiesten palkoista perityt verot tilittämättä
valtiolle!
Aivan huikea on jonkun Orion-Yhtymän tapaus: osinkoihin
käytettiin vuonna 2002 rahaa lähes yhtä paljon kuin
yli 5000 työntekijän palkkoihin. Ei ihme, jos
yrityksillä ei ole varaa palkankorotuksiin, ja siitä
pitävät demarit huolen myös tulopoliittisin
kokonaisratkaisuin.
Kapitalistiemme epäisänmaallisuutta kuvaa ns.
Trieste-ilmiö: ensin tappiollista Wärtsilää
tyhjennettiin osinkojen muodossa irtonaisesta rahasta ja
sen jälkeen sen suomalaiset omistajat Ehrnroothien
johdolla siirsivät dieselmoottoreiden voitollisen
tuotannon Italiaan. Miksi Italiaan? Siksi, että se oli
Irak-koaliton ytimessä, mutta Suomi vain ulkokehällä,
kun Suomen poikia ei ollut lähetetty paikane päälle
taistelemaan öljystä. Mutta jos Vanhasen hallituksesta
on se asia kiinni, vielä niitä lähetetään Suomenkin
poikia osallistumaan taisteluun maapallon
luonnonvaroista.
Ulkomaalaiset omistajat vievät maasta ulos osinkoja 3
miljardia euroa.
Saman verran ovat ottaneet osinkoja yhtiöistään ulos
myös suomalaiset kotitaloudet: vajaat 3 miljardia
euroa. Noin 60 prosenttia verottomista osingoista
ohjataan suurituloisimmille kanssaihmisillemme, joiden
tulot ylittävät 100 000 euroa vuodessa. Sellaisia
ihmisiä on Suomessa verotilaston mukaan 28 000. Tämä
muutaman kymmenen tuhannen ihmisen joukko ei ole
suomalainen kapitalistiluokka vaan pelkkä
porvarikerrostuma. Varsinaiset kapitalistit ovat niitä,
jotka valtiovallan suosikkipojun Björn Wahlroosin
johdolla omistavat miljardin (mummon markoissa) ja jotka
tekevät rahaa rahasta eivätkä työstä, eivät
ainakaan omasta työstään. Suomi ei saisi olla
mikään kapitalistisikojen lätti; eiväthän he tee
muille mitään hyvää tai arvokasta.
Aivan uudet perheet ovat tänä päivänä
kapitalistisikoja. Tavalla taikka toisella ovat
tuotannossa vielä mukana seuraavat perheet: Erkko,
Seppälä, Ehrnrooth, Ahlström, Björnberg, Herlin,
Sohlberg, Pentti, Aro, Paasikivi, Jouhki, Etola, Laine,
Piippo, Salonoja ja Takanen. Loismaisempia lisäarvon kuluttajia,
joilla saattaa olla miljardi mummon markkaa omaa rahaa,
ovat seuraavat myyntivoittomiljardöörit ja
-miljonäärit: Lesonen, Lillbacka, Terentjeff, Wahlroos,
Lehtonen, Tilman, Salminen, Hiidenheimo, Turunen,
Paananen, Säynäjäkangas, Ollila, Ojala, Parhankangas
ja Mustonen. Tämä ahneiden galleria voitaisiin kirjata
lauluun 30 perheestä, jossa pitäisi sitten myös
kysyä heidän omaisuutensa alkuperän perään siihen
tapaan kuin olisi selvitettävä millä tavalla joku
Aspo on joutunut Vehmaksen ja Nybergin perheiden
haltuun.
Tästä joukosta ei löydy Suomen puolustajia ulkomaista
omistajavaltaa vastaan!
Suomalaiset kapitalistit ovat olleet ammattitaidottomia.
Niin kai pitää sanoa, kun ulkomaiset sijoitukset
tuottavat Suomessa paljon paremmin kuin suomalaiset
sijoitukset ulkomailla.
Keinotteluluonteisiin tarkoituksiin on ostettu Suomeen
portfoliosakkeita 24 miljardilla eurolla ja Suomesta 80
miljardilla eurolla. Ulkomainen keinottelupääoma
tuotti Suomessa 4,5 kertaa paremmin kuin suomalainen
ulkomailla.
Tuotannollisia suoria sijoituksia oli tehty Suomesta
ulkomaille 57 miljardilla eurolla ja ulkomailta Suomeen
34 miljardilla. Ulkomainen pääoma tuotti Suomessa
kolme kertaa paremmin kuin suomalainen ulkomailla.
Eniten rahaa Suomessa on työeläkelaitosten
rahastoissa: lähes viisisataa mummon miljardia. Se
oikeuttaa käyttämään sijoitusvaltaa, jolle ei ole
vertaa. Työeläkeyhtiöiden on vastuu suomalaisen
kapitalismin sijoitustoiminnasta tukkumitassa.
Kun työeläkemaksuja rahastoidaan, monet luulevat,
että rahastoinnilla varaudutaan tulevien eläkkeiden
maksuun. Kaikkia työeläkemaksuja ei kuitenkaan ole
vielä koskaan käytetty eläkkeisiin, vaan niitä on
aina peritty enemmän kuin eläkkeitä on maksettu.
Työeläkekapitalistin päämääränä on rahastojen
kasvattaminen hamaan maailmanloppuun, ei eläkkeiden
rahoittaminen näistä varoista. Hän haluaa käyttää
vain rahastojen tuoton eläkkeisiin ja hallinnoida
rahastojen pääomamassaa.
On turhan vähän kyselty työeläkerahastojen tuoton
perään.
Viime vuosina yhä suurempi osa eläkerahoista on
sijoitettu ulkomaille. Yli 60 prosenttia
työeläkerahoista hyödyttää ulkomaista
elinkeinoelämää. Suomalaisella eläkerahalla on
alettu keinotella ulkomaisissa osakepörsseissä.
Sieltä saattaa saada tuottoja, mutta on tullut myös
huikeita tappioita. Tämän vuosikymmenen alussa tuli
kaksien Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten
verran arvonalennuksia, ja viime vuoden hyvän tuloksen
vastapainoksi saataneen tänä vuonna taas
arvonalennuksia.
Työeläkerahastojen kautta hallinnoidaan
isännätöntä pääomaa ja käytetään
sijoitusvaltaa, jonka perään ei kysellä, ei
ay-liikekään, eikä ainakaan se; onhan
työeläkejärjestelmä suomalaisen korporatismin
kaunein kukkanen ja siltä osin ay-liikkeen
näkökulmasta pyhä. Valtiovalta ei suojaa
eläkerahojamme koti- ja ulkomaisilta kupruilta.
Maailmanlaajuisessa reaalikapitalismissa, jonka ydin on
Hardtin ja Negrin Imperiumi, suurimpia omistajia ovat
ylikansalliset eläkelaitokset ja -yhtiöt. Kansalaisten
eläkkeet ovat monissa maissa sidoksissa siihen, miten
pörssit toimivat. Toinen ääripää on se, että
tulevien eläkeläisten eläkkeet maksatetaan tulevien
työntekijöiden palkoista. Se on esimerkiksi Saksan ja
Italian eläkepommi. Ennustetaan, että yli 65-vuotiaan
väestön osuus koko väestöstä kasvaa seuraavan
sukupolven aikana 16 prosentista 25 prosenttiin. Jos
kaikkien heidän eläkkeensä tulevat maksuun työssä
käyvälle väestönosalle, näköpiirissä on
eläkeiän nostaminen 70-72 vuoteen.
Työeläkerahastojen varoista ei saisi vaieta niin kuin
korporatismivaltaa tukeva media tekee.
Mikä on johtopäätökseni kaikesta edellä olevasta?
Suomi sijaitsee kapitalismissa, jonka vaihtoehto ei ole
sosialismi vaan sosiaalisuus ja demokraattisuus. On
rehabilitoitava vanha kunnon sosialidemokratia
demareiden vastustuksesta huolimatta. Sitä odottaa
Euroopan unionissa 68 miljoonaa köyhää ihmistä - eli
me emme elä eurooppalaisessa reaalikapitalismissa yksin
omine köyhinemme.
|