GMO-jäljitettävyys ja -merkinnät

Meppi Esko Seppänen 18.10.2001 (joka laatii asiasta lausunnon Euroopan parlamentin ITRE-valiokunnalle)

GMO syntyy, kun ihminen siirtää luonnon organismiin muista lajeista otettuja DNA-jaksoja. "Vanhojen" lajien perimää muutettaessa syntyy sellaisia uusia elämän muotoja, jotka eivät ole testautuneet pitkän ajan kuluessa luonnonvalinnassa. Siksi geenien manipuloinnissa ja GMO:ien hyväksikäytössä on tarpeen kaikkinainen varovaisuus, jopa ylivarovaisuus.
Tavoitteet ovat kannatettavia, jos halutaan maataloustuotannon tehostamista, kemikaalien käytön vähentämistä tai terveysvaikutusten lisäämistä.
Mutta kun välineenä on luonnon ekologinen manipulointi, toiminnan seuraukset voivat olla arvaamattomia. Sen lisäksi voi luonnon biodiversiteetti kaventua, jos uudet lajikkeet tuovat mukanaan hallitsevien viljelylajikkeiden monokulttuurin. Sosiaalisetkin vaikutukset voivat olla vallankumouksellisia, jos globalisaatioajan suuryhtiöt tuhoavat - määräävää asemaa patenttimonopoleilla havitellessaan - maaseudun perinteisen elämänmuodon ja maatalouden vanhan tuotantotavan.
On kohtuullinen vaatimus haluta terveellistä ruokaa, jonka tuotannossa ei synny "kasvihirviöitä" tai ötököiden "Frankenstein-lajeja". Kuluttajan on niin ikään kohtuullista vaatia mahdollisuutta tietoisiin valintoihin. Sitä varten tarvitaan ruualle sekä alkuperä- että GMO-merkinnät.

Direktiivi 2001/18/EY

GMO:eiden jäljitettävyydestä määrättiin ensimmäisen kerran EU:n direktiivissä 2001/18/EY. Siinä asia annettiin jäsenvaltioiden toimivaltaan.
Jokaiselle markkinoille saatettavalle GMO:lle vaaditaan kansallisen viranomaisen kirjallinen lupa, ja sitä varten on kehitettävä yksilöllisten tunnistetietojen järjestelmä.
Jos tuotteiden GMO-sisältö ylittää tietyn kynnysrajan eli sen sisällöstä yli 1 % on GMO:eja, siihen vaaditaan GMO-merkintä.
Direktiivissä komissio määrättiin perustamaan yksi tai useampia rekisterejä, joihin kirjataan GMO:eiden tunnistetiedot. Jäsenvaltioiden piti kerätä omiin rekistereihinsä tiedot GMO-lajikkeiden viljelypaikoista.
Uudessa asetuksessa nämä vaatimukset viedään pitemmälle, ja jäljitettävyys koskee koko markkinoille saattamisen ketjua asianmukaisine merkintävaatimuksineen. Komissiota vaaditaan perustamaan järjestelmä yksinkertaisten numeeristen tai alfanumeeristen koodien kehittämiseksi ja osoittamiseksi GMO:ille. Se valmistellaan erityisessä komiteassa.

Uusi asetus

GMO:t ovat synteettistä luonnon materiaalia, joka saattaa käyttäytyä elinympäristössään arvaamattomalla tavalla. Kun ennakoimattomat ja pitkäaikaiset ympäristövaikutukset riippuvat yksittäisten GMO:eiden ominaisuuksista, jäljitettävyysjärjestelmä helpottaa sekä terveys- ja ympäristövaikutusten kohdennettua seurantaa että tuotteiden mahdollista markkinoilta poistamista.
Asetusluonnoksen mukaan 1) EU:ssa luodaan järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla voidaan selvittää, kenen käyttöön tuotteet saatetaan ja keneltä ne vastaanotetaan, 2) toimijoilta vaaditaan tunnistetiedot tuotteen sisältämien yksittäisten GMO:ien osalta sekä tieto siitä, onko tuote valmistettu GMO:sta ja 3) nämä tiedot määrätään säilytettäväksi (5 vuoden ajan) sekä annettavaksi tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen käyttöön.
Määräysten rikkomisesta ei ole esitetty yhtenäisiä rangaistusseuraamuksia, vaan jäsenmaat saavat päättää rangaistuksista kukin omalla tavallaan.

GMO:ien jäljitettävyys ja merkinnät

On erotettava toisistaan "GMO" ja "GMO:eista valmistettu" tuote. Niitä koskevat erilaiset jäljitettävyys- ja merkintävaatimukset.
Aikaisemman direktiivin mukaan viranomaisen antamassa luvassa on täsmennettävä markkinoille saatettavan GMO:n tunnistetiedot ja niitä sisältävien tuotteiden vastaavat tiedot samoin kuin yksilöllinen tunniste. Sen lisäksi, että asetusluonnoksessa jäljitettävyyttä laajennetaan, komissiolle annetaan tehtäväksi perustaa täsmätietojen järjestelmä kehittämällä GMO:eille numeeriset tai alfanumeeriset koodit.
Kun GMO:eiden yksilölliset tunnistetiedot on voitava todeta tuotanto- ja jakeluketjun ensimmäisessä vaiheessa ja kun tietojen on seurattava tuotetta, GMO:ien jäljitettävyydelle syntyy dokumentaatioketju. Myös irtotavaran osalta GMO-tiedot on toimitettava tuotteen mukana. Käytännössä GMO-muunnellut siemenet, kasvit ja johdannaiset on pidettävä erillään "puhtaista" tuotteista.
Kun EU:n oma GMO:eiden markkinoille saattamisen lupajärjestelmä ei koske tuontia, maahantuojan on hankittava GMO-tunnistetiedot viejältä. Jos hän ei niitä sillä tavalla saa, hänen on hankittava tiedot näyttein ja testein. Niitä koskevia ohjeita komissio täsmentää ennen uuden asetuksen voimaantuloa.
Toimijoiden on varmistettava, että GMO:eista koostuvissa tai niitä sisältävissä pakkauksissa on aina teksti "Tuote sisältää geneettisesti muunnettuja organismeja"

GMO:eista valmistetut tuotteet

GMO:eista valmistettu tuote on GMO:eista johdettu tuote, mutta ei sisällä GMO:eja eikä koostu niistä. Tuote on siis merkittävä, vaikka GMO-ainesosia ei voitaisi enää viime vaiheessa erottaa tuotteesta tai sen valmistukseen käytetyistä ainesosista.
EU:n yleisessä elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyyttä koskevissa määräyksissä ei tähän saakka ole ollut mukana GMO-jäljitettävyyttä. Nyt se tulee, ja elintarvike- ja rehuketjujen toimijat velvoitetaan antamaan tiedot siitä, sisältävätkö tuotteet GMO-peräistä materiaalia. Erotukseksi GMO:ien jäljitettävyydelle ei niistä valmistettujen tuotteiden pakkauksiin tarvitse sisällyttää yksityiskohtaisia tunnistetietoja, vaan vain pelkkä yleismaininta.
Samat vaatimukset asetetaan myös elintarvikkeiden ja rehujen tuojille.

Kansainvälinen yhteistoiminta

Cartegenan bioturvallisuuspöytäkirjassa ei ole tarkkoja määräyksiä GMO:eiden jäljitettävyydestä, mutta siinä vaaditaan niiden tunnistetietojen täsmentämistä.
OECD:ssä ovat teollistuneet maat neuvotelleet yksilöllisten koodeista eli tunnisteista. EU on GMO-merkinnöissä ja jäljitettävyydessä maailman edelläkävijä.
USA, jossa soijasta yli puolet ja maissista 1/3 on GMO-lajikkeita, saattaa pitää EU:n määräyksiä kaupan rajoituksina ja saattaa alistaa ne WTO-käsittelyyn. Sellainen riski on, kun toimitaan toisin kuin USA:ssa.
EU on kieltänyt hormonilihan tuonnin alueelleen, mutta sillä on ollut vaikeuksia osoittaa WTO:ssa tieteellisin tutkimuksin hormonien terveydelliset haittavaikutukset. Sama koskee epäilemättä myös GMO-merkintöjä. Ekologiset haitat eivät ole aina suoranaisia terveyshaittoja eivätkä ne välttämättä tule tietoon lyhyellä aikavälillä.

Teollisuuden kanta

Teollisuus vastustaa uutta asetusta. Se valittaa merkintöjen ja dokumentaatioketjun aiheuttamista lisäkuluista, jotka pannaan maksuun kuluttajille, sekä kilpailuasemiensa heikkenemisestä kolmansien maiden markkinoilla.
Kun jokainen yksittäinen GMO:n käyttöönotto vaatii täyden lupamenettelyn, se on teollisuuden mielestä liian tiukka vaatimus. Se ei haluaisi merkitä tuotteita, jotka eivät sisällä tunnistettavia jäämiä GMO:eista.
Teollisuus muistuttaa, että direktiivi 2001/18/EY luotiin GMO-vapaiden tuotteiden tunnistettavuuden parantamiseksi. Niille on EU-maissa enemmän kysyntää kuin GMO-tuotteille, ja niiden hinnat voivat olla korkeampia. Väärinkäytökset ovat uudessa järjestelmässä helppoja ja houkuttelevia. Erityisen ongelman muodostavat kolmansista maista tuotavat GMO-johdannaiset, joille ei ole hankittu EU:n lupaa ja joita ei voida jäljittää tuotteista.
Kun teollisuus suhtautuu uuteen asetukseen kriittisesti, kuluttajajärjestöt ovat olleet varovaisen myönteisiä. Ne taas, jotka eivät halua EU:n markkinoille mitään GMO-peräisiä tuotteita, näkevät, että tällä asetuksella avataan portit GMO:ien tulolle EU:n markkinoille.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]